Lia Pajala on suomalainen graafikko, joka asuu Lontoossa. Lia on töissä Level-lehdessä, mutta on myös mukana salaperäisen Studion toiminnassa, joka tarkoittaa toimimista rikosten ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisujen kanssa.
- Studio on suuri huoneisto korkean toimistotalon viidennessä kerroksessa Banksidessa, näköetäisyydellä Thamesista.
Studioa johtaa suomalainen Mari, jonka kanssa työskentelevät Rico, Paddy, Maggie ja herra Vong. Ja Lia, aina kun lehtihommistaan pystyy irtautumaan. Studio on vuosien mittaan auttanut useita ihmisiä, joista muutamat antavat sijoitusneuvontaa kiitokseksi saamastaan avusta. Näin Marilla oli varaa Studion monimutkaisiin operaatioihin.
Marilla on hyvin erikoinen ja rankka menneisyys, josta on vihjailtu ja joistain asioista jo kerrottukin aiemmissa osissa.
Tällä kertaa Studion tehtävänä olisi tuoda Euroopan syrjäseudulta Lontooseen muutamia hengenvaarassa olevia miehiä. Tehtävä sinänsä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se ei ole sitä, sillä Mari ei ole kertonut tehtävästä kaikkea. Lisäksi tarinaan liittyy vaarallinen ammattitappaja, joka käyttää aseenaan hakkua.
Lontooseen tuotavat miehet ovat työskennelleet paikassa nimeltä Extremadura, jossa sanotaan olevan ennennäkemättömän huonot olot. Palkkaa oli luvattu 40 euroa päivässä, mutta onkin maksettu vain kaksi euroa. Oikeastaan paikassa teetetään orjatyötä ja uhkaillaan työntekijöitä.
Tarinaan on saatu mukaan myös poliittinen tarina, joka liittyy Level-lehteen, mutta ei tästäkään tämän enempää.
Neljä vuotta sarjan kirjojen välissä on aika pitkä aika, joten kirjailijan täytyy osata palauttaa tiettyjä tapahtumia lukijan mieleen ja minusta Hiltunen onnistui tässä. Syvyydestä sanotaan, että sen voi lukea itsenäisenä teoksena. Kyllä, niin varmaan voi, mutta kuten useimmissa sarjoissa, tarinasta saa enemmän irti kun on lukenut edellisetkin osat.
Mielestäni tämä osa oli "heikoin" (mikä ei tarkoita huonoa). Puolivälissä vähän tylsistyin (tiivistys), mutta onneksi lopussa taas alkoi tapahtua. Hiltusen kirjat ovat tasalaatuisia, eikä Syvyys tehnyt kovin suurta notkahdusta. Pidin dekkarin tarinasta / tarinoista, jotka on hyvin kirjoitettu. Ehdottomasti luen Studio-sarjaa jatkossakin ja odotan tuleeko menneisyyden paljastuksia lisää.
+++++++
Kirjailija ja toimittaja:
Pekka Hiltunen, synt. 1966 Oulussa
*******
Ilmestyneet teokset:
Studio-sarja:
Vilpittömästi sinun 2011 - Sysipimeä 2012 - Varo minua 2015 - Syvyys 2019
Dekkareista on tekeillä Cold Courage -sarja, jota sanotaan Suomen kalleimmaksi tv-sarjaksi. Sitä kuvataan Kainuussa, Lontoossa, Irlannissa ja Belgiassa. Maria näyttelee Pihla Viitala.
Muut:
Iso 2013 - Onni 2016
-------------------------
Christian Rönnbacka: Majakka, 300 s. - ilm. 2019 - 7. osa Antti Hautalehto -sarjaan - kansi: Jussi Jääskeläinen - kannen kuva: Christian Rönnbacka - Crime Time ********* kirjaston kirja
Anna, Elias ja Sampsa ovat lähdössä suorittamaan erästä tehtävää ulkomerelle. Onko tehtävä teekkarijäynä, vaikka mikä? Se selvinnee tarinan myötä. Ainakin ennakkovalmisteluita on tehty runsaasti.
Komisario Antti Hautalehdon ystävällä, Larsilla, on mökillään ongelma, johon tarvitsisi Antin apua. Niinpä miehet hyppäävät veneeseen ja ajavat merelle Bodön saarelle. Miehillä on myös aikaa saunoa ja kalastaa. Kalaa hiillostaessaan miehet yhtäkkiä huomaavat, että 150 vuotta vanhaan Söderskärin majakkaan on yllättäen syttynyt valo. Majakkaan, jossa ei ole vuosikymmeniin ollut enää valoa. Asia kiinnostaa sen verran, että Antti ja Lars päättävät lähteä katsomaan.
Lähestyessään Söderskäriä vene tömähtää johonkin.
- Mihin me osuttiin?
Niin mihin? Joka tapauksessa Antti nostaa löydön veneeseen ja kuinka ollakaan samalla hetkellä pimeydestä kuuluu ääni:
- Merivartiosto, olkaa liikkumatta! metallinen kaiutinääni käski. - Pitäkää kädet näkyvissä. Lähestymme ja nousemme veneeseen.
Mitä merestä on löytynyt? Tästä alkavat tapahtumat.
Varsinaisen tarinan pohjustus kestää kauan, melkein kolmasosan kirjasta. Enkä oikein vieläkään ymmärrä miksi nuorten toimia piti niin hartaasti kuvailla. Koko nuorten touhuaminen muutenkin tuntui jotenkin irralliselta kertomuksen kannalta.
En oikein päässyt tämän dekkarin kyytiin ja yksi asia, joka jäyti kautta kirjan oli v-sanan liiallinen ja tarpeeton käyttö. Moni lause olisi toiminut vallan hyvin ilmankin. Kirjan loppuosa oli parempi yksinkertaisesti siksi koska siellä tapahtui enemmän.
Pidin Hautalehto -sarjan alkupuolen kirjoista, paljonkin, mutta sitten tarinat alkoivat löystyä ja kiroilu lisääntyä. Enemmän tapahtumia, nopeammin asiaan, epäolennaisuuksien karsinta ja kiroilun sekä kuluneiden sanontojen (Esim. Hei vaan sun heiluvilles.) vähentäminen, niin johan alkaa toimia. Ainakin minulle.
Rönnbacka kirjoittaa kyllä sujuvasti ja Antti Hautalehdosta persoonana pidän. Seuraan myös mielelläni hänen yksityiselämäänsä, samoin kuin muutamien muidenkin poliisien. Entisenä porvoolaisena on myös mukava kun tietää paikkojen sijainnut, Jakarit, Kalkkirannat yms.
+++++++
Kirjailija, ent. vakuutusetsivä ja poliisi:
Christian Rönnbacka, synt. 1969 Evijärvellä.
********
Ilmestyneet teokset:
Antti Hautalehto -sarja:
Operaatio Troijalainen 2012 - Julma 2013 - Rakennus 31 2014 - Kylmä syli 2015 - Kaikki mikä kiiltää 2016 - Tuonen korppi 2017 - Majakka 2019
Muut:
Rurik - Lakeuden legenda 2013
^^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti