Kaksi syksyn 2019 esikoisteosta. "Minäpäivät" kertoo huumorilla nykypäivän työelämästä Hellevin silmin ja "Komero" kertoo Janin nuoruus- ja opiskeluajoista.
Kristiina Saha: Minäpäivät - 255 s. - ilmestynyt 2019 - kansi: Elina Warsta - Otava *******kirjaston kirja
Hellevi Paju on viisikymppinen pikkupomo firmassa, jossa on pöljä toimialavastaava. Niin pöljä, että hänen puheensa lähinnä ärsyttivät minua.
Hellevi päätyy erään kerran työtovereidensa kanssa risteilylle.
- Reissu oli ollut perinne firmassamme vuosikausia. Meidät kaikki oli kursorisesti kutsuttu, mutta en ollut koskaan osallistunut.
Laivalla olo oli ylipirteätä menoa, johon kuuluu toimialavastaavan kuuluttama perinne:
- Mina damer och herrar! On koittanut perinteisten vaippasulkeisten aika.
Vaippasulkeiset tarkoittavat sitä, että alkoholia vedetään kaksin käsin ja voittaja on se joka viimeksi menee vessaan. Anteeksi vain, mutta minua ei kiinnosta huumori, jossa pohditaan pystyykö joku pidättämään virtsaansa vai ei. Lisäksi tiettyjen sanontojen hokeminen on vaan niin tylsää:
- Mun anakondan käyttöaste ei kuulu sulle.
Oltuaan kaksikymmentä vuotta töissä Hellevi saa lahjaksi muodonmuutos-seminaarin, jossa on tarkoitus muuttaa Helleviä sisäisesti ja ulkoisesti. Ja mitä siellä sitten tapahtuukaan? Ja oliko seminaarista Helleville apua?
Tämä kirja ei oikein kolahtanut minun huumorintajuuni. Lisäksi monet tapahtumat on kuvailtu liian pitkästi tai näin:
- Kerroin mahdollisuudesta osallistua yhtiön laskuun outplacement-valmennukseen, jossa henkilökohtainen osaamisen ja oppimisen valmentaja tekee hänen tilanteestaan strategisen analyysin.
Mistä pidin eniten ja mitkä olivat kirjan herkullisimpia kohtia? Hellevin kohtaamiset vanhan äitinsä kanssa. Hellevin ja äidin suhde on kimurantti, mutta tytär käy tunnollisesti terveyskeskuksessa, vaikka äidin iänikuiset neuvomiset, rähjäämiset ja muutkin puheet ottavat kupoliin. Onneksi näitä osuuksia ei vesitetty liiallisuudella:
- Minä määrään! Miksi ihminen ei saa päättää omasta elämästään? Äiti kimitti hoitajan perään - oikeudet on minullakin. Syö itse lääkkeesi, hottentotti! Sontiainen!
- Älä mee kylpylään. Siellä on kallistakin. Älä ainakaan saunaan mee, kylpylöistä tulee kaikkia tautia. Paljain jaloin ei saa ainakaan olla, saat kauheita basiliskoja sieltä vedestä...Etkä laita naamaan meikkiä miesten aikana. Muista aina se.
Aihe saattaa olla kiinnostava joillekin sellaisille, joiden työpaikassa on tällaista: mahdottomia mukahauskaa puhuvia työtovereita, pomoja ja/tai seminaareja. Vaikka elävässä elämässä jaarittelevat pomot saattavat huvittaa, niin kirjassa ei oikein toiminut. Ainakin puheet olivat liian pitkiä. Minusta tämä oli joko-tai-tarina, eli joko puhuttiin tylsiä (onko tämä sitten sitä tyhjyyttä kumisevaa konsulttikieltä) tai vedettiin huumoria. Lisäksi kaikki ummehtuneet anakonda- yms. sanonnat olisin halunnut pois. En ole sanontoja vastaan, mutta joitain on hoettu liikaa.
Kirjassa on myös pohdintaa työelämän paineista, mutta asian vakavuus jää jotenkin verbaliikan varjoon.
Yleisesti ottaen verbaliikka ja huumori ovat hyviä aineksia, mutta kuinka paljon ja miten niitä tekstiin annostelee, se on toinen juttu.
Ei ollut ihan minun kirjani, mutta veikkaan, että tämä kirja huvittaa monia ja löytää varmaan lukijansa.
Olisi mielenkiintoista lukea Sahalta joku toisenlainen kirja, jossa on vähän rauhoituttu.
P.S. Kansikuvasta pidin, yksinkertainen ja ytimekäs. Hellevi vie sairaalaan äidilleen kettukarkkeja, joita tämä rakastaa.
++++++++
Kirjailija:
Kristiina Saha, synt. 1968 on myös lavastaja ja vaatesuunnittelija. Harrastaa nauramista ja muiden naurattamista.
*********
Ilmestynyt teos:
Minäpäivät 2019
-------------------------------------------------
Jani Nieminen: Komero, 243 s. - ilmestynyt 2019 - esikoisromaani - kansi: Tuomo Parikka - Like Kustannus Oy *******kirjaston kirja
Tartuin tähän kirjaan kirjakaupan myyjän neuvosta. Olin kehunut erästä kirjaa ja myyjä suositteli Komeroa sanoen yhtä hyväksi, samantyyliseksi plus että sijoittuu samoihin vuosiin. Uteliaisuuteni oli saatu heräämään. Mihin kirjaan on verrattu? Siitä enemmän tekstin lopussa.*
Kirja kertoo runoilevasta Janista, hänen nuoruus- ja opiskeluajoistaan sekä pojan läheisistä ihmisistä ja kavereista.
Jani eli JaniBoy on muuttanut Autokaupungista rauhalliseen Alamon kylään, jossa lapsuusaika kuluu mm. urheilu- ja leikkikentillä ja kun ikää karttuu Kulma-Baarissa. Jani ei kuitenkaan sopeudu Alamoon.
Aikaa vierähtää, toiset lähtevät ja toisen jäävät. Jani oli yksi lähtijöistä, meni opiskelemaan Tampereelle. Porukka hajoaa, mutta joidenkin kanssa ystävyys pysyy.
Tarina sinänsä on ok, vaikka välillä piti skarpata millä aikakaudella ollaan. Tekstissä ei sinänsä ole vikaa, mutta en ymmärtänyt kirjoitustapaa, pisteettömiä virkkeitä. Tai virkkeitä, joihin oli ympätty monta asiaa. Tai virkkeen aloittamista pienellä alkukirjaimella. Mitä lisäarvoa nämä antoivat? Päinvastoin, monet kohdat jouduin lukemaan uudelleen.
- Nyt mopojoukko nauraa ja räkii, mistä sitä riittääkään? Sylki suupielessä
sinä yönä Jürgen Bürger makasi Tiinan vanhempien olohuoneessa olimme juoneet koko päivän. Tiina nukkui yläkerrassa, minulla oli hikka joka sai hirnuamaan, alas portaita siinä Jarno, Jürgenin kimpussa.
Päähenkilöt eivät jättäneet minuun mitään syviä tunteita ja kiroilua oli makuuni liikaa. Onko huumoria haettu hauskoilla nimillä: Jeesus-Mooses, Sumu-Lyyti, Pönttö-Alma ja Lauluhanhi?
Aluksi olin kovinkin innostunut tarinasta, lähti hyvin, mutta sitten nämä tietyt asiat alkoivat valitettavasti häiritä. Ihan luettava esikoisromaani, mutta eipä sen enempää.
*Mitä kirjaa olin kehunut ja mihin myyjä Komeroa vertasi? Kyseessä oli Paula Nivukosken Nopeasti piirretyt pilvet. Komero ja Nivukosken kirja eivät muistuta toisiaan yhtään. Aiheet ovat täysin erilaiset ja toisessa eletään vuosia 1909 - 1926 ja toisessa ilmeisesti pääosin 1990-lukua. Päättelin vuosiluvun kirjan erään elokuvan ensi-ilta-ajasta. Tarinat eivät ole samankaltaisia eikä myöskään kieli. Tämä myyjä ei kyllä tiennyt yhtään mistä puhui. Tai sitten sekoitti johonkin toiseen opukseen. Tiedä häntä.
++++++++
Kirjailija:
ja runoilija & kirjastopedagogi Jani Nieminen, synt. 1973, asuu Helsingissä. Harrastaa mm. jalkapallon fanittamista. Yksi tärkeimmistä lempikirjailijoista on runoilija Paavo Haavikko.
(Lähde: Kirjasampo)
*********
Ilmestyneet teokset:
Runoteokset:
Kylässä 2009 - Kodittomille koirille 2011 - Meren poika, joen poika 2014 - Bigini 2016
Muut:
Komero 2019
^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti