Kale Puonti: Manni, 270 s. - esikoisdekkari - ilm. 2020 - Bazar Kustannus Oy ********ennakkokappale
Kalle Pesonen on pitkän linjan huumepoliisi Helsingin poliisilaitokselta. Mies on vanhaa koulukuntaa, eivätkä uudet ohjeet ja määräykset aina osuneet yhteen Pesosen ajatusmaailman kanssa. Mutta Pesosella on vahvat puolensa, kuten se, että hän tuntee Suomen kovimmat tiedottajat. Mies hengailee vanhojen kamujensa kanssa. Kamujen, jotka ovat sortuneet lain toiselle puolelle. Pesonen ei kuitenkaan näe tässä mitään ongelmaa, mutta johto on erimieltä.
Manni tekee yövartijan hommia lääkkeiden maanhantuontifirman pääkonttorissa Espoossa. Samalla yrittää opiskella diplomi-insinööriksi, mutta opintolaina ei oikein tahdo riittää. Tarkoitus olisi päästä muuttamaan kotoa mahdollisimman pian, sillä eläminen alkoholisoituneen äidin kanssa pienessä kaksiossa ei ole ruusuista.
Eräänä yönä Manni seuraa lääkefirman ikkunasta iltaliikennettä ja näkee jotain toimintaa vastapäisen vanhan AGA-kaasutehtaan pihalla. Puoliperävaunurekan kuljettaja ottaa autosta mustan jätesäkin, mutta minne mies raahaa säkkiä, sitä Manni ei enää näe.
Vielä olisi hetki työaikaa ja Manni päättää mennä sohvalle pienille torkuille. Mutta mitä ikkunasta näkyy? Vilkkuvat siniset valot AGA:n parkkipaikalla. Mitä oli ehtinyt tapahtua? Manni oli kyllä kuullut aiemmin muutamia paukahduksia, muttei ole kiinnittänyt niihin huomiota. Noh, antaa olla, Manni ei viitsi lähteä kertomaan poliiseille havainnoistaan. Tapahtumat voi lukea myöhemmin lehdestä.
Viikon viimeisellä yövuorolla Manni pohtii edelleen rekkaa sekä mustaa jätesäkkiä. Niinpä nuorukainen ottaa taskulampun ja lähtee tutkimaan parkkipaikan takana olevaa metsikköä.
- Manni otti maasta kepin ja kaivoi multaa. Kovin paljon ei tarvinnut kaivaa, kun mustan jätesäkin kulma alkoi pilkottaa (...) Säkissä oli...
Viron Järvassa touhuaa Erko Kirsipuu, joka oli jäänyt Venäjän armeijasta minimieläkkeelle. Vanhemmat olivat kuolleet, sukutila rapistunut ja vaimo lähtenyt lätkimään. Taloon ei tullut sähköä ja vesi piti noutaa kaivosta. Elo ei ole ollut kovin auvoista ennen kuin liikemies Valeri astui kuvioihin.
- Valeri teki ehdotuksen, josta oli vaikea kieltäytyä. Nyt taloon tuli vesi ja sähkö, ja autokin oli vaihtunut.
Mitä Erko touhuaa?
- Valmista amfetamiinia oli parinkymmenen tunnin työrupeamassa tullut noin neljä kiloa.
Kirsipuu ei ole ainoa, joka valmistaa amfetamiinia, mutta Erkon aine on priimaa, Viron parasta.
Niinpä aineelle on kysyntää, Viron lisäksi Ruotsissa ja Suomessa.
Pasilan Myrkyssä eli Huumeessa työskentelee Kaartamon ryhmä, jonka pomona toimii rikoskomisario Petteri Puro. Muina jäseninä mm. rikosylikonstaapelit Kosti Kaartamo ja Mikko Louhela sekä vanhemmat rikoskonstaapelit Kirsi Koski ja ryhmän kuopus, Aleksi Ojanen, joka pitää itseään armottomana naistenmiehenä. Uusin jäsen oli Otso Tarkka, joka on älykäs kuin Nasan analyytikko. Fiksuudestaan huolimatta mies hukkaa omaisuuttaan pari kertaa päivässä. Kadoksissa on avaimet, kulkukortti, lompakko ja milloin mitäkin.Tavaroita etsiessään mies on aina myöhässä palavereista. Toisena naisena ryhmässä on tutkintasihteeri Päivi Musakka.
Tarina lähtee etenemään ja ryhmän listalla on ensimmäisenä Yhdistyneen Veljeskunnan jäsenen murha. Kuka on murhattu ja miksi? Mitä Manni on löytänyt mustasta jätesäkistä? Millaista huumekauppaa tehdään ja millaisin seurauksin? Tapahtumat sijoittuvat pääosin Pasilaan, Helsingin ympäristöön sekä Tallinnaan.
Tarinan ehdottomasti suurin "vika" on mielestäni liian suuri nimetty henkilömäärä, joista kuitenkin vain osa liittyy suoraan tarinaan. Poliiseja, roistoja ja muita henkilöitä on lukemattomia. Olisin karsinut puolet pois. Kun alkupuolelle ladataan lauma henkilöitä en tiedä ketä seuraan, kuka on tarinan kannalta tärkeä? Kenen nimi pitää painaa mieleen? Lukija on sekaisin. Liiasta väkimäärästä seuraa myös se, ettei varsinaisiin henkilöhahmoihin pääse kunnolla tutustumaan.
Tarinassa ja sen toteutuksessa ei ole vikaa, mutta aihe on aika kaluttu: huumeet ja jengit. Joskin ymmärrän aihevalinnan, koska Puonti on entinen huumepoliisi, joka sanoo olleensa kolmekymmentä vuotta alalla. Eikö siksi olisi voinut kehittää jotain uutta ja erilaista, esimerkkejä varmaan riittäisi. Koskei kuitenkaan voi kirjoittaa todellisista tapahtumista, niin nyt olisi ollut tilaisuus revitellä.
Teksti on sujuvaa ja tarina kulkee mallikkaasti. Mannin juonikuvioista pidin, ja henkilöhahmostakin, vaikka jäi hieman ohueksi. Helpottavaa lukea tekstiä, jossa ei tarvitse jännittää, ovatko termit oikein. Kiitos myös siitä ettei menty liikaa ammattitermistön puolelle, näin maallikkokin ymmärsi lukemansa. Kaikkein eniten kuitenkin pidin loppuratkaisuista. Lisäksi niistä on hyvä jatkaa, kuka sitten onkin seuraava päähenkilö.
Kelpo, luettava esikoisteos, mutta uusia kommervenkkejä toivon. Jatko-osat kyllä kiinnostavat.
++++++++
Kirjailija, rikosylikonstaapeli, ent. huumepoliisi
Kale Puonti, synt. 1962 Riihimäellä, jossa myös asuu. Kirjailija harrastaa liikuntaa sekä musiikkia ja on suomalaisen iskelmämusiikin puolestapuhuja.
Puonti sanoi kirjoittaneensa itsensä ulos siitä henkisestä umpikujasta, johon entinen esimies Jari Aarnio ajoi koko Helsingin huumepoliisin.
Milo, sarjan toinen osa on jo valmis, kolmas on kirjoitusvaiheessa ja neljäs osa muhii mielessä. Tuleva sarja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sarjan eri osien keskiössä on aina yksi henkilö, mutta tuttu huumepoliisin ryhmä pysyy samana. Toivottavasti henkilömäärä pysyy järkevyyden rajoissa.
*******
Ilmestyneet teokset:
Pasilan Myrkky-sarja:
Manni 2020 - Seuraava osa Milo ilmestyy v. 2021 alussa.
Edit. Mannista ollaan suunnittelemassa tv-sarjaa.
Lillukanvarsia taas:
Löysin kirjasta virheen: Satama Tallinnassa ei ole nimeltään Piritta vaan Pirita. Uskokaa, minä jos kuka sen tiedän.
P.S. Noin 17600 asukkaan Pirita on suosittu kaupunginosa Tallinnassa, jossa myös sijaitsee Piritan TOP-vierasvenesatama. Pirita on saaanut nimensä Piritajoen suistolla sijaitsevan birgittalaisluostarin mukaan. Piritan uimaranta on Tallinan suurin ja suosituin.
(Lähde: Ikaalisten matkatoimiston sivut)
Itse olen taivuttanut nimeni aina Piritan (ei Pirittan), samalla periaatteella kuin Riitta, Riitan. Tekstissä taivutettiin Pirittan, joka otti silmääni, mutta nimen taivuttaminen on persoonakohtainen juttu, kukin taivuttaa ja lausuu nimensä miten haluaa.
P.P.S. Huvitti myös tutkintasihteeri Päivi Musakka, joka on entinen työtoverini, mutta nyt muissa tehtävissä.
Lillukanvarsia taas:
Löysin kirjasta virheen: Satama Tallinnassa ei ole nimeltään Piritta vaan Pirita. Uskokaa, minä jos kuka sen tiedän.
P.S. Noin 17600 asukkaan Pirita on suosittu kaupunginosa Tallinnassa, jossa myös sijaitsee Piritan TOP-vierasvenesatama. Pirita on saaanut nimensä Piritajoen suistolla sijaitsevan birgittalaisluostarin mukaan. Piritan uimaranta on Tallinan suurin ja suosituin.
(Lähde: Ikaalisten matkatoimiston sivut)
Itse olen taivuttanut nimeni aina Piritan (ei Pirittan), samalla periaatteella kuin Riitta, Riitan. Tekstissä taivutettiin Pirittan, joka otti silmääni, mutta nimen taivuttaminen on persoonakohtainen juttu, kukin taivuttaa ja lausuu nimensä miten haluaa.
P.P.S. Huvitti myös tutkintasihteeri Päivi Musakka, joka on entinen työtoverini, mutta nyt muissa tehtävissä.
^^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa. blogspot. com
Instagram: #pirittaolen
Pinterest
Twitter
Kommentit
Lähetä kommentti