Nuotio & Soininen: Punainen vaate & Luoma: Vain huonoja vaihtoehtoja - dekkari


Kumpi kiinnostaa enemmän taide vai terveyskeskusmaailma? 

Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Punainen vaate, 287 s. ilm. 2019 - 3. osa Salome Virta-sarjaan - taidedekkari- - kansi: Sanna-Reeta Meilahti - Bazar ******** kirjaston kirja

Dokumenttiohjaaja Salome Virta on juhlissa varakkaan taidekeräilijän luona. Salome on huomioinut ettei miehellä ole juurikaan naistaiteilijoiden töitä, saati suomalaisten maalareiden tauluja. Mies kuitenkin näyttää Salomelle taulun, taiteilijan omakuvan, jonka on maalannut suomalainen nainen. Salomella alkavat hälytyskellot soida ja hän muistaa, että on nähnyt taulun jossain muuallakin. Mutta sehän ei voi olla mahdollista. Toisen maalauksista täytyy olla väärennös. Asia kiinnostaa Salomea niin paljon, että hän alkaa tutkia tapausta.

Väärennöstarinan rinnalla kulkee toinen tarina, eli taiteilija Elin Danielsonin kirjeenvaihto entisen oppilaansa Dora Wahlroosin kanssa 1800-luvun lopussa.

Minulla taisi käydä lukemisen kanssa vähän samoin kuin kirjailijoilla dekkaritarinan eli taiteesta tuli pääasia. Olen innokas gallerioissa ja taidemuseoissa kävijä, joten taidedekkari on ihan ok. Innostuin mm. googlettamaan kirjassa mainitun Jan van Eyckin (n. 1390 - 1841) taulun Arholfin outo perhe, enkä nyt yhtään ihmettele, että tarinassa Dora seisoi tunnin taulun edessä. Sitten tietysti unohduin ihailemaan muitakin tuon ajan teoksia. jotka ovat niin huikeita.  Ja kuinka hurjan monissa mestariteoksissa on piilomerkityksiä - huikeaa.

Eli palatakseni dekkariin, siinä on aika vähän itse rikostarinaa, muttei se minua haitannut. Otin Punaisen vaatteen taiteen kannalta. Lisäksi taiteilijattarien välinen kirjeenvaihto on mielenkiintoista.
Ja kirja on tehnyt jonkinlaisen tehtävänsä, jos saa lukijansa perehtymään aiheeseen lisää.
Suosittelen mikäli yhtään maalaustaide kiinnostaa.

Kirjan päähenkilö Salome Virran ohella on Elin Danielson-Gambogi (1861 - 1919) Omakuva, 1903 Turun taidemuseo. Kuva: Kari Lehtinen ja oheinen kuva kirjan etuliepeestä.

+++++++++
Kirjailijat:
Kirjailija, näyttelijä, ilmaisutaidon opettaja, suomentaja Eppu Nuotio, synt. 1962 Iisalmessa, asuu Helsingissä.

Ilmestyneet rikoskirjat:
Tuplana kiitos 2011 (yhdessä Anna Nuotion kanssa)

Pii Marin sarja: Musta 2006 - Kosto 2007 - Maksu 2008 - Varjo 2009 - Paine 2010 - Loppu 2011

Ellen Lähteen tutkimuksia-sarja:
Myrkkykeiso 2017 - Anopinhammas 2018 - Elämänlanka 2019 -

Lisäksi Nuotio on kirjoittanut kymmeniä muita kirjoja: lastenkirjoja, romaaneja jne.

'''''''''''''''
Kirjailija, toimittaja Pirkko Soininen, synt. 1969 Lahdessa, asuu Turussa.

Ilmestyneitä teoksia:
Runokirjat:
Murretut päivät 2013  - Avataan siiven alta  2016 - Ellen  2018 -

Ilmestyneet yhteisteokset:
Salome Virta-sarja:
Nainen parvekkeella 2016 - Sakset tyynyn alla 2018 - Punainen vaate 2019

Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen Turun Kirjamessuilla syksyllä 2019
(ⓒ Piritta's foto)

---------------------------
                                       
En vieläkään käsitä, millaiseen tilanteeseen olen itseni saattanut. Tiedän, että minun olisi pitänyt valmistautua paremmin, harkita hetken kauemmin. Halusin kuitenkin muutosta. Tarvitsin muutoksen.

Emma Luoma: Vain huonoja vaihtoehtoja, 349 s. - esikoisteos - lm. 2019 - Myllylahti Oy ******** kirjaston kirja

Juuri valmistunut lääkäri Junita Laine on palaamassa lapsuutensa maisemiin ja töihin terveyskeskukseen. Olisi aikomus asua vanhassa, uudessa kotitalossa, joka tarkoittaa sitä, että vanha talo oli palanut ja tilalle oli rakennettu uusi. Talossa asuu Jeromias, Junitan isoveli, joka on ollut onnettomuudessa ja tarvitsisi apua.
Töitä enemmän minua jännittää veljeni Jeromiaan tapaaminen. Emme edelleenkään ole läheisiä. En voi edes sanoa, että tuntisin nykyisin Jeron. Silti olen muuttamassa hänen luokseen.
Saa nähdä miten heillä alkaa mennä.  Olisiko lähentyminen mahdollista.

Sisarusten äiti on asunut kerrostalossa jo muutaman vuoden, koska liikkuminen kotitalon portaissa alkoi käydä liian vaikeaksi. Nykyisessä (uudessa) omakotitalossa ei ole portaita, mutta Junita ei silti halua äitiään sinne takaisin.

Jeromias ei kuitenkaan ole ainoa syy, miksi Junita on päätynyt hiljaiselle. Menneisyyden takia.

Junita joutuu heti töihin, sillä terveyskeskuksessa on lääkärivajausta. Sopeutumista avittavat nuoret komeat mieslääkärit.
Laittoman komea mieslääkäri (tosi namu, tosi namu), hieman minua vanhempi (onko sillä sormusta?). Leveät hartiat, särmä olemus.

Ja se toinen komistus.
- Ruskeat silmät ja kihara tukka, voi luoja, hän on vielä namumpi.

Niin terveyskeskusarki alkaa ja potilaita virtaa.... ja virtaa ... ja virtaa...On sydänvaivoja, unettomuutta, murtumia, ahdistusta, flunssaa, närästystä, korvakipua, vatsa- ja selkäkipuja, Lisäksi lukijalle tulevat tutuiksi hoitoprosessit ja mitä kullekin potilaalle määrätaan:
Artroosi, hoidoksi kortisoonipistos niveleen / Magneetti puhdas, ENMG puhdas, natiiviröntgenkuvassa ei poikkeavaa./ yskä /dignoosikoodi R05, ei sairaus vaan oirekoodi jne

Junita Laine puurtaa töissä ja yrittää selvitä kotona Jeron kanssa (mikä ei aina ole kovin helppoa). Lisäksi olisi kiva saada ystäviä, joiden kanssa voisi viettää vapaa-aikaa (muidenkin kuin työtovereiden). Myös lääkärikollega alkaa kiinnostaa... (Tiedätte kyllä missä mielessä.)

Elämä rullaa painollaan kunnes kaupungissa alkaa samaan aikaan sattua onnettomuuksia. Lisäksi Laineiden sisaruksia aletaan uhkailla. Voisiko näillä kaikilla tapahtumilla olla jotain yhteistä?

Ennen lukemista tiesin, että kirja sijoittuu osin sairaalamaailmaan ja päähenkilö on lääkäri.
Olisin mielelläni laittanut kirjan vielä yhdelle editointikierrokselle. Miksi? Useammastakin syystä: Turhan hidas alku, nopeammin itse asiaan. Potilaita ja heidän hoitamisiaan on liikaa, aivan liikaa. Suurimmalla osalla henkilöistä (potilaista), ei ole tarinan kanssa mitään tekemistä. Sulkujen käyttö (kuten Kate Atkinson) on hyvä tehokeino, kunhan niitä ei ole kyllästymiseen asti. V-sanan liiallinen käyttö (se ärsyttää minua aina!). Tiivistys.
Henkilöhahmot olivat aika ärsyttäviä, syystä tai toisesta. Tahallista?  Menneisyyden tapahtumia olisi voinut avata alussa enemmän. Hitaan alun jälkeen alkaa kyllä tapahtua ja lopussa tulee ehkä liikaakin tavaraa.

Tarinassa on paljon hyvää, joka valitettavasti uppoaa sälän sisälle. Kirja on myös kurkistus "sille toiselle puolelle", eli terveyskeskusmaailmaan ja sen potilas- ja lääkäristereotypioihin. Kirjailija sanoo sivuillaan esikoisteoksestaan näin: "Jännitystä, chick lit -vaikutteita ja terveyskeskusmaailmaa yhdistelevä romaani." Luvattua huumoria en tarinasta oikein löytänyt, enkä kyllä jännitystäkään. Junitan rakkauselämäkin vaikutti teinimäiseltä hössötykseltä.

Ihan ei siis kolahtanut minuun tämä esikoisdekkari, vaikka Luoma kirjoittaakin hyvin. Luulisin kuitenkin, että kirja löytää lukijansa.

Turun Kirjamessuilla kirjailija sanoi, ettei Vain huonoja vaihtoehtoja (alustavasti ainakaan) saa jatkoa, mutta että uusi teos saattaa sijoittua sairaalamaailmaan uusin päähenkilöin. Please, ei enää niin paljon potilasjuttuja! Tai sitten ei dekkari ollenkaan vaan kauno.
Esikoisteos on usein esikoisteos, joten sille voin antaa anteeksi yhtä sun toista, mutta toisessa kirjassa pitäisi jo näyttää kyntensä. Seuraavaa odotellessa.

+++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Sairaalalääkäri Emma Luoma, synt. 1987, varttunut Keski-Suomessa, asuu nykyään Tampereella. Sirkusfani ja harrastaa tanssia. Lukee mieluiten jännitys- ja dystopiakirjallisuutta.

Emma Luoma Turun Kirjamessuilla 2019
(© Piritta's foto)

*******
Ilmestyneet teokset:
Vain huonoja vaihtoehtoja  2019

^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta:  #pirittaolen
Pinterest
Twitter

Kommentit