Kirjat olivat vähän vanhempaa tuotantoa eri genreistä, eikä mukana ollut perinteisiä klassikoita. Kotimaisia kirjoja oli vain kaksi, mutta näin tällä kertaa. Lisätietoa kirjoista on takakansissa, jotka löytyvät Kirjarouvan facebook-sivuilta.
Tämän joulukalenterin kirjojen valikoiminen oli niin hauskaa, että taidan penkoa kirjahyllyäni jossain vaiheessa uudelleen ja tehdä vaikkapa kevätkalenterin. Millaisia kirjoja siihen valikoituisi? Muutamia ajatuksia pyörii jo mielessäni...
Joulukalenterin ensimmäisestä luukusta ilmestyy Diane Setterfieldin esikoisteos "Kolmastoista kertomus", 419 s. - suom. ilm. 2007, suom. Salme Moksunen, WSOY.
Kirja kertoo Margaretista, joka on töissä isänsä aktikvariaatissa. Margaret lukee vain kuolleiden kirjailijoiden teoksia ja kirjoittaa unohdettujen kirjailijoiden elämäkertoja. Eräänä päivänä kuuluisa kirjailija tarjoaa töitä elämäkertansa parissa. Mitä salaisuuksia kirjailijalla mahtaa olla? Hyvin punottu juoni, joka pysyy koossa loppuun asti.
Virpi Hämeen-Anttila: Perijät, 527 s. - ilm. 2006 - kansi: Jussi Kaakinen - Otava
Hämeen-Anttila on tunnettu dekkareistaan, mutta aiemmasta tuotannosta löytyy paljon muutakin. Tämä romaani on kirjailijan neljäs kirja.
34-vuotias toimittaja Veera Sipponen palaa juurilleen, Kiurulan taloon. Tarina kertoo Stålien ja Kiuruloiden historiasta, niin vihassa kuin rakkaudessa.
Luukku 3 :
Arnošt Lustig: Rukous Katarzyna Horowitzille, 174 s. - suom. ilm. 2006 (alkup. 1990) - suomennos: Nina Saikkonen - kansi: Tommi Tukiainen - Like
Teosta pidetään keskitysleirikuvauksien klassikkona, vaikkei olekaan varsinainen keskitysleiriromaani, vaan enemmänkin sotavankikuvaus. Tarinassa puolalainen Katarzyna joutuu tekemään valintaa hyvän ja pahan välillä. Hyvä kirja, joskaan ei todellakaan helppo.
Luukku 4:
Louise Erdrich: Juurikaskuningatar, 383 s. - suom. ilm. 1987 - suomennos Helene Kortekallio - Tammi
Sukutarina neljänkymmenen vuoden ajalta, alkaen 1930-luvun alkupuolelta. Orvot sisarukset saapuvat Argusin kaupunkiin etsimään kotia tätinsä luota. Sisarukset, Karl ja Mary, heidän Sita-serkkunsa sekä Maryn ystävä, intiaanityttö Celestine, kertovat omat tarinansa.
Luukku 5.
Nevil Shute: Viisi mustaa kanaa, 340 s. - suom. ilm. 1952 - suomennos: Tuovi Järvinen - kannen suunnittelu: Liisa Holm - Gummerus.
Löysin tämän pokkarin lomalukemiseksi vasta vuonna 2015, mutta minua ei kirjan ikä eli hieman vanhentunut kieli mitenkään häirinnyt. Tämä on rakkaustarina, mutta myös ajankuvaa niin Malesiasta kuin Australiastakin. Kirjassa eletään kahta aikakautta, sota-aikaa ja "nykyisyyttä".
Luukku 6
Marianne Fredriksson: Anna, Hanna ja Johanna, 364 s. - suom. ilm. 1998 - suomennos: Laura Jänisniemi - SSKK:n painos - Otava
Kirja kertoo kolmen sukupolven naisista. Hanna syntyi Taalainmaalla 1871. Johanna oli Hannan tytär ja toisenlainen luonteeltaan kuin äitinsä. Anna, Johannan tytär palaa juurilleen Taalainmaalle tutkimaan suvun menneisyyttä.
Fredriksson oli 1990-luvulla yksi Ruotsin menestyneimmistä kirjailijoista, jonka teoksia käännettiin tuolloin n. 36 kielelle ja myytiin miljoonia viidessäkymmenessä maassa.
P. S. Sana "itsenäisyys" esiintyi ensimmäisen kerran kirjoitetussa tekstissä vuonna 1836 Elias Lönnrotin sepittämänä.
Luukku 7
Markus Zusak: Kirjavaras, 556 s. - suom. ilm. 2008 - suomennos Pirkko Biström - Otava
Tarinan kertoja on kuolema, joka unohtuu katsomaan 9-vuotiasta Lieseliä ja näkee kuinka tämä varastaa ensimmäisen kirjansa veljensä hautajaisissa. On sota ja Liesel yrittää pysyä hengissä. Saadakseen lohtua ja iloa elämäänsä tyttö alkaa lukea ja sitä varten joutuu varastamaan kirjoja, kaikkialta.
Kaunis, vahva ja surullinen tarina, joka on hyvin suomennettu.
Luukku 8
Dorothy Hearst: Suden lupaus, 335 s. - suom. ilm. 2009 - suomennos: Anu Niroma - kansi: Maarit Norvanto - WSOY
Kaala syntyy kiellettyyn sekaveriseen pentueeseen. Kaalan asema on aina uhattuna, eikä asiaa yhtään helpota se, että Kaala tuntee vetoa ihmisten seuraan.
Mielenkiintoinen kirja, jota on verrattu sekä Ruohometsän kansaan että Luolakarhun klaaniin.
Luukku 9
Belva Plain: Oikukkaita tuulia, 480 s - suom. ilm 1983 - suomennos: Heikki Kaskimies - WSOY
Tämä teos valikoitui mukaan nostalgian takia. 1980-luvulla alkoi minun (ja monen muun) Belva Plain -kausi. Luettuani tämän ilmestyi hyllyyni joka vuosi uusi Plain (16 kpl). Vieläköhän maistuisi, pitäisi kokeilla.
Kirja kertoo amerikkalaisen lääkärisuvun kohtaloista kolmessa sukupolvessa.
Luukku 10
Erica Bauermeister: Elämän lempeät maut, 216 s. - suomennos; Helinä Kangas - Bazar
Ruokakirja, jossa Lillian pitää ravintolassaan Lempeiden makujen kokkikoulua. Ruuanlaiton ohessa kurssilaiset kertovat elämästään ja tutustuvat toisiinsa.
Voin tuntea mausteiden tuoksun.
Luukku 11
Tamara McKinley: Tuulenkukat, 375 s. - suom. ilm. 2003 - WSOY
Olen koko ikäni rakastanut kirjoja, joiden tapahtumapaikka on Australia. Tämä johtuu siiitä, että osa pientä sukuani on syntyperäisiä australialaisia ja heidän elinolosuhteensa ja maansa ovat minua aina kiinnostaneet.
McKinley on taitava juonenpunoja, tarinankertoja ja luonnonkuvaaja. Tuulenkukat kertoo viiden naisen elämästä australialaisella sukutilalla.
Luukku 12
Terry McMillan: Haku päällä, 433 - suom. ilm. 1993 - suomennos: Erkki Jukarainen - WSOY
Kirja kertoo neljästä tyylikkäästä tummaihoisesta naisesta ja heidän ystävyydestään.
Muistan kun McMillanin teoksia alkoi ilmestyä, koska ne olivat tuolloin jotain uutta. Kirjat kertovat hulvattomalla kielellä mustan keskiluokan ihmisten elämästä.
Luukku 13
Stephen King: Christine, 413 s - suom. ilm. 1984 - suomennos: Pertti Isomursu - Tammi - (SSKK:n painos)
Arnie Cunningham on lukiolaispoika, joka ostaa vanhalta sotaveteraanilta lommoisen v. 1958 Plymouth Fyrun, eli Christinen, kuten vanha mies autoa kutsuu. Kunnostushommissa Arnie huomaa, ettei kaara olekaan ihan tavallinen. Christine on kuin mustasukkainen tyttöystävä, joka haluaa raivata kilpailijat tieltään.
