"Mielivallassa" käytäytymistieteilijä Alex King selvittää outoja katoamisia.
"Syntipukissa" entistä NYPD:n murhatutkijaa Dave Gurneytä pyydetään auttamaan White Riverin poliisivoimien ja mustien aktivistien välisissä kahakoissa.
John Verdon: Syntipukki, 613 s. - suom. ilm. 2019 - 6. osa Dave Gurney -sarjaan - White River Burning 2018 - suomennos: Marja Luoma - Gummerus ********* kirjaston kirja
NYPD:n entinen murhatutkija Dave Gurney on jäänyt eläkkeelle. Dave ja hänen vaimonsa Madeleine muuttivat kolme vuotta sitten syrjäseudulle vanhaan taloon. Samalla he luopuivat televisiosta ja välttelevät netin uutisjuttuja. "Piilottelu" ei kuitenkaan auta, sillä eräänä päivä piirisyyttäjä Sheridan Kline ottaa yhteyttä ja pyytää apua.
- Puhun nyt suoraan, David. Minulla on valtava ongelma. White Riverin tilanne on räjähdysaltis... Grintonin kaupunginosassa on tehty ryöstöjä ja sytetty tulipaloja... Grinton on kuin ruutitynnyri, jonka Mustien yhteenliittymän jäsenet kai haluaisivat tuikata tuleen...
Tilanne sai alkunsa kun partiopoliisi John Steel ammuttiin erään työtehtävän aikana. Klinellä on puutetta henkilökunnasta ja haluaisi nyt Daven syyttäjänvirastoon ylimääräiseksi tutkijaksi, ikäänkuin Mustien yhteenliittymän ja poliisien välien selvittelijäksi sekä tutkimaan poliisimurhaa.
Poliisimurha on kuitenkin alkusoittoa, nyt vasta alkaa tapahtua. Likaista peliä pelataan vähän joka taholla, myös virkamiesten puolella, mutta mikä onkaan totuus? Kuka ja ketkä ovat oikeasti hyviä?
Taitavana ja älykkäänä murhatutkijana Gurney pohtii toinen toistaan seuraavien kauhutapahtumien motiiveja: ahneus, valta, himo, kateus ja viidentenä viha. Mikä tällä kertaa mahtaa olla se suurin motiivi?
Kirjailija johdattaa lukijoitaan ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen. Ajattelin jossain vaiheessa: hyvä yritys Verdon, mutta en mene lankaan. Miten kävi? Aika paljon kyllä arvasin, mutten kaikkea. Hyvä niin, sillä olisin ollut pettynyt.
Mielestäni Syntipukki ei ole parasta Verdonia, sillä alussa on aika hidasta tarinan kuljetusta. Pidän vähän nopeatempoisimmista teksteistä. Onneksi tarina kuitenkin paranee loppua kohden.
Pidän myös Verdonin maisemakuvauksista. Dave Gurney asuu syrjässä, maaseudulla. jossa pihalla taapertaa kanoja ja vaimo istuttaa kukkia. Kirjailijan on ollut helppo kirjoittaa tällaisesta rauhallisesta paikasta, koska itsekin asuu vaimonsa kanssa vastaavanlaisella seudulla eli Catskillin vuoristossa.
Kaiken kaikkiaan: ei huono! Odotin silti enemmän. Tarinan opetus lienee cui bono (kuka hyötyy).
++++++++
Kirjailija:
John Verdon, synt. 1942 Yhdysvalloissa. Jätettyään työnsä mainosalalla Verdon opiskeli puutöitä ja alkoi valmistaa huonekaluja. Kirjailija alkoi kirjoittaa dekkareita vasta eläkkeelle jäätyään ja kertoo kotisivuillaan, että Daven perheessä ja hänen omassaan on paljon yhteistä.
********
Ilmestyneet teokset:
Dave Gurney -sarja:
Numeropeli 2011 - Sokkoleikki 2012 - Murhakierre 2013 - Tappakaa Peter Pan 2014 - Painajaisuni 2016 - Syntipukki 2019
Tulossa: Kuolleiden kylä - ilm. elokuussa
-----------------------------------
Thomas Erikson: Mielivalta, 468 s. - 2. osa Alex King-sarjaan - suom. ilm. 2019 - Vanmakt 2013 - suomennos: Timo Korppi - kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy - Minerva Kustannus Oy *******kirjaston kirja
Käyttäytymistieteilijä Alex King joutuu erikoisen tapahtuman pariin eli sotkeutumaan Tukholmassa asuvan englantilaisen Smythen diplomaattiperheenjäsenten outoihin katoamisiin.
Perheen isä William Smythe on kohtelias, korrekti ja etäinen. Miehellä, jonka luulisi selviytyvän hankalimmistakin asioista, taitaa olla nyt seinä vastassa.
Smythen perheeseen kuuluu William-isän lisäksi Helen-äiti, joka ulospäin näyttää hillityltä diplomaatinrouvalta, mutta kotioloissa onkin jotain muuta. Kelly on 14-vuotias nuori neiti ja Andy pikkuvauva, jota hoitamaan on palkattu 18-vuotias latvialainen Liga Pärr.
Miksi perheestä katoaa jäseniä? Pystyykö King auttamaan?
Sivumäärästään (468 s.) huolimatta kirja pyörii pääosin vain Smythen perheen tapauksissa, ja se alkoi jossain vaiheessa jo puuduttaa. Lisäksi Alexin ammattiasioita oli makuuni liikaa, (boring):
- Jos ihminen kuuluu keltaisiin ja on käyttövoimaltaan teoriapainotteinen, hän kuulostaa ihan erilaiselta kuin sininen, jonka käyttövoima on samanlainen....
Tarina alkoi tosi lupaavasti, mutta sitten lässähti kuin pannukakku ja muuttui osin jopa sekavaksi.
Olin tosi pettynyt, sillä Eriksonin Pelon kylväjää pidin todella hyvänä. Kirjana, jossa oli koukuttavuutta ja yllätyksiä yllätyksien perään. Mielivallasta en voi sanoa samaa, se oli mielestäni yksinkertaisesti vain tylsä, samoja kuvioita toistava ja liian pitkä. Ainoan plussan annan tarinan eräälle juonenhaaralle, jollaista en ole ikinä ennen lukenut.
Mielivalta on sarjan kolmas osa, eli toista osaa ei ole suomennettu. Taas tämä, että joitain sarjan osia suomennetaan ja joitain ei, en tykkää. Saapas nähdä miten käy sarjan neljännen osan? Jos se ilmestyy, niin todellakin mietin luenko.
++++++++
Kirjailija ja tutkija:
Thomas Erikson, synt. 1965, on käyttäytymistieteisiin erikoistunut johtamisvalmentaja.
*********
Suomennetut teokset:
Alex King-sarja:
Pelon kylväjät 2014 (1. osa) - Mielivalta 2019 (3. osa) - Vedergällning 2014 (osa 4) - saapa nähdä suomennetaanko se???
Tässäkin sarjassa on mielivaltaista suomennosta, eli osaa 2, Illdå 2012 ei ole suomennettu!
Muut kirjat:
Idiootit ympärilläni 2017 - Psykopaatit ympärilläni 2018
+ muutama suomentamaton opus sekä Rita Benson -sarjaa (kaksi teosta)
^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti