(Olof Lagercrantz: Runokokoelmasta Linnunhuuto)
Alex Schulman: Polta nämä kirjeet, 277 s. - suom. ilm. 2020 - Bränn alla mina brev 2018 - suomennos: Jaana Nikula - kannen suunnittelu: Sigge Eklund ja kuvassa Karin Stolpe - Nemo ********** kirjaston kirja
Prologi: "En tiedä, miten kauan jaksan tätä enää."
Nämä vaimon sanat havahduttavat Alex Schulmanin tajuamaan, että vaimon katseessa on pelkoa ja vaarana on, että Amanda jättää miehensä. Saman pelon ja kauhun Alex on tunnistanut myös lapsissaan. Mutta mikä isässä ja aviomiehessä pelottaa?
- Tiesin toki, etten minä koskaan ole mikään päivänsäde ollut. Tiesin olevan ristiriitainen (...) Ja tiesin kaiken aikaa kantavani uinuvaa kiukkua, joka saattoi herätä liiankin nopeasti,
Tutkailtuaan itseään Alex päätyy terapiaan - taas. Kahdeksan vuotta mies on käynyt terapiassa, mutta on nyt ensimmäistä kertaa piirtämässä perhekarttaa. Siitä selviää, että äidin puolella sukua vallitsee kaaos. Sitä Alex lähtee selvittämään ja kaikki kulminoituu isoisään, Sven Stolpeen.
Sven Stolpe oli harras kristitty, joka oli keski-ikäisenä kääntynyt katolilaisuuteen. Isoisä vaati itseltään paljon, mutta niin vaati perheeltäänkin. Lisäksi Sven oli äärimmäisen pihi mies, joka säästi jopa kuminauhat. Mutta autoissa ei säästelty. Jo 1930-luvulla, ensimmäisten joukossa Ruotsissa, ajettiin Chryslerillä.
Alex alkaa lukea vaarin kirjoja huomaten, että jotain on tapahtunut vuonna 1932, sillä vuosiluku toistuu Stolpen elämän kuvauksissa.
- Elämä sammui (...) Tapahtuma, joka löi maahan fyysisesti ja psyykkisesti (...) harva se yö herään kauhu-uniin, jotka kaikki liittyvät siihen tapaukseen...
Mutta mitä silloin on tapahtunut?
- Sven Stolpen elämässä tuntuu olleen kohta, jossa pimeys sai alkunsa. Trauma, petos, shokki.
Alex lukee ja lukee edelleen, etsii. Lopulta huomaa isoisän kirjoissa saman toistuvan teeman: uskoton nainen. Voisiko isoisä tarkoittaa mummia? Alex jatkaa tutkimuksia kunnes löytää jotain. Pienen yksityiskohdan, jossa Stolpe mainitsee lyhyesti, kommentoimatta: "Kesällä 1932 jouduin seksuaalisen attentaatin uhriksi."
Tästä vihjeestä alkaa avautua isoisän menneisyys. Kirjastosta löytyy isoisän arkisto, jossa on päiväkirjoja, lehtileikkeitä ja kirjeitä. Kirjeitä, niistä Alex kiinnostuu. Kirjeistä löytyy OL. Kuka on OL? OL toistuu Svenin muistiinpanoissa ja kirjeissa viidenkymmenen vuoden ajan.
- OL on Stolpen elämän demoni. OL on tuhonnut hänen elämänsä.
Sitten Alex älyää ja palaset loksahtavat paikoilleen.
- Mummillani taisi olla suhde Olof Lagercrantzin kanssa?"
Alex tilaa kaikki Olofin kirjat ja löytää mumminsa niistä. Olof ylistää kirjoissaan Karinia koko ikänsä, muttei ikinä mainitse tätä nimeltä, vaan antaa sen sijaan Karinille ruusun hahmon.
Mutta se kesä 1932. Kesä, jota kumpikaan mies ei voi unohtaa, koskaan.
- Toinen heistä kulkee elämänmittaiseen pimeyteen. Toinen ei lakkaa koskaan haaveilemasta.
Alex tietää nyt, että jotain on tapahtunut näiden kolmen henkilön välillä, mutta haluaa tietää enemmän. Niinpä Alex tapaa Olof Lagercrantzin pojan Davidin ja saa kuulla, että Davidin suku on aina tiennyt suhteesta. Lopullisesti tarina aukeaa Alexille, kun hän saa luettavakseen Olofin ja Karinin välisen kirjeenvaihdon, kaksikymmentäkolme kirjettä vuodelta 1932.
Kirjan tarina on vahva, surullinen ja jopa järkyttävä. Sven saa tietää suhteesta, mutta sanoo: - "Me menemme yhdessä, me lähdemme yhdessä."
Ja jos Karin jättäisi, niin Sven tappaisi heidät kaikki, myös itsensä.
Karin yrittää pyristellä ilkeän narsistimiehensä puristuksesta, mutta mies ei päästä.
Vihanpito jatkuu vuosikymmenestä toiseen, jopa niin, että Sven kirjoittaa vuonna 1980 kokonaisen kirjan Olof Lagercrantzista. Kirjan, joka on pelkkää Olofin mollaamista.
Traaginen tarina jossa surettaa etenkin se, että Karin joutuu elämään mustasukkaisen miehensä kanssa. Miehen, joka ei kohtele vaimoaan hyvin. Miksi Karin ei pystynyt lähtemään? Ajatteliko hän, että mies toteuttaa tappouhkauksensa tai pelkäsikö jotain muuta millä nyt narsistit sitovat puolison itseensä. Tosin aika oli toinen, eikä avioliitoista niin vain lähdetty, huonoistakaan. Surullista.
Kolme aikatasoa limittyy notkeasti toisiinsa: nykyaika, jossa Alex pohtii ongelmiaan sekä etsii ja tutkii suvun salaisuuksia.
Aika, jolloin Alex on pikkupoika ja vierailee usein isovanhempiensa luona. Isoisä oli ilkeä, sen tajusi pikkupoikakin. Ollaan ruokapöydässä ja vaari syö hyvällä ruokahalulla lautasen tyhjäksi.
- "Maistuiko?" mummi kysyi.
- "Syömäkelvotonta, kiitos vain.".
Mummin ja vaari keskinäinen sananvaihto kauhistuttaa pientä poikaa, mutta eniten järkyttää kauhu mummin silmissä. Se että mummi pelkää vaaria.
Sekä lopuksi kesä 1932, jolloin kaikki sai alkunsa. Jolloin Karin, Sven ja Olof asuivat Sigtuna-säätiön hienossa rakennuksessa.
Hienosti kirjoitettu kirja, joka etenee välillä jopa jännittävästi. Tosipohjaiseen romaaniin on hyvin koottu kahden sukupolven tarinat. Mikä tässä kirjassa kosketti minua eniten? Karin Stolpen kohtalo, se kosketti. Olen surullinen hänen puolestaan.
Kirjasta on tekeillä elokuva, mutta en tiedä haluanko/pystynkö katsomaan.
Alexin ei totta tosiaan ole ollut helppoa elää tässä suvussa, jossa isoisä oli vahva ja pelottava ja Lisette-äiti (1951-2015) oli ollut määräilevä alkoholisti ja isä omistushaluinen ja kontrollifriikki. Tällaisilla taustoilla ei ole ihme, että ongelmia on ollut, niin Alexilla kuin hänen äidilläänkin.
Schulman on ennenkin kertonut suvustaan, kirjassaan Unohda minut (2017), jossa kirjailija paljasti 30 vuotta vanhan salaisuuden. Äiti oli alkoholisti. Lopulta Alex ei jaksanut enää vaan alkoi saada paniikkikohtauksia. Millaista oli elää alkoholistin lapsena, se on oma tarinansa.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Olof Lagercrantz kuvailee kohtaamistaan Karinin kanssa mm. näin:
"Kerran ruusun kuva paloi verkkokalvolleni uplantilaisessa kesämaisemassa. En kokenut sitä pelkästään sieluni silmin, vaan minulle se näyttäytyi korkeimman taiteen todellisuutena. Se paloi silmissäni kuin pieni ikuinen tuli ja tunsin, ettei se sammuisi koskaan."
P.S.
Sven Stolpe (1905-1996) ruotsalainen kirjailija, toimittaja ja kirjallisuuskriitikko. Stolpe on julkaissut yli sata kirjaa ja häntä on kuvattu eräänlaiseksi "yhden miehen yliopistoksi".
Karin Stolpe (1907-2003), ruotsalainen kääntäjä ja kirjailija, jonka isä Hans von Euler-Chelpin on saanut v. 1929 Nobelin kemianpalkinnon. Karin kirjoitti vain yhden kirjan, mutta käänsi viitisenkymmentä kirjaa ainakin kuudesta kielestä.
Olof Lagercrantz (1911-2002) oli monipuolinen kirjailija, runoilija, kriitikko ja Dagens Nyheterin päätoimittaja. Kirjailija David Lagercrantz on yksi hänen lapsistaan.
(Lähde: Wikipedia)
++++++++
Kirjailija, toimittaja, kolumnisti
Alex Schulman, synt. 1976 Trelleborgin kunnassa Ruotsissa. Asuu Tukholmassa. Schulman vetää yhdessä kirjailija Sigge Eklundin kanssa yhtä Ruotsin suosituimmista podcasteista, jolla on 750 000 kuuntelijaa. Schulman kuuluu aatelissukuun.
*********
Suomennetut teokset:
Unohda minut 2017 - Polta nämä kirjeet 2020
Netistä löytyy kuusi suomentamatonta teosta.
^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Twitter
Kommentit
Lähetä kommentti