Eeva Park: Viimeisellä rajalla, 230 s. - suom. ilm. 2019 - Lõks lõpmatuses 2003 - suomennos: Sanna Immanen - kansi:Tiia Javanainen - Into Kustannus Oy ******** Kirja kustantajalta, kiitos!
Tarinassa on tyttö, Tiiu, jonka isä on muuttanut pois, toisen luo. Ja äiti, joka maalaa posliinia. Tytön paras ystävä oli Marko, joka puri kynsiään ja oli sokea kuin lepakko.
- Korvatkin olivat kuin lepakolla, ne sojottivat suippoina sivuille.
Toinen lapsuudenystävä oli Heidi, lukuhullu.
- Heidi lintsasi koulusta, muttei siksi, että olisi lähtenyt kanssani elokuviin tai kiertelemään kauppoihin, vaan siksi että voisi livistää kesken päivän takaisin kotiin lukemaan.
Tiiu, Heidi ja Marko viettävät lapsuus- ja nuoruusaikaa yhdessä, milloin juhlien ja milloin kierrellen Eurooppaa.
Aika kuluu ja Tiiu varttuu nuoreksi naiseksi, tapaa varakkaan miehen ja tekee kohtalokkaan erehdyksen. Tiiulla on omaisuutta, jonka haluaisi myydä tai ainakin saada hinta-arvion. Niinpä mies ehdottaa, että Tiiu lähtisi mukaan Saksan työmatkalle. Aikaa lähtöön olisi vain tunti. Tiiu haluaisi ilmoittaa äidilleen poissaolosta, mutta kirje jää kiireessä toimittamatta. Tiiu ei ehdi ilmoittaa kenellekään muullekaan, että on lähdössä hetkeksi pois.
- "Ei sillä ole väliä", mies sanoi päätään kääntämättä, "siihen mennessä olet jo palannut takaisin, joten ei tässä mitään jäähyväiskirjeitä tarvita."
Miten käy?
- Herätessäni yksin lukitusta huoneesta ja katsellessani ympärilleni luulin, että olimme molemmat jossain halvassa, nuhjuisessa hotellissa.
Tiiu on myyty.
Tiiu pääsee kuitenkin lopulta pakenemaan ja saapuu laittomasti takaisin Viroon. Koska nainen on varma, että häntä tullaan jäljittämään Tallinnaan, hän piiloutuu paikkaan, josta kuvittelee ettei häntä etsittäisi. Paikka on epäsiisti ja vaarallinen.
- He hakkasivat minut rannalla.
- Jos seisoo polviaan myöten jäisessä vedessä, sanojen sisällöllä ei ole mitään merkitystä, kun pieni haiseva tyttö - tytöksi tajusin hänet vasta sillä hetkellä - yrittää iskeä hampaat kurkkuusi tai vähintään poskeen.
Tiiu piileskelee ja hautoo kostoa. Jos saisi aseen, niin voisi etsiä syyllisen miehen käsiinsä ja tappaa. Millään muulla ei oikeastaan ole enää väliä. Tiiu on viimeisellä rajalla.
Park on tarttunut ihmiskauppaan yli viisitoista vuotta sitten eli alkuperäinen teos on ilmestynyt vuonna 2003. Tarina on niin vahva ja koskettava ettei kirjoitusajalla ole merkitystä. Kirja etenee takautumien ja muistojen avulla sykähdyttävään loppuunsa.
Park onnistuu kuvailemaan Tallinnan varjoisia puolia lähes puistattavan todentuntuisesti.
Vaikka aihe ja tapahtumat ovat rajuja, niin myös kauneutta löytyy, hienoa kuvailevaa tekstiä:
- Iltaisin keskikaupungin valomeri valaisee matalaa syystaivasta, ja vaikka taivaanrannan yllä hohtava kajo ei ole samanlainen kuin oikeissa suurkaupungeissa. joissa laatikkomaisista talonrumiluksista kuoriutuu öisin sädehtivä rajattomien mahdollisuuksien satumaa...
Kirjailija kerii tarinaa auki kuin dekkaria. On vain luettava eteenpäin ja eteenpäin, jotta saisi tietää miten käy. Pidin enemmän kirjan alkupuolesta, jossa eletään Tiiun lapsuutta ja nuoruutta neuvostovallan aikana sekä nyky-Viro-osuudesta, jossa Tiiu piileskelee, hautoo kostoa ja yrittää selvitä väkivaltaisen lapsilauman terrorista. Kirjailija kertoo myös välähdyksiä Saksan oloista, tytöistä siellä.
Ja kun tarina alkaa päättyä, tunnelma tihenee ja loppu yllättää.
Pidin myös suomennoksesta.
Olen lukenut aiemmin luvattoman vähän baltialaisia kirjailijoita, mutta olen yrittänyt muutaman vuoden ajan parantaa tilannetta. Hyvä, että olen, sillä Baltian maissa on todella hyviä kirjailijoita, joista tämä virolainen Eeva Park on yksi esimerkki.
+++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Runoilija Eeva Park, synt. 1950 Tallinnassa. Park on varsin kirjallisesta perheestä, sillä hänen isäänsä on kirjailija (Adu Hint) ja äiti runoilija (Minni Nurme). Park kirjoittaa runojen ja proosan lisäksi myös näytelmiä.
Eeva Park Turun Kirjamessuilla 2019
(ⓒ Piritta's foto)
*********
Suomennetut teokset:
Pitkällä penkillä 2009 - Novelli "Eilen, tänään, ikuisesti Rooma" kokoelmassa Tallinnasta pois: groteskia virolaista proosaa 2003 - Viimeisellä rajalla 2019
Lisäksi useita suomentamattomia teoksia.
^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Minäkin olen lukenut aivan liian vähän Baltian maiden kirjallisuutta. Monta virolaista kirjailijaa on kyllä jo lukulistalla. Tämäkin kirja kuulostaa kiinnostavalta, vaikka ihmiskauppa on kyllä myös ahdistava ja pelottava aihe. Mutta hyvä tietää, että kirjassa on muutakin - ja myös kauneutta.
VastaaPoistaKannattaa lukea, ehdottomasti.
Poista