Camilla Grebe: Varjokuvat, 4. osa - dekkari

Murhe kalvaa häntä öisin ja jäytää häntä päivisin kuin pieni lemmikki, jonka emännäksi hän ei ole missään vaihessa halunnut.

Camilla Grebe: Varjokuvat, 459 s. - 4. osa Pimeän puoli -sarjaan - suom. ilm. 2020 - Skuggjägaren 2019 - suomennos: Sari Kumpulainen - kansi: Shutterstock / Susan Leggett - Gummerus ********** arvostelukappale

Varjokuvat kuuluu sarjaan, mutta kirjan voi myös lukea itsenäisenä teoksena. Osissa esiintyy samoja henkilöitä, joista jotkut ovat enemmän pääosissa kuin toiset. Ja onhan ihan kiva tietää, mitä hahmoille on tapahtunut aiemmissa osissa, eikö. Joten tämänkin kirjan kohdalla suosittelen lukemaan järjestyksessä.

Vuonna 1944 Tukholmassa elää Elsie Svenns, joka työskentelee poliisisisarena Klaran vartiopiirissä. Elsie elää mieleistään elämää, josta ei voi valittaa.
- Voi jopa työskennellä poliisiasemalla, aivan miehisen maailman ytimessä.
Harvinaista kyllä Elsie pääsee parin miespoliisin mukana keikalle. Erään asunnon metelistä on tehty ilmoitus. Tällä keikalla Elsie löysi Hornan murhaajan ensimmäisen uhrin.

Vuonna 1959 Britt-Marie Odin täyttää kahdensantoista ja päättää ryhtyä lainvalvojaksi. Vajaat kymmenen vuotta myöhemmin Britt-Marie pyrkii poliisikouluun ja hyväksytään poliisikokelaaksi. 1970-luvulla ei vielä naispoliiseja katsota hyvällä ja päällikön mielestä Britt-Marien, konstaapelin,  pitäisi vain istua arkistoimassa kun samaan aikaan taloon tullut mieskollega pääsee palavereihin ja hoitamaan virkatehtäviä.
Töissä on tylsää. Pomon harrastama järjestelmällinen nöyryyttäminen alkaa rasittaa. Eikä kotonakaan mene hyvin. Sitten tulee vihdoin ensimmäinen keikka, jonka pitäisi olla (ehkä raiskatun) naisen haastattelu, mutta kun päästään perille, niin löytyykin muuta. Tämän vuoksi Britt-Marie haluaisi päästä tutkintaan mukaan. Britt-Marie, naiskonstaapeli, on sitä mieltä, että Hornan murhaaja on taas liikkeellä. Mutta kuunteleeko kukaan Britt-Marieta?

1980-luvun puolessa välissä vastavalmistunut profiloija Hanne Lagerlind-Schön astuu ensimmäistä kertaa Tukholman poliisitaloon. Hanne on suorittanut yliopistossa sosiaaliantropologian tutkinnon ja väitellyt hiljattain käyttäytymistieteen tohtoriksi,
Hannen kauneus ja itsevarmuus aiheuttaa ympäristössä kateutta sekä luuloa, että akateeminen menestys johtuisi vain kauneudesta ja nuoruudesta. Hanne kuitenkin uskoo kykyihinsä.

Rikoskomisario Robert Holm on soittanut Hannelle ja pyytänyt tältä apua murhatutkinnassa. Hannelle näytetään kuvia uudesta tapauksesta ja heti selviää, että Östertunassa on tehty samanlainen murha seitsemänkymmentäluvulla. Eikä siinä kaikki, sillä jo 1944 Tukholmassa sattui myös samanlainen murha.
Perehtyessään tapauksiin Hannelle tulee suorituspaineita. Onkohan Robert Holmilla liian suuret tai epärealistiset odotukset Hannen taitoja kohtaan. Joka tapauksessa Hanne päättää tehdä kaikkensa saadakseen hirviön kiinni.
- Profilointi ei kuitenkaan ole tarkkaa tiedettä (...) Eikä hän sentään mikään taikuri ole.

Vuonna 2019 on kulunut seitsemänkymmentäviisi vuotta ensimmäisestä murhasta eikä Hornan murhaajaa ole saatu vieläkään kiinni. Liekö elossakaan. Poliisivoimissa on naisten asema muuttunut ja nykyään yli neljäkymmentä prosenttia poliisikouluun pyrkivistä on naisia. Lisäksi DNA-tutkimus on tullut mukaan tekniseen rikostutkintaan.

Vuonna 2019 rikosylikonstaapeli Malin Brundin lähtee tutkimaan tapausta, jossa purettavan rakennuksen alta on löytynyt ruumis? Kuka mahtaa olla kyseessä? Kun henkilöllisyys selviää, Malin päättää että nyt vuosikymmeniä kysymysmerkkinä ollut Hornan murhaajan tapaus on selvitettävä. Onnistuuko Malin? Kivenä kengässä on naispuolinen päällikkö, joka jostain syystä ei pidä Malinista ja tuntuu kettuilevan tälle aina tilaisuuden tullen. Tarvitseeko sellaiseen nykypäivänä enää alistua, Malin tuumaa. Miten käy?

Poliisisisar Elsie Svenns, konstaapeli Britt-Marie Odin, profiloija Hanne Lagerlind-Schön ja rikosylikonstaapeli Malin Brundin ovat oman aikansa vahvoja naisia, jotka yrittävät pärjätä työelämässä tölväilyistä huolimatta. Ja he hoitavat virkansa ohella yksityiselämänsä ja sen ongelmat tavoillaan.
Naisten tarinat kulkevat sulavasti erikseen ja yhdessä ja kaikkia yhdistää tavalla tai toisella mystinen Hornan murhaaja.

Camilla Grebe teki sen taas, eli kirjoitti mahtavan rikosromaanin. Minusta tämä on kirjailijan paras dekkari, vaikka kaikki muutkin ovat todella hyviä! Lisäksi kirjan tekee poikkeukselliseksi myös se, että tarinassa käsitellään naispoliisien aseman muuttumista 1940-luvulta nykypäivään. 

Varjokuvat on mielenkiintoinen tarina, joka on kirjoitettu selkeästi ja jännittävän koukuttavasti. Naiset ovat hahmoina niin hyviä, ettei heistä haluaisi erota. Etenkin jos on lukenut aiemmat osat ja seurannut heidän elämäänsä ja työtään. Ja mitkä ovat olleet ne tekijät, ettei Hornan murhaajaa ole saatu kiinni? Ja saadaanko nytkään?
Tällä kertaa Grebe on ottanut kirjaansa toisenlaisia kirjoituskulmia, nimittäin historian ja kertojan. Mutta kuka on kertoja? Enpä arvannut. Plussa Grebelle +
- Tämä on minun tarinani, minun lauttani.

Camilla Grebe sanoo kiitoksissaan mm:" Varjokuvat vaati paljon taustatutkimusta, mutta tahdon korostaa, että dramaturgisista syistä päätin välillä soveltaa faktoja vapaasti ja jättää pois tietoa poliisin organisaatiosta ja työskentelytavoista."
Tarinasta huomaa, että taustatyö on tehty huolella. Ja rehellisesti sanoen, en kaivannut organisaatio- enkä työtapakuvailuja. Teos on hyvä juuri näin!
Hahmot, tarina ja lähiö ovat keksittyjä, mutta Hornan murhaaja on oikeasti ollut olemassa.  Syksyllä 1966 Hans "Tuppen" Marmbo surmasi kolme ihmistä, kaksi heistä Hornaksi kutsutulla alueella. 

Varjokuvat on Ruotsin paras rikosromaani 2019 sekä voitti parhaan pohjoismaisen rikosromaanin 2020 Lasiavain-palkinnon. Tämä oli jo toinen kerta, sillä myös Greben Lemmikki on voittanut ko. palkinnon, vuonna 2018.  Kyllä niin taas meni oikeaan osoitteseen, vaikka oli minulla toinenkin ehdokas, joka jääköön nyt mainitsematta.

Toistan itseäni sanomalla, että pidän enemmän näistä Greben yksin kirjoittamista dekkareista kuin Moskova noir-trilogiasta, jonka Grebe kirjoitti yhdessä Paul Leander-Engströmin kanssa. Greben kirjojen tarinat ovat hallitumpia ja tarinat parempia. 

Kevät talttuu kesäksi, joka puolestaan väistyy pitkän ja sateisen syksyn tieltä. Talvi seuraa kannoilla kuin itsepintainen koiranpentu. Vuodet vierivät, sillä aika ei odota ketään eikä mitään.

++++++++
Kirjailja ja ent. liikkeenjohdon konsultti
Camilla Grebe synt. 1968 Älvsjössä ja asuu Tukholmassa.

Camilla Grebe Helsingin kirjamessuilla syksyllä 2019 (©Piritta's photo)

**********
Ilmestyneet teokset:

Pimeän puoli:
Kun jää pettää alta 2017 - Lemmikki 2018 - Horros 2019 - Varjokuvat 2020

Tulossa: Veteen piirretty viiva, elokuussa 2021

Linkki edelliseen kirjaan: Horros:
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/08/camilla-grebe-horros.html

Yhdessä Paul Leander-Engströmin kanssa:
Moskova noir-sarja:
Pietarin kapellimestari 2015  - Omskin kauppias 2015 -  Moskovan mies 2017

Yhdessä sisarensa Åsa Träffin kanssa, suomentamattomat:
Psykologi Siri Bergman-sarja:
Någon sorts frid  2009 - Bittrare än döden 2010 - Innan du dog 2012 - Mannen utan hjärta 2013 - Eld och djupa vatten 2015

^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter