Heidi Köngäs: Mirjami, 347 s. - historia - talvisota - itsenäinen jatko-osa Sandraan - ilm. 2019 - kansi: Anna Lehtonen - Otava ******** kirjaston kirja
Mirjami kertoo Sandran ja Jannen aikuisiksi kasvaneiden lasten elämästä kesästä 1928 toukokuuhun 1949, mutta pääosin talvisodasta jatkosodan loppuun.
Perheeseen oli syntynyt vuosien mittaan monta lasta: Eino, Reino, Vike, Aapeli, Eero, Tuulikki, Ilona sekä Annikki (vanhin), Mirjami (keskimmäinen tytöistä) ja Soili (nuorin). Nämä kolme tyttöä ovat tarinan pääkertojia, Sandran ohella. Suurin rooli on Mirjamin tarinalla.
Tarina alkaa 1920-luvun lopusta, kun sisällisodan jälkeen Ruovedellä sijaitseva Lepistö myytiin ja irtaimisto elikkoineen huudatettiin vapaaehtoisella huutokaupalla. Myynti /pakkohuutokauppa oli todella kova pala koko perheelle, Sandralle, Jannelle ja lapsikatraalle.
- Äidillä oli paha mieli, istui sisällä, ei tullut ulos. Hänen silmänsä olivat punaiset.
Kukaan ei kertonut lapsille miksi Lepistö myytiin, sillä olihan siihen syynsä. Ja kun kaikki on saatu myydyksi, niin koitti lähdön aika. Pienimmät lapset nostettiin hevoskyytiin ja sitten mentiin. Nalle ei halunnut muuttaa, ja vaikka se nostettiin monesti kyytiin, niin aina se juoksi takaisin talolle.
- Koira oli pakko jättää pihalle haukkumaan. Ja sekös kaikkia suretti.
Matka uudelle kotiseudulle, Mäntän Vuohijoelle, kesti kauan, mutta lopulta oltiin perillä. Paikalla ei ollut toistaiseksi muuta kuin yhden hengen koppeli (hökkeli, vaja). Siihen suonreunalle oli kohoava perheen uusi talo, Kurki.
- 1939 Sota on syttynyt Suomen ja Neuvostoliiton välille
Mirjami on päätynyt jo tuolloin töihin Jalavan ompeluliikkeeseen. Vanhin eli Annikki on konttoristina Serlachiuksella ja Soili vielä lapsi, noin kymmenvuotias. Osa pojista asui Helsingissä ja osa on joutunut kertausharjoituksiin. Sodan alkamisen takia Helsingistä on kuitenkin paettava ja kynnelle kykenevien miesten on lähdettävä rintamalle.
- Kurjen talon tunnelma on kokonaan muuttunut. Ihmettelen, kuinka yksi vastahankainen ihminen voi pilata kaikkien tunnelman. Kotona on nykyisin ankeaa, koska äiti (Sandra) on koko ajan alavireinen. Yksi asukas moittii ja motkottaa kaikesta; huonosti tiivistetyt ikkunat, ankean väriset tai liian ohuet matot, ruokaa on säilytetty väärin. Mikään ei ole hyvin, koskaan. Miten Sandra kestää kuunnella.
- 1940 Sota saisi jo loppua.
Muttei se lopu. Pommitukset lisääntyvät. Ruoka vähenee ja vähenee, lainasto on kiinni eikä Jannellakaan ole enää töitä. Talvella pakkaset kiristyvät ja kotona naisväellä on huoli rintamalla olijoista. Miten ihmeessä miehet tarkenevat.
- Joku sanoi, että pakkaset ovat suomalaisten puolella, koska vihollisella on heikommat varusteet, vaikka kyllä se kylmä (-37) kurmottaa suomalaisiakin.
Aika kuluu. Ruoka on taas kortilla, kaikki on lopussa, eikä kahvia saa ollenkaan, tilalle on tullut kurjaa korviketta, jota en voi juoda.
Mirjami toimii lottana, mutta on myös edelleen töissä ompelimossa, jossa enää ei tehdä hepeneitä, vaan enimmäkseeen sotilaille lumipukuja ja sen jälkeen mustia vaatteita. Uusia kankaita ei enää ole, niinpä vanhoista verhoista ja sillasta yritetään ommella surupukuja ja lakanoista puseroita. Mustaa harsokangasta ompelimon omistaja oli älynnyt ostaa ennen sotaan, joten hattuihin saadaan suruharsot. Kansanhuollostakaan ei löydy enää muita kuin puupohjaisia paperikenkiä, jotka sulivat sateessa.
Annikki jatkaa konttoristina, mutta punikin lapsena ei ole helppoa olla. Pääkonttorin paremman väen piiriin kun pääsee vain syntyperän tai kielen kautta. Oppineisuus ei riitä, kun on väärä tausta.
Soili puolestaa elää lapsen elämää sodankin aikana, joskin jossain vaiheessa joutuu osallistumaan tyttöjen työjoukkoihin. Soilia kiinnostaa myös lähellä kotia sijaitseva Kuulusan vankileiri, jonka aidan taakse Soili välillä salaa pujahtaa heittelemään vangeille leivänpaloja.
Elä ja ole sitten tässä kurjuudessa ja yritä pitää perhe koossa tai löytää puoliso. Jotkut löytävät, rakastuvat, menevät naimisiin tai suunnittelevat sitä. Mirjaminkin elämään astuu mies, mutta suhde osoittautuu kaikinpuolin vaikeaksi.
Eläminen on raastavaa ja jollei sota ja kurjuus vie ihmisiä, niin lavantauti ja tuberkuloosi vievät. Tuberkuloosiin sairastumista hävettiin ja salailtiin naapureilta. Ruoka vähenee entisestään. Nälkä kurjistaa ja sairastuttaa ihmisiä entistä enemmän. Kaupoista ei löydy edes pieniä korttiannoksia. Ei ole sokeria, voita, lihaa eikä saa kalastaakaan, koska vesiin on istutettu taimenia. Kaikki hamstraavat ja yrittävät istuttaa jotain syötävää kasvimaalle, porkkanaa, hernettä. Kaikkensa on yritettävä.
Rauha, rauha, rauha, tuntuu etten saa henkeä!
4.9.1944 aselepo
Nyt kaikki alkavat odottaa rintamalta kotiinpalaajia. Montako poikaansa Sandra saa rintamalta takaisin ja missä kunnossa palaajat ovat? Joka tapauksessa kotiinpaluuta juhlitaan monissa kodeissa. Sodasta ei puhuta, kukaan ei jaksa, toiset eivät halua...
Kirja kertoo lähinnä naisten arjesta vuosina 1928 - 1949. Tuona aikana pojat /miehet ovat paljon poissa, ensin talvisodassa ja sitten jatkosodassa ja vastuu kotirintamasta jää naisten harteille. Sota jättää monenlaisia arpia, mm. terveyteen, mielenterveyteen ja alkoholismiin liittyviä ja nämä puolestaan aiheuttavat uusia ongelmia.
Mirjami kertoo Köngäksen äidin sotakokemuksista, mutta itse tarina on fiktiota. Sandra puolestaan oli Köngäksen isoäiti.
Pidin Mirjamista kuten olin pitänyt Sandrastakin. Köngäksen kieltä on mukava lukea ja tarina on hyvä. Voin uskoa, että kirjailija on pienestä pitäen ammentanut tarinoita kerrottaviksi (kuten alla kertoo).
Heidi Köngäs sanoo kertovansa tarinoita perheensä historiasta ja edellisten sukupolvien naisista. Kirjailijan äiti oli ompelija (kuten Mirjamikin), joka ompeli kotona. Usein pieni Heidi istui kuuntelemassa tarinointia. "Ehkä olen jo pienenä alkanut kerätä tarinoita", Heidi Köngäs sanoo.
Istuin paikoillani ja näen kylmän aamun jo valkenevan. Kaikki siintää edessäpäin kuin horisontin kapea, pian jo päiväksi venyvä punainen viiva.
P.S. Mirjami on naisen etunimi, joka on suomalainen muunnelma heprealaisesta nimestä Mirjam.
Suomessa nimi on vuoteen 2019 mennessä annettu 21 371 naiselle ja alle viidelle miehelle (1900-1919) . Eniten Mirjameja kastettiin 1940-1959 (7378 kpl). Nimipäivä on 30. huhtkuutta.
(Lähde: Nimipalvelu, Wikipedia)
++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Toimittaja, tuottaja ja ohjaaja Heidi Köngäs, synt. 1954 Tukholmassa ja asuu Helsingissä. Köngäs on ohjannut paljon ja tunnetuin työ lienee Liian paksu perhoseksi 1998
(ⓒ Piritta's photo)
*********
Ilmestyneet teokset:
Romaanit:
Luvattu 2000 - Vieras mies 2002 - Hyväntekijä 2006 - Jokin sinusta 2008 (kuuluu samaan trilogiaan kuin Sandra ja Mirjami, vaikka 3. osa Jokin sinusta julkaistiin ensimmäisenä) - Dora, Dora 2012 - Hertta 2015 - Sandra 2017 - Mirjami 2019
Lastenkirjat:
Henkselirouva ja hänen koiransa Korkki 2010 - Henkselirouva ja Pusu-Sammakko 2011 - Henkselirouva ja sinivärinen Pupu 2013
^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti