Raakel Lignell: Älä sano että rakastat - muistelmateos

Miten itse ikinä pääsen turvaan täältä helvetistä? Se, mitä aamulla tapahtui, ei voi olla omasta elämästäni. Milloin herään painajaisesta?

Raakel Lignell: Älä sano että rakastat, 286 s. - ilmestynyt 2019 - Kustannusosakeyhtiö Siltala *******kirjaston kirja

Kirja kertoo 23-vuotiaan kirjailijan nuoruudenrakkaudesta 1980- ja 1990 -lukujen vaiheessa. Perustuu tositapahtumiin.

Kirja alkaa synkästi ja vetää heti lukijalta maton alta:
- Makaan natisevalla hetekalla ja tuijotan katon halkeillutta rappausta...Sattuu. Joka paikkaan sattuu. Silmäni ovat muurautumassa umpeen. Päälläni oleva hame on inhottavan märkä ja kinttuja kirvelee.
...Ajatukset yhtä hätää, järkytystä ja epäuskoa. Miten vauva voi sisälläni?

Hän on Afrikassa, beniniläisessä sairaalassa ja hänet, raskaana oleva nuori nainen, on pahoinpidelty julmasti. Pahoinpitelijä on tulevan lapsen isä.
Sairaalassa tilanne on epätoivoinen. Miten saada yhteys kotimaahan ja päästä takaisin kotiseudulle, Mikkeliin? Mistä saada rahaa? Miten ikinä uskovaisille vanhemmille uskaltaisi kertoa tapahtuneesta?

Mutta ennen kuin Afrikkaan on päädytty, on tapahtunut kaikenlaista. Raakel on kotoisin Mikkelistä ja elänyt helluntailaisessa yhteisössä. Viulunsoitto on aina ollut tärkeää, ja Raakel päätyy Sibelius-Akatemiaan. Helsingissä Raakel kihlautuu, mutta lähtee silti Berliiniin jatkamaan opintojaan. Päivät opiskellaan viulunsoittoa ja illat juhlitaan.
- Päivät ovat täynnä tuskallista harjoittelua viulun varressa, yöt tequilaa ja tanssia.... Välillä juhlin opiskelutovereiden ja naapurien kanssa, välillä menen yksin.

Koti-Suomessa olevan kihlatun kanssa on sovittu, että ollaan "vapaasti", mutta aina joskus tulee huono omatunto:
- Silloin on pakko soittaa Helsinkiin kihlatulle. Ahdistuksissani lepertelen ikävääni ja tarraan muutaman vuoden kestäneeseen kummalliseen siteeseen, jonka vuoksi en ole katkaissut välejä tähän kärsivälliseen ja tarvittaessa toisaalle katsovaan mieheen.

Viulunsoitto myös rauhoittaa ja rytmittää päivän ja suo oikeutuksen elämäntyylille.
- Viulu on turvasatama - se on maaniteltavissa ja hallittavissa.

Erään kerran ollessaan tanssimassa Raakel kohtaa komean afrikkalaisen miehen, johon ihastuu. Miestä sanotaan kirjassa Izakiksi ja hän on omien sanojensa mukaan lentäjä ja kotoisin varakkaasta länsi-afrikkalaisesta perheestä. Ja millainen mahtaa olla mies, joka lähettää ensitapaamisen jälkeen sata valkoista ruusua. Izak kuitenkin asuu erään naisen kanssa, joka on raskaana ja odottaa miehelle kaksosia. Lisäksi Izakilla on Ranskassa kolmevuotias tytär toisen naisen kanssa. Nämäkään tiedot eivät estäneet rakastumista. Ja Izak muuttaa Raakelin luo.

Suhde oli rakkautta, mustasukkaisuutta, rahaongelmia ja mykkäkouluja. Välillä oli myös pieniä epäilyksen poikasia, mutta niistä ei välitetä. Sitten Raakel huomaa olevansa raskaana.
- Sen minkä ei koskaan pitänyt tapahtua, on tapahtunut.
Kun miehelle kerrotaan, että hänestä on jälleen tukossa isä, on hän onnesta soikea.
- Minähän sanoin, että teen lapsen kanssasi! Meistä tulee perhe! Teit minusta onnellisimman miehen maan päällä. 

Jossain vaiheessa tulee puhetta asumisesta ja mies sanoo etsivänsä isomman asunnon. Myös toimeentulosta on puhetta. Ja kuka silloin joutuukaan maksumieheksi? Raakel tietysti. Izakilla on kuitenkin autoihin liittyvä idea, jota varten pitäisi mennä Afrikkaan, jonne Izak sitten lähteekin. Raakel haluaa lähteä myös Afrikkaan, vaikka mies esteleekin. Pitäähän miehen perheeseen tutustua.
Odotukset ovat korkealla kun Raakel pakkaa kesävaatteita matkalaukkuunsa.
- Päällimmäisenä tuntuu matkakuume, olen lapsesta saakka haaveillut Afrikasta. Vauva-asioihin ehtii perehtyä sitten unelmaloman jälkeen.

Mutta lomasta ei tullut unelma. Siitä tuli painajainen. Afrikassa onkin aivan erilainen Izak. Heti asunnon pihalla kaikki alkaa:
- Olet alasti! Et voi näyttää olkapäitäsi etkä polviasi! Et edes sisällä talossa, joku voi nähdä.
Eikä tässä ollut suinkaan kaikki. Asunnossa ei ole ruokaa ja mies jättää Raakelin heti yöksi yksin.
- Olen yksin, jossain päin Cotonouta. En tunne täältä ketään, siskon nimi on ainut konkreettinen asia, puhelinnumeroa ei ole hänellekään. Mitäpä se auttaisi, eihän täällä ole puhelintakaan.

Sitten alkavat pahoinpitelyt, jotka johtavat siihen, että Raakel toimitetaan sairaalaan. Toivuttuaan Raakel pääsee lähtemään Suomeen miehen perheen avustuksella. Raakel vannoo, ettei enää ikinä halua nähdä Izakia, mutta toisin käy.

Mies oli kovin katuva ja pyyteli anteeksi ja vannoi, ettei mitään tuollaista ikinä enää tapahtuisi. Niinpä Izak sai toisen mahdollisuuden, mutta menetti senkin.
Mikä ihme sai uskomaan ja luottamaan. Jos sittenkin olisi toivoa ja yhteistä tulevaisuutta? Rakkaus, kristillisessä perheessä ja yhteisössä varttuminen ovat opettaneet, että armo ja anteeksianto ovat tärkeitä.

Kirjailija on sanonut kirjan valmistumisen jälkeen että kirjoittaminen puhdisti kolmen vuosikymmenen takaisesta taakasta. Mukana ei ollut vihaa, ehkä lähinnä raivoa omien nuoruuden valintojen takia. Lisäksi Lignell on halunnut kertoa tapahtuneesta, jotta lähisuhdesuhdeväkivallasta ei vaiettaisi.

Alun perin pelkäsin tämän kirjan lukemista, enkä tiennyt kykenenkö kirjaa lukemaan. Kävin  kuuntelemassa Helsingin Kirjamessuilla Raakel Lingnelliä. Kirjailija kertoi:
"Alunperin en aikonut kertoa, että kirja kertoo minusta itsestäni. Myönnän, että kirjan kirjoittaminen vaati rohkeutta. En näyttänyt riviäkään etukäteen kenellekään. Varoitin miestäni ja lapsiani kirjan sisällöstä, mutta he olivat kannustavia."

Se tapa ja rauha miten kirjailija puhui julmasta menneisyydestään sai vahvasti tunteet pintaan. Sitten ajattelin, että jos en kykene lukemaan, niin en kykene. Aina voi keskeyttää. Kirja on kuitenkin kirjoitettu niin... en löydä sanaa... kiihkottomasti, vapautuneesti, että pystyinkin lukemaan. Tekstistä huokuu saavutettu tasapaino, mielenrauha ja Lignell lienee sinut asian kanssa, jollain tasolla Ehkäpä tämä kirja vaati sen kolmekymmentä vuotta tullakseen kirjoitetuksi.
Olen onnellinen, että Raakel Lignell on aikanaan löytänyt rinnalleen uuden rakkauden ja saanut vielä lisää lapsiakin. Kiitos Raakel Lignell, että kirjoitit tämän kirjan!

Raakel Lingnellin neljä neuvoa lähisuhdeväkivaltatapauksissa:
- Uskalla kertoa jollekin.
- Pyydä apua.
- Kysy rohkeasti, jos epäilet, että läheistäsi pahoinpidellään.
- Tarjoa apua.

++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Viulisti, tuottaja, juontaja ja viiden lapsen äiti, Raakel Lingnell, synt. 1966 Mikkelissä, asuu Sipoossa.

*********
Ilmestyneet teokset:
Älä sano että rakastat 2019

Tietokirjat;
Raxun remppa - Rapakunnosta hyvään oloon (yhdessä Eija Holmalan kanssa) 2013 -
Raxun rinnalla: Kohti pysyvää painonhallintaa (yhdessä Patrik Borgin kanssa) 2014 -
Raxun mukana, kivusta tasapainoon (yhdessä Anne Purasen kanssa) 2017

Hyvä, että tämän kirjan värimaailma on keltainen, sillä aihe on surullinen.


Baba Lybeck haastatteli Raakel Lingnelliä Helsingin Kirjamessuilla 2019.
Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että huomaa haastattelijan asun ja silmälasien väri.
(ⓒ Piritta's foto)

^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter

Kommentit