Ta- Nehisi Coates: Vesitanssija - hyvä kauno - historia

Orjuus on päivittäistä kaipuuta, koska komentolainen on syntynyt kiellettyjen antimien ja kiellettyjen houkutusten maailmaan. 

Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija, 533 s. - suom. ilm. 2020 - The Water Dancer 2019 - suomennos: Einari Aaltonen - alkuperäiskansi: Greg  Mollica - Tammi - Keltainen kirjasto ********* kirjaston kirja

Tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa, jollei paljasta ihan hitusen alun juonta. Tiedoksi.

Olen Hi, Hiram Walker, elän Virginiassa 1800-luvun loppupuolella ja olen komentolainen eli orja ja tämän kirjan päähenkilö.

Locklessin tupakkatilan valkoinen herra on minun isäni ja äitini on Rose-orja, joka myytiin kun olin pikkupoika. Niin minä kuin kaikki muutkin tietävät kuka isäni on. Olin outo lapsi, jolla oli täydellinen muisti, mutta äidistäni en kykene muistamaan mitään. Isäni sallii minun saada vuoden ajan kotiopetusta ja kun opetus loppuu siirryn valkoisen velipuoleni henkilökohtaiseksi palvelijaksi. Sillä välin kuin Maynard juopottelee minä hoidan tilan kirjanpitoa ja muita paperihommia. Toinen meistä nauttii joutilaisuudesta ja toinen raataa orjana - epäreilua. Lisäksi minun pitää huolehtia velipuolestani ja miten sitten kävikään.

Olen ajamassa Goosejokea ylittävää siltaa. Kiesien takaosassa istuu Maynard, valkoinen velipuoleni porttonsa kanssa.
- Yhtäkkiä tie katosi pyörien alta, ja koko tie oli tiessään.

Niin putosimme kaikki veteen, virta kuljetti meitä enkä nähnyt naista enää. Veljeni Maynard räpisteli, sätki, katosi välillä pinnan alle ja huusi apua. Veljeni ei osannut uida, enkä minä kyennyt häntä pelastamaan. Näin isäni menetti perillisensä. Mutta hei, olenhan minä olemassa. Minä olen paljon fiksumpi kuin valkoinen velipuoleni on koskaan ollut. Mutta orjana en tietenkään voi periä tilaa, mutta minne minä päätyisin?
- Olen omaisuutta - harjaantunut kartanon kaikkiin tehtäviin ja peltotöihin, osasin lukea ja viihdyttää valkoista yläluokkaa muistitempuillani (...) Voisin aivan hyvin hoitaa vastaavanlaisia tehtäviä muuallakin (...) Mitä sitten olikin tulossa...tiesin vaaran uhkaavan minua...lähtö Locklessistä, ainoasta kodista, joka minulla oli koskaan ollut. 

Koko elämäni olen haaveksinut vapaudesta ja miettinyt tulevaisuuttani. Aika on muuttunut ja minäkin olen.
- Sisältäni on puhkeamassa mies, enkä voi kahlita häntä. Hän tietää liikaa. Hän on nähnyt liikaa. Sen miehen on päästävä pois tai hän ei voi elää. Minä oikeasti pelkään tulevaa. Kahvahdan omia käsiäni.

Ja niin minä sitten lähden ja mukaani tulee eräs, jota olen usein ajatellut, mutta hän ei ole minun. Hän kuuluu toiselle, valkoiselle miehelle.

Ja niin minä sitten lähdin, mutta kaikki menee pieleen. Päädymme paikkaan, jossa meidät kahlitaan ja jätetään pihalle kuin eläimet. Kahlittuna mietin kuinka julmaa meidän orjien elämä on. Äidiltä viedään lapsi, vaimolta mies, mieheltä vaimo, lapselta vanhemmat.

Aikanaan saapuu tavallinen mies, joka ottaa minut mukaansa. Mutta tavallinen mies heittää minut maakuoppaan ja laittaa luukun päälle. Ja kun maakuopasta pääsen, minua odottaa julma peli - jahti.

Jahti loppuu ja minulla alkaa toisenlainen elämä. Millainen, sitä en tässä paljasta.

Oates kuvaa hyvin orjien elämää ja sitä epäoikeudenmukaisuutta joka tuolloin vallitsi. Tarinassa eletään vaikeita aikoja, sillä maa on köyhtymässä eikä tiloilla mene hyvin. Monet tilalliset ovat joutuneet myymään orjiaan. Senpä vuoksi on syntynyt maanalainen järjestö, joka toimii orjien vapauttamiseksi. Tästäkin aiheesta kirjassa kerrotaan.
Mukana on myös maagisuutta. Hiram näkee outoa sinistä valoa sekä kykenee "kanavoimaan" eli pystyy siirtymään ajassa ja paikassa muistojen avulla, Kanavointia en aluksi ymmärtänyt, mutta eipä tajunnut Hiramkaan:
- Tämä oli kanavointia. Kyky oli edelleen minulla, vaikken täysin ymmärtänytkään, miten se toimi.

Orjuus on ikävä palanen Yhdysvaltojen historiaa ja sopii hyvin juuri tähän aikaan, sillä poliisin surmaaman mustaihoisen George Floydin tapauksesta ei ole kovin kauaa. *) Rasismi ei valitettavasti ole kadonnut. Rasismia vastustavat mielenosoittajat heittivät Bristolissa jokeen Edward Colstonin patsaan. Colston (1636 - 1721) oli kauppias ja laivanvarustaja, joka toimitti 1600-luvun lopulla ainakin 84 000 ihmistä orjaksi. Noin 19 000 ihmistä kuoli jo kuljetuksen aikana. Bristolin satama oli orjakaupan tärkeitä keskuksia. Tämä tempaus liittyi Black Lives Matter -mielenosoitukseen.

Raastava-aiheinen tarina etenee hyvin, on mielenkiintoinen, jopa jännittävä, sillä on saatava tietää miten Hiramin käy. Ja miten Locklessin tilan, jolla ei mennyt hyvin. Loppupuolella kuitenkin  kirja muuttui sekavaksi, joka pilasi muuten hyvää kertomusta. Luin silti loppuun, tietysti.
Tarinan taustatyö on tehty huolellisesti ja Einari Aaltosen suomennos on hyvä. Kannattaa ehdottomasti lukea, jollei muuta niin tärkeän aiheensa vuoksi.

P. S. Vesitanssijassa esiintyy myös Harriet Tubman (1822-1913), joka tunnetaan myös nimellä Black Moses, oli afroamerikkalainen vapaustaistelija. Harriet syntyi orjana, mutta pakeni omistajaltaan. Hän osallistui sisällissodan aikana "maanalaiseksi rautatieksi" kutsutun turvatalojen ja salaisten kulkuväylien verkostojen ylläpitoon. Yhteyksiä hoitivat orjuutta vastustaneet abolitionistit ja vapautetut orjat.
(Lähde: Wikipedia, jossa lisää Tubmanista)

Whiten perheen tarina on saanut innoitusta William ja Peter Stillin ja heidän perheensä todellisista kokemuksista. kertoo Oates.

P.S. Vesitanssija tanssii vesiruukku pään päällä eikä ruukusta saa loiskua vettä. "Kanavoinnissa" tanssija voi tanssia vetten päällä.

P.P.S. *) Afrikkalaistaustaisiin kohdistuva rasismi on selvityksen mukaan Suomessa yleisempää kuin muualla Euroopassa. Näin kertoo Being Black in the EU -selvitys, jossa tutkittiin tilannetta 12 Euroopan maassa. Tummaihoisiin kohdistui rasismia Suomessa yli kaksinkertainen määrä muiden maiden keskiarvoon verrattuna!
Suomessa asuu nykyisin 45 000 afrikkalaistaustaista ihmistä (...)  Syrjintää ja rasistista häirintää tapahtuu julkisten tilojen lisäksi myös kouluissa, työpaikoilla sekä julkisissa palveluissa, kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa.
(Lähde: Aamulehti /Mari Lukkainen 27.7.2020)

Sitten minulla ei ollut enää sanoja. Rinnassani hohkaava lämpö tukahdutti ne ja minusta tuntui kuin meidät olisi syösty alas kallionkielekkeeltä. Ja pudotessani muistot putosivat mukanani kuin keltaisena leimuavan syyskuun lehdet. 

+++++++++
Kirjailija, esseisti, toimittaja ja yhteiskuntakriitikko
Ta-Nehisi Coates, synt. 1975 Baltimoressa, Yhdysvalloissa.

*********
Suomennettu teos /esikoisromaani:
Vesitanssija 2020

^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter

Kommentit