Kaksi dystopia-kirjaa, joista toisen tarinassa eläinkuntaan on iskenyt virus ja eläimet on hävitettävä. Ihmiset kuitenkin haluavat syödä lihaa, mutta mistä se hankitaan.
Atwoodin kirja on jatkoa Orjattaresi -kirjalle, jossa eletään aikaa 15 vuotta myöhemmin.
Orjattaren ajoista on kulunut 15 vuotta. Gileadin tasavallan *teokraattinen hallinto on yhä vallassa, mutta sisäpuolella on alkanut kiehua. Tarinaa kertoo kolme naista: yksi on vanhempi nainen, joka on elänyt tasavallassa tämän valtakauden alusta asti. Kaksi muuta ovat nuorempia, jotka molemmat ovat syntyneet Gileadissa, mutta toinen naisista on elänyt lapsuutensa ja nuoruuttaan tasavallan ulkopuolella. Näiden kolmen naisen tarinat yhdistyvät.
Tuttuja henkilöitä on mukana, kuten perustajatädit Elizabeth, Helena, Vidala ja Lydia, jotka asuvat Ardua Hallissa, tätien omassa erityisessä paikassa. Mukana tätien lisäksi martat, orjat, säästömiehet, vartijat, enkelit, silmät ja komentajat. Ja edelleen toivotetaan: "Avatkoon Herra" ja Hänen silmänsä alla."
Millaista elämä on nyt Gileadissa? Millaista on tasavallan ulkopuolella? Ja etenkin, onko Gileadilla tulevaisuutta tällaisenaan?
En ole lukenut Orjattaresi-kirjaa, mutta olen nähnyt elokuvan ja tv-sarjan, josta pidin. Onkohan Testamenteista tulossa leffaa tai sarjaa?
Testamenteista pidin, oli jopa jännittävä. Ja kyllä, Testamenteissakin tulee vahvasti esille naisten heikko asema. Tarinan plussana on välillä pirskahteleva huumorin pilke:
- Täti hymyili - kuin vanha lanttu olisi puhjennut hymyyn, sellainen kuivettunut lanttu, joista martat tekivät keittoa.
Atwood on kyllä varsinainen kirjoittajavelho ja taitava tarinankertoja!
Kansista pidin, myös takakannesta. Hieno tuo etukannen naishahmo kauluksen alla.
P.S. * Teokratia tarkoittaa kirjaimellisesti jumalan valtaa. Nykyään sillä monesti tarkoitetaan valtiomuotoa, jossa uskonnollisilla instituutioilla tai johtajilla on suurin päätösvalta.
(Lähde: Wikipedia)
++++++++
Kirjailija:
Margaret Atwood, synt 1939 Ottawa / Kanada
********
Ilmestyneet suomennokset:
Kivettyneet leikit 1981 - Lievää vakavampi 1982 - Yli veden 1986 - Orjattaresi 1986 - Siniparran muna 1988 - Kissansilmä 1989 - Rouva Oraakkeli 1993 - Ryövärimorsian 1994 - Nimeltään Grace 1997 - Sokea surmaaja 2000 - Oryx ja Crake 2003 - Penelopeia: Penelopen ja Odysseuksen myytti 2005 - Herran tarhurit 2010 - Uusi maa 2015 - Noidan sikiö 2019 - Testamentit 2019
Lisäksi muutama suomentamaton romaani, lastenkirjoja sekä novelli- ja runokokoelmia
----------------------
Agustina Bazterrica: Rotukarja, 247 s. - suom. ilm. 2019 - Cadáver Exquisito 2018 - dystopia - suomennos: Einari Aaltonen - Like Kustannus Oy ********* kirjaston kirja
Ihmisiä pidetään alasti häkeissä, tai lie'assa ulkona, kutsutaan päiksi, naaraiksi, uroksiksi ja käsitellään samoin kuin eläimiä: tainnutetaan, kaltataan, nyljetään, paloitellaan. Viedään teurastamoihin, jalostetaan, astutetaan, paloitellaan. Eri osia ja sisäelimiä myydään lihatiskeillä ja valmistetaan ruuaksi. Keskustellaan mureuksista ja paistolämpötiloista. En viitsi jatkaa enempää, alkaa ällöttää jo tämäkin.
Puuttumatta itse aiheen vastemielisyyteen, niin tarina itsessään oli aika yksioikoinen. Ihan kuin olisi haluttu vain mässäillä sillä yhdellä ja samalla. Kaipasin myös alkuun enemmän taustaa mistä ja miksi virus oli lähtöisin? (Joku oli väittänyt, että virus oli kehitetty tarkoituksella.) Kuinka tällainen päätös tehtiin, ketkä tekivät (takakannessa lukee: hallitus) ja etenkin miksi? Miksei vain ruvettu vegaaneiksi? Millä perusteilla syötävien ja syövien ihmisten kahtiajako lopulta oli tehty?
- Joissain maissa siirtolaisia alkoi kadota suurin joukoin. Siirtolaisia, syrjäytyneitä ja köyhiä.
Päähenkilöllä herra Tejolla on muistoja, mutta miksei herra Tejon aiempaa elämää avattu enempää? Voi, kysymyksiä olisi enemmänkin...
Kirjassa selitellään toimintaa maapallon liikakansoituksella, köyhien vähentymisellä, ruuan, ilman ja veden loppumisella jne.
Lisäksi tarinassa yritetään löytää vähän inhimillisyyttäkin, alussa vähemmän ja lopussa enemmän., mutta se jää kyllä valitettavasti kaiken muun alle. Loppu oli ennalta-arvattava.
Hän haluaisi puuduttaa itsensä ja elää mitään tuntematta. Toimia automaattiohjauksella, katsoa ja hengittää, ei mitään muuta. Nähdä kaiken, tietää ja vaieta. Mutta muistot eivät väisty.
Sen kerran kun päädyn lukemaan dystopiaa, niin kohdalle tulee tällainen tarina, huh. Ei ollut yhtään minun kirjani ja tunnustan, että hypin tekstin joissakin kohdissa. Puistattaa vieläkin. Enkä lähde puhumaan yhtään mitään eläintuotannosta.
+++++++
Argentiinalainen kirjailija Agustina Bazterrica, synt. 1974
*******
Ilmestyneet kirjat:
Rotukarja 2019 (ei tietoa muista kirjoista) - voitti Clarinin romaanikilpailun!
^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Kuulostaapa tuo Rotukarja vastenmieliseltä kirjalta. Jätän lukematta. Testamentit on upea kirja. Atwood on taitava kirjailija.
VastaaPoistaKyllä, Rotukarja oli yök, mutta sellaiseksi kirjailija on sen halunnutkin, ravistellakseen ihmisiä.
PoistaOnneksi toisena dystopiakirjana oli Atwood.