Olen lukenut monta Kingin vanhaa kauhukirjaa ja Christine on jäänyt mieleen eräänä kaikkein pelottavimmista, hui. (Ainakin sen aikaisen mittapuuni mukaan.)
Luukku 14
Lisa See: Lumikukka ja salainen viuhka, 418 s. - suom. ilm. 2006 - suomennos: Hanna Tarkka, WSOY
Kirja kertoo kahdesta erilaisesta tytöstä 1800-luvun lopun Kiinassa. Lilja on vaatimattomasta maanviljelijäkodista, mutta tytöllä on onnekseen kauniisti sidotut jalat. Lumikukka puolestaan on varakkaan perheen tytär. Tarina kertoo tyttöjen ystävyydestä ja silloisesta naisten asemasta. Lisäksi kertomus on matka Kiinan menneisyyteen, jota varten See teki paljon taustatyötä.
Olen lukenut monia entisajan kiinattarista kertovia teoksia ja tämä on yksi parhaimmista.
P. S. Onneksi tuo julma jalkojen sidonta saatiin vihdoin loppumaan. Kadehdituin lootusjalka oli 7 cm! Vasta vuonna 1915 Kiina kielsi sidonnan lailla ja v. 1949 Kiinan kommunistihallinto onnistui lopullisesti kitkemään tavan pois.
Luukku 15
Marcia Willet: Sydän häkissä, 387s - suom. ilm. 2004 - suomennos: Hanna Tarkka - kansi: Tuula Mäkiä - WSOY
Kirja kertoo sekä äidin että tyttären tarinaa, joka alkaa rakastumisella. Miehellä on kuitenkin jo muualla perhe, vaikkakin rakkaudeton. Miten suhteen kävi? Ihan näpsästi kirjoitettu ihmissuhteista.
Luukku16
Oli minulla James Clawell -kausikin, johon kuului Aasia-saaga. Saaga on luettu, mutta omistan vain kuvat kirjat. Saagaan kuuluvat myös Kuningarotta, Tai-Pan ja Pyörretuuli.
- Sarjan aloittaa Shōgun, (1982) ja se kertoo Tokugawa Ieyasun (Japanin shōgun 1603-1605) valtaannoususta shōgunaattiin. Pääosassa englantilainen merimies.
- Gai-Jin (1993) sijoittuu vuoteen 1862 ja kertoo Malcom Struanin edesottamuksista.
- Noble Housessa (1985) ollaan jo vuoden 1963 Hongkongissa ja tarina kertoo Struanien kauppahuoneesta, jota kulloinenkin tai-pan on itsevaltiaana johtanut. Ja taas on valta vaihtumassa. Tarinassa useampia kertojia.
Jos koko saagasta kiinnostuu, niin kannattaa tarkistaa teosten krolonogia, sillä se ei ihan käy yksiin suomennosten kanssa. Kirjoja ovat suomentaneet: Anja Haglund (Shōgun ja Noble House). sekä Gai-Jinin suomennoksessa mukana Anja Haglundin kanssa Erkki Haglund. Gai-Jinin kansi oli Marjatta Saastamoisen työtä, muista ei tietoa. Otava - SSKK:painokset.
Luukku 17
Karin Alvtegen: Häpeä, 361 s. - suom. ilm. 2006 - suomennos: Jaana Nikula - kansi: Elina Warsta - WSOY
Dekkaritaipaleeni alkoi Viisikoista, eikä loppua näy.
"Häpeä" kertoo kahdesta naisesta, jotka tekemällä kovasti työtä yrittävät unohtaa menneisyytensä, mutta pystyvätkö he siihen ja mitä se vaatii?
Mukaansatempaava trilleri siitä miten menneisyys vaikuttaa ihmisen elämään.
Harmi ettei Alvtegenilta ole vuosiin enää ilmestynyt mitään
Luukku 18
Marlo Morgan: Viesti ikuisuudelta, 318 s. - suom. ilm. 1999 - suomennos: Jaana Kapari - Otava.
Nuori aboriginaalinainen synnyttää kaksoset Australian erämaassa. Seuraavana päivänä katoliset lähetystyöntekijät ottavat lapset äidiltä. Minne lapset päätyvät ja tapaavatko enää koskaan toisiaan?
* 1910 - 1970 välisenä aikana siirrettiin n. 100 000 aboriginaalien lasta valkoisten hoiviin. Vuonna 2008 Australia pyysi anteeksi alkuasukkailta heille tehtyjä vääryyksiä.
Luukku 19
Herbjørg Wassmo: Minä olen Dina - Dinan kirja, 479 s. - suom. ilm. 2002 - suomennos: Katriina Savolainen - Otava (SSKK:n painos)
Tapahtuu 1800-luvun Norjassa. 6-vuotias Dina aiheuttaa vahingossa läheisensä kuoleman, jonka takia tyttöä aletaan karttaa. 16-vuotiaana Dinalla alkaa "uusi" elämä, joka sekään ei ole helppo. Silti koettaa aika, jolloin Dina tekee mitä haluaa ja ottaa kenet haluaa, kunnes kohtaa vertaisensa ja syntyy tahtojen taisto.
Wassmo on suurten tarinoiden kertoja, jonka kirjat ovat vahvoja - kuten tämäkin. Lisäplussana hyvä suomennos.
Luukku 20
Val McDermid: Piinapenkki, 415 s. - suom. ilm. 2001 - suomennos: Ilkka Terho - Otava
Sarjamurhaaja riehuu Bradfieldissä. Tekijä on taitava, sillä todistusaineistoa ei löydetä. Apua pyydetään profiloija Tony Hilliltä.
Miksiköhän McDermidin suomentaminen aikoinaan lopetettiin? Voisi aloittaa uudelleen, sillä dekkaristi julkaisee edelleen kerran vuodessa. Hyvin kirjoitettuja dekkareita, ja niiiin jännittäviä, kuten Piinapenkkikin. Kirja palkittiin ilmestymisvuonnaan Iso-Britannian parhaana rikoskirjana.
Luukku 21
Richard Adams: Shardik, 695 s. - suom. ilm. 1980 - suomennos: Kristiina Rikman - WSOY
Shardik - karhujumala - palaa maan päälle johtamaan kansaansa ja saadakseen maailmaan yhtenäisyyttä ja rauhaa. Vai sittenkin mammonaa, sotia ja kilpailua? Kirja on kannanotto maailman sekasortoon. Adamsin tunnetuin teos on Ruohometsän kansa.
Luukku 22
Joni Skiftesvik: Suolamänty, 252 s. - ilm. 1988 - kansi: Olavi Hankimo - WSOY
"Suolamännyssä" on kymmenen veijaritarinaa, mutta kaikki niistä eivät hymyilytä. Novelleissa mukana kaikenlaisia ihmisiä - kylähullusta aina luotsi Kassu Juolaan, plus monia muita. Osa tarinoista on tosipohjaisia.
Luukku 23
Régine Deforges: Musta tango, 311 s - suom. ilm. 2003 - suomennos: Sirkka Aulanko - Gummerus (SSKK:n painos)
Kolme ihmistä lähtee Saksasta Argentiinaan. Jokaisella on lähtöön oma syynsä: Sarahilla kostonhimo, Françoisilla halu auttaa ja Léalla elämänjano. Mitä Argentiinassa olisi tarkoitus tehdä? Siitä vihjeitä takakannen tekstissä, joka löytyy facebookin kommenteista .
Luukku 24
Oi jouluyö, kauneimmat joululaulut, 135 s. - toim: Einari Marvia - kuvitus: Rudolf Koivu - ilm. 2002 - WSOY
Tähän kirjaan on koottu lähes sata suosittua joululaulua pianosovituksin ja monessa laulussa sanat usealla kielellä. Hienointa kirjassa on kuitenkin Rudolf Koivun kaunis kuvitus.
Kiitos kaikille joulukalenterin seuraajille! Oli kiva penkoa kirjahyllyä, toivottavasti saitte hyviä vinkkejä.
^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti