You-jeong Jeong: Piruparka - dekkari/ Etelä-Korea

Unohdin lääkkeet yhtenä päivänä, seuraavana päivänä unohdin unohtaneeni edellisenä päivänä, ja sanotaan nyt vaikka samantien, että olen unohtanut ne joka päivä aina tähän asti.

Piruparka, 341 s.
- suom. ilm. 2019
- alkuteos: Jong-ui-Giwon
- The Good Son
- suomennos: Kirsi Luoma
- kansi: Tuomo Parikka
- Like Kustannus Oy
- kirjaston kirja





Yu-jin on 25-vuotias mies, eikä ole ikinä matkustanut yksin, en edes reppureissannut tai opiskellut ulkomailla vierasta kieltä niin kuin kaikki muut. Äiti oli jopa huolehtinut siitä, etten päässsyt karkaamaan asepalvelukseen....Kotiintuloaikani on iltaisin yhdeksältä.

Yu-jin asuu äitinsä ja Hae-jinin kanssa. Hey-won-täti, joka on lääkäri, asuu samassa talossa. Isä ja Yu-min-veli eivät ole enää mukana kuviossa. Mikseivät?

Yu-jin saa outoja sairaskohtauksia, joihin täti määrää lääkkeitä. Yu-jiniä ei millään kiinnostaisi ottaa niitä ja sillä puolestaan on seurauksensa:
- Kun hetki koitti,tuntui kuin sisälläni olisi räjähtänyt pommi. Kaikki muuttui valkoiseksi kuin lumikenttä ja virta katkesi aivoistani.
Toisaalta taas:
- Se etten ottanut lääkkeitäni, oli pelastava sade elämäni  autiomaassa, vaikka se aiheuttikin toisinaan kohtauksen. Nämä hermostuttavat harhanäyt varoittivat minua uhkaavasta myrskystä.

Äiti on aina ollut ylihuolehtiva ja on vieläkin vaikka Yu-jin on jo aikamies. Miksi? Lisäksi äiti vahtii, kieltää, toruu, rankaisee ja kuulustelee.
- Älä nyt tuota minulle pettymystä. Älä valehtele.
- Äiti osasi iskeä arkaan paikkaan. Hän tiesi mitä minulta piti riistää, jotta minut saisi nöyrtymään.

Lisäksi Yu-jin tuumi, ettei äiti ole tainnut edes koskaan rakastaa häntä. Voisiko näin olla vai onko poika tyystin väärässä?
- En ollut tajunnut, että hän oli teeskennellyt rakastavansa ihmistä, jota vihasi niin. Vereni kiehahti.

Mikä tämän jännärin rikos sitten on? Heti ensimmäisellä sivulla, ensimmäisellä rivillä kirjailija tykittää:
- Heräsin veren hajuun. Se oli niin voimakas, että tuntui kuin olisin hengittänyt sitä sisään koko kehollani. Se vavahteli ja paisui minussa...

Yu-jin muistaa olleensa yöllä lenkillä. Karkaamiset onnistuivat parvekkeen kautta. Äiti ei tiedä, vai tietääkö? Yu-jin on kauttaaltaan jonkun aineen peitossa ja hiukset ovat koppuraiset ja sekaiset...
- Veripisarat ja veriset jalanjäljet tahrasivat hopeanharmaaata marmorilattiaa?

Mitä on tapahtunut? Kenelle? Missä? Miksi?

Olen lukenut eteläkorealaisten kirjoittamia kirjoja, mutta tämä on ensimmäinen dekkari.
Harvinaista herkkua lukijoille. Vai onko sittenkään herkkua? Vaikka kirjassa verestä puhutaankin, niin raakuutta ei oikeastaan ole, sillä tämä on psykologinen jännäri. Tarinan päähenkilö Yu-jin on ehkä ollut jollain tavalla osallisena johonkin rikokseen, vai onko kaikki vain harhaa? Mikä on totta ja mikä ei? En tiedä onko kirjailija tahallaan kirjoittanut tietyt kohdat siten, että lukijakin saa pohtia. Ehkäpä. Muuten kyllä tarina etenee ihan mukavasti eikä kaikki olekaan niin selvää... Sangen epämääräistä, eikö totta.
Jos ajattelet tämän kirjan kanssa, että luenpa vielä yhden luvun, vaikka niin väsyttääkin, niin kannattaa muistaa, ettei kirjassa ole kuin 4 lukua, joista yksi on 108 sivua. Mielestäni jako useampiin lukuihin olisi selkeyttänyt tarinaa, mutta menihän se näinkin. Onneksi henkilöitä ei ole enempää, sillä mistä näitä Woneja, Jinejä tai Minejä voisi muistaa, etenkään kun nimi ei kerro sukupuolta.
Ihan luettava jännäri.

++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
You-jeong Jeong, synt. 1966 Hampyeong County / Etelä-Korea. Kirjailija, ent. sairaanhoitaja. Jeong haaveili kirjailijan ammatista pienestä pitäen, mutta äiti ei hyväksynyt ammattia, niinpä Jeong opiskeli sairaanhoitajaksi. Kirjailijan kahdesta kirjasta on tehty elokuva.
(Lähde. Wikipedia)

***********
Suomennettu teos:
Piruparka 2019

Netistä löytyy muutamia suomentamattomia teoksia.

^^^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen