Tapaus oli kovin kummallinen... Osa koruista oli kateissa, ja televisio oli raahattu pihan nurkkaan. Mutta millainen murtovaras jättää ruuvimeisselinsä rikospaikalle... Voisiko murhaaja olla uhrin tuttu?
Michelle McNamara: Katoan yön pimeyteen - tositarina yhden naisen pakkomielteestä jäljittää Golden State Killer - 413 s. ja 16 kuvasivua - suom. ilm. 2019 - I'll Be Gone in the Dark 2018 - suomennos: Aura Nurmi - true crime - kansi: Sarah Brody - Atena Kustannus Oy ******* kirjaston kirja
Tämä true crime -tietokirja kertoo siitä kuinka Michelle McNamara päätyi jäljittämään raiskaajaa ja murhaajaa. Golden State Killerillä, kuten McNamara hänet nimesi, oli tunnollaan ainakin 50 raiskausta ja 10 murhaa. Rikospaikkoja oli lähes 600 ja todistuskappaleita tuhansittain.
Ensimmäiset raiskaukset tehtiin jo vuonna 1976 ja ensimmäiset murhat joko 1975, 1978 tai 1979. Ensimmäisiä murhia ei ole voitu varmentaa Golden State Killerin tekemiksi.
Murhaaja piti Kalifornian asukkaita ja poliisia pilkkanaan yli kymmenen vuotta, kunnes katosi jälkiä jättämättä.
McNamara keräsi todistusaineistoa vuosikausia. Tutki vuosikirjoja, avioliittotodistuksia, pidätyskuvia, kävi läpi tuhansia sivuja poliisin 1970-luvulla laatimia raportteja, metsästi esineitä ja tutki murhaajan toimintatapoja,ulkonäköä, luonnetta jne.
Kirjailija oli päättänyt löytää ja saada murhaajan kiinni, sikäli kun mies olisi vielä elossa.
Mutta mikä sai kirjailijan kiinnostumaan pakkomielteisesti yhden raiskaaajan/murhaajan metsästykseen. Täytyy palata kirjailijan nuoruuteen:
- Kiinnostukseni rikoksiin juontaa juurensa nuoruuteeni. Naapurimme murhattiin ollessani 14-vuotias, eikä tekijää saatu selville. mikä sai minut kiinnostumaan ratkaisemattomiksi jääneistä tapauksista. Internetin tulon myötä kiinnostukseni kehittyi aktiiviseksi selvitystyöksi.
Vuonna 2016 McNamara perusti oman nettisivun, True Crime Diaryn.
Kirjailija on kirjoittanut sadoista ratkaisemattomista tapaauksista, joista Golden State Killer on ollut raskain. Hänen rikossarjansa kattoi yli vuosikymmenen ja johti lopulta DNA:ta koskevan osavaltiollisen lainsäädännön muuttamiseen.
Kun DNA-testit lopulta paljastivat ja yhdistivät tietyt raiskaukset ja murhat toisiinsa = sama tekijä, niin oli ehtinyt jo kulua yli kymmenen vuotta viimeisimmästä tiedossa olevasta murhasta, eikä siinä vaiheessa kukaan ollut enää kovin kiinnostunut saamaan juuri tätä murhaajaa kiinni. Mutta asukkaiden pelkoa ei saatu häviämään, sillä murhaaja piinasi uhrejaan vuosienkin kuluttua.
- Vuonna 2001 Saacramentossa asuva nainen vastasi puhelimeensa kotonaan, samassa talossa, jossa hänen kimppuunsa oli käyty 24 vuotta aiemmin. "Muistako leikkihetkemme?" mies linjan toisessa päässä kuiskasi. Nainen tunnisti äänen välittömästi.
Nämä tapaukset saivat kirjailijan uskomaan, että murhaaja saattaisi olla löydettävissä.
- Minusta oli selvää, että mies oli lihaa ja verta. Luotin inhimilliseen erehdykseen. Järkeilin, että jossakin vaiheessa hän oli väkisinkin tehnyt virheen.
McNamara luki myös keskustelufoorumeita, joissa oli kaksikymmentätuhatta viestiä käsittävä arkisto ja uudet viestit lisäksi. Haastatteli myös lukemattoman määrän uhreja, omaisia, poliiseja ja tutkijoita.
Kirjan viimeistelyvaiheessa Michelle McNamara valitettavasti kuoli, 46-vuotiaana. Toimittaja Paul Haynes, joka oli säännöllisesti hakenut tietoja naisen avuksi sekä Michellen ystävä, journalisti Billy Jensen työstivät keskeneräisiksi jääneet kohdat loppuun ja kokosivat yhteen ne tekstit, jotka Michelle oli saanut valmiiksi. Toimittajilla olikin siinä kova urakka, sillä materiaalia oli todella paljon. Pelkästään Golden State Killeriä koskevia tiedostoja oli 3500, kansioita 37 laatikollista ja paljon paljon muuta materiaalia.
Gillian Flynn on kirjoittanut kirjan esipuheen. Flynnillä ja McNamaralla oli samantyylinen tausta, molemat halusivat kirjoittaa, varttuivat suuressa irlantilaisperheessä, kävivät katolista koulua ja olivat kiinnostuneita synkistä tarinoista. Myöhemmin Gillian Flynn luki säänöllisesti Michellen True Crime Diary -blogia. Flynn ei ole tavannut henkilökohtaisesti McNamaraa, mutta halusi jälkikäteen tutustua naiseen, johon luotti niin paljon, että halusi seurata tätä mustimpaan painajaiseen (kuten Flynn luonnehtii.)
Kirja alkaa mielenkiintoisesti. McNamara kertoo yksityiskohtaisesti rikostapahtumista, ja niiden tutkimuksista. Luettuani kaksi kolmannesta teksti alkaa puuduttaa, sillä mitään uutta ei tapahdu. Jossitellaan, pohditaan. Lisäksi kirjailija kertoo paljon itsestään, elämästään. Paljon sellaista, mikä ei ainakaan minua liiemmin kiinnostanut. Välillä tuntui kuin olisikin lukenut McNamaran elämäkertaa.
Kirjassa on myös 16 sivua erilaisia valokuvia.
Noh, pakkohan kirja oli kuitenkin lukea loppuun, sillä halusin ehdottomasti tietää saatiinko murhaajaa koskaan kiinni, mikä oli hänen tarinansa vai oliko sellaista ollenkaan? Ja tietysti, oliko McNamaran kirjasta mitään apua jatkotutkimuksiin.
Kyllä tämän luki ihan mielenkiinnolla muutamista negatiivisista seikoista huolimatta.
Olipa totuus mikä hyvänsä, McNamara ei haikallut parrasvaloihin. Hänelle tärkeää oli se, että Golden State Killer saataisiin telkien taakse ja että uhrit saisivat huokaista helpotuksesta.
+++++++
Kirjailija, toimittaja:
Michelle McNamara 1970 - 2006
********
Ilmestyneet teokset:
Katoan yön pimeyteen 2019
^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/Instagram: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti