Outi Hongisto: Veljet - Amir - osa 1/3

Younasin on pakko yrittää pitää pikkuveljestä huolta, halusi tämä sitä tai ei.

Outi Hongisto: Veljet - Amir - sarjan avausosa, 336 s. ilm. 2020 - Myllylahti ******** Arvostelukappale, kiitos!

Suomessa on viime vuosina putkahtanut yllättävän paljon uusia dekkaristeja. Osa heistä on tosi kovia ja osa on lähtenyt alunperin kevyemmälle linjalle, mikä ei ole huono asia ollenkaan, päinvastoin.  Kumpi Veljet on? Se selvinnee tuota pikaa.

Pakistanilainen Younas Zardari on  esimiesasemassa Keskusrikospoliisin järjestäyneen rikollisuuden tutkintatiimissä.
- Younas on itsekin suhteellisen uusi työpaikallaan. Hänet on houkuteltu Joensuun harjoittelujakson päätyttyä pääkaupunkiseudulle. Helsingin poliisin kautta Vantaan Jokiniemeen. Maahanmuuttajataustaiset poliisit ovat erittäin haluttuja sekä SUPO:ssa että KRP:ssä. 

Younasin työpaikan takia myös muu perhe, pikkuveli Amir ja äiti, muuttivat Joensuusta Espooseen. Eihän äidin ja pikkuveljen olisi tarvinnut, mutta he kolme kuuluvat yhteeen. Äiti ja Amir saivat asunnon kaupungin vuokratalosta ja Younas hankki asumisoikeusasunnon äidin läheltä.
Amir muutti mielellään, sillä hänestä on kiva asua lähellä mestoja ja Helsinkiin on junalla lyhyt matka.
Tullessaan Suomeen pikkuveli oli kuuden ja sopeutui paremmin uuteen kotimaahansa. Tästä huolimatta Amir on kunnianhimoton, taistelutahdoton, opiskelut keskeyttänyt ja työtön. Younas puolestaan halusi oppia äkkiä uuden äidinkielen ja päästä elämässään eteenpäin.
- Hän joutui tekemään paljon töitä, jotta pääsi poliisikouluun, erityisesti ruotsin kielen kanssa - pelkällä kouluruotsilla kun ei testeissä pärjännyt.
Ahkeruus kantoi hedelmää, sillä nyt Younas on rikosylikonstaapeli.

Pikkuveli Amir puolestaan ei ole oikein saanut aikaiseksi mitään. Ja asuikin vielä äitinsä luona. Eniten pikkuveli viettää aikaansa maahanmuuttajien kerhotilassa, vaikka ei ensin tiedäkään mitä siellä puuhaillaan. Kerhojengin kautta Amir yrittää saada itselleen hyväksyntää. Pikkuhiljaa, tultuaan jengille tutummaksi, Amir alkaa saada kaikenlaisia tehtäviä. Amir tekee, mutta koko ajan takaraivossa kolkuttaa tietoisuus, ettei kerhon toiminta ole hyväksyttävää. Ja mitä jos jengi saa tietää, että isoveli on poliisi.

Antti Riikonen on Younas Zardarin alainen tutkintatiimissä. Antilla pieni Anni-tytär ja vaimo Riikka on kioskissa töissä. Kioskissa, jonka toimintaa poliisi alkaa epäillä. Mistä on kyse? Anttia hirvittää.

Ryhmä oli juuri saanut päätökseen erään tutkinnan ja nyt ollaan uuden tehtävän edessä. Tarkoitus olisi ryhtyä tutkimaan erään liivijengin jäsenen firmaa ja sen huumerahojen pesua.

Amirin ajautuessa syvemmmälle jengitoimintaan, saa Younas tietää, että pikkuveli on mukana laittomissa puuhissa. Younas joutuu hankalaan välikäteen. Rikos on aina rikos, etenkin poliisille. Mutta Younasille myös suku on tärkeä ja veli on veli. Mitä Younas saa selville? Voiko ketään enää edes auttaa? Kumpi lopulta voittaa, veljesrakkaus vai moraali?

Idean tarinaan Hongisto sai viitisen vuotta sitten kuultuaan huhun korkeassa asemassa toimivasta poliisista, jolla olisi sukulainen lain toisella puolella.

Hongisto kirjoittaa hyvin ja tarina etenee luku luvulta, mutta... Kirjan luvut ovat turhan lyhyitä, suurin osa pari kolme sivua, mutta myös vain sivun mittaisia. Luvuissa vaihtelevat kertojat, joita on laskujeni mukaan kymmenen. Tarinan kulkua on helppo näin seurata, mutta syvempään sisältöön ei miniluvuilla päästä. Lisäksi vaikka maahanmuutto onkin tätä päivää, niin onhan aihe vähän kulunut - jengit. Mutta ei se mitään, antaa olla.
Tarina osoittaa tärkeäksi sen kuinka oleellista olisi kiinnittää huomiota maahanmuuttajien sopeuttamiseen ja löytää heille mielekästä tekemistä, opiskelua, työtä yms.

Nimensä mukaisesti kirja painottuu veljeksiin, joista toinen on se pahis ja toinen hyvis, joka yrittää pelastaa pahiksen. Päähenkilö Younas on aika symppis, mutta kun hän alkaa miettiä Amirin tekosia, niin symppius alkaa karista. Tässäkin tarinassa poliiseilla on kyseenalaisia toimintatapoja, mutta niinhän dekkareissa usein on.

Muutamia kielioppivirheitä löytyy, enkä nyt tarkoita " alkaa laulamaan"-versioita (joita en kielilautakunnan hyväksynnästä huolimatta itse hyväksy). Esim. Miten noi tädit pystyy syödä? 
Tahallistako? Oli tai ei, niin minua häiritsee.
(Edit: Ko. virke on kirjailijan mukaan autenttista lapsen puhetta.)
Edelleeen, yhtään sellaista kirjaa en ole lukenut, jossa oksennettaisiin niin paljon kuin tässä.

Raakuutta tarinassa ei ole. Yksityiselämän kuvausta sen sijaan on, mutta ensimmäisessa osassa se on ok ja kuuluukin asiaan.
Tapahtumia ja koukuttavuutta olisi voinut lisätä. Jännitystäkään en oikein löytänyt, paitsi vähän ihan lopusta. Niin, loppu, siitä en pitänyt. En kerro miksi, mutta lukija älyää sen kun kirjan lukee. Jos joku haluaa tietää syyn, voin paljastaa sen Facebookin Dekkariryhmän salaisissa jutuissa. Sanokaa, jos haluatte, muuten en kerro.

Esitin alussa kysymyksen: onko Veljet kova vai pehmeä dekkari? Ehkä selvisi jo? Kyllä, tämä on "kevytdekkari", ja omassa genressään ihan luettava. Kritiikistäni huolimatta voin suositella. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa osaa.

++++++++
Kirjailija
Outi Hongisto, synt. 1974, työskentelee rakennusalalla. Rakastaa matkailua ja ahmii kirjoja.

Hongisto kirjoittaa myös blogia:
https://outihongisto.fi

*********
Ilmestyneet teokset:
Veljet-sarja: Veljet - Amir 2020 (esikoisdekkari)

Tulossa: Veljet: Younas - syyskuu 2021

Lasten matkakirjat: Sara matkalla Kaliforniassa  2015 -   Sara matkalla Dubaissa 2017

^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter