JP Koskinen: Tulisiipi - kauno, historia

Tajusin, ettei ihminen eikä edes lintu ollut niin voimakas kuin taivaalla lentävä kone... Vapaus ei ollut lihaa, kangasta eikä paperia, vaan bensaa, sylintereitä ja harmaata pakokaasua, joka jätti taivalle kauniit vanat.

JP Koskinen: Tulisiipi, 351 s. - ilmestynyt 2019 - kauno/historia - kansi: Tommi Tukiainen - Like Kustannus Oy ******* kirjaston kirja


Charles Frost, Kaarle Kuura, Gennadi Timošev Zamorozkin, Tulisiipi ja Kreisi boi ovat yksi ja sama henkilö, lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuuteen. Charles Amerikoissa, Kaarle kotona ja Gennadi Neuvostoliitossa. Isoisän apassiystävä Kolme Arpea oli ristinnyt Kaarlen Tulisiiveksi. Kaarlen ystävä Linda puolestaan oli pitkällä laivamatkalla tehnyt runon, josta tuli Kreisi boi -lempinimi

Kaarle on pikkupoika, joka asuu perheineen 1920-luvun Minnesotassa. Kaarlella on aina ollut vain yksi haave: päästä joskus lentämään. Niinpä poika on aivan innoissaan kun tulee tilaisuus päästä näkemään Charles Lindberghin lentonäytös.
- Aurinko osui koneen kylkiin, taittui peräsimen laipasta, välkähteli välillä potkurissa ja ohjaamon lasissa. Tajusin, ettei ihminen eikä edes lintu ollut niin voimakas kuin taivaalla vapaana lentävä kone.
Koko näytöksen kruunaa kun Kaarle saa itseltään Lindberghiltä lentokonekortin, johon on kirjoitettu:
From Charles to Charles. You'll be the greatest pilot of the world. Kortista tulee Kaarlen aarre.

New Yorkin pörssi romahti vuonna 1929 ja moni työläinen, myös suomalainen, sai lopputilin.
Niinpä Amerikoissa eletään laman kourissa ja monet suomalaisamerikkalaiset luottavat työväenyhdistyksien huhuihin ja lähtevät Neuvosto-Karjalaan paremman elämään perään, rakentamaan työväen paratiisia. Kovin ovat agitaattoreiden puheet maalailevia:
- Karjalan tasavalta tarvitsee työntekijöitä, jotka eivät pelkää töitä, suomalaisia työntekijöitä. Sillä Karjala on isiemme koti. Neuvostotasavaltojen liitto on työläïsten valtakunta, jota työläiset johtavat työläisten ehdoilla. Siellä jokainen on vapaa.

Myös Kaarlen perhe päättää lähteä: äiti Ellen (Aili), isä Tim (Timo) ja pikkusisko Kati. Mukaan lähtevät myös Albert, sahuri ja tämän tytär Linda. Mutta onko elo ja olo Petroskoissa sittenkään niin paratiisimaista ja auvoista kuin on annettu ymmärtää? Me, historianläksymme lukeneet tiedämme järkyttävän vastauksen, mutta menijät eivät voineet kuvitellakaan mikä heitä odottaisi perillä!

Kaarle on fiksu poika, jolla on vähän jalat irti ilmasta. Ei ihme, sillä haave lentämisestä ei ole kuollut "paratiisissakaan". Poika ymmärtää myös opetella venäjää ja olla höpisemättä suomeksi tai englanniksi. Ei myöskään pullikoi uutta nimeään vastaan. Niin Kaarlesta tulee Gennadi eli Gena.
Aikaa kuluu, mutta Kaarle/Gena ei unohda lentämishaavettaan. Kuinka ollakaan Kaarle pääsee kokeilemaan purjelentämistä ja osoittautuu nuoresta iästään huolimatta melkoiseksi lentäjäksi. Tämän panee merkille myös tietty taho, jolla onkin myöhemmin Kaarlen varalle mietittynä kaikenlaista.

Syttyy toinen maailmansota ja Kaarlekin joutuu omalla tavallaan osallistumaan, sekä hyvässä että pahassa.

Lindalla on tärkeä rooli Kaarlen elämässä, vaikka jaksaa muistuttaa kaveriaan siitä kuinka tämä hyppäsi kangassiipien kanssa katolta. Kaarle saa kiittää elämänsä aikana Lindaa monesta asiasta.

En halua kertoa sisällöstä yhtään enempää, jotta lukija saa omat tuntemuksensa, ja jopa yllätyksensä.
Tämä tarina sisältää niin paljon kaikkea: siirtolaiselämää, sotaa, elämää vankileireillä, lentämistä, kurjuutta ja luottamuspulaa "paratiisissa", salaisuuksia, unelmia, ystävyyttä, rakkautta...
Miten Koskinen onkaan voinut saada mahtumaan näitä kaikkia vain 351 sivuun? Olisin voinut lukea toisen mokoman. Lisää Lindasta, lisää Kaarlen vanhemmista ja isovanhemmista. Lisää monista tapahtumista.

Koskisen kielenkäyttö on mukaansatempaavaa, kaunista ja rikasta. Saatoin jopa tuntea olevani Kaarle. Ja se tarina, se on huikea.
Pidin kirjailijan  tavasta kirjoittaa sekaan myös finglishiä: Ajat ovat haard, juu nou. Monet ovat lähteneet Karjalaan, se on kuin fiiver, mutta se ei tee teitä ikkiksi vaan terveeksi, juu nou

Ainoa mitä mietin, oli loppu. Pidinkö? No en todellakaan, tai siis kyllä. Jotain tällaista kyllä osasin odottaa...

Mielestäni tämä on lukemistani Koskisen kirjoista ehdottomasti paras! Tarina saa hyrisemään, melkein itkemään ja kaikkea siltä väliltä. Jollei tämä kirja voita jotain palkintoa, niin se on kyllä huutava vääryys!

Edit.
Näyttää siltä ettei tarvitse nousta barrikadeille, sillä 1.11.2019 AL:
"Suomalaisen Kirjakaupan henkilökunta on valinnut Vuoden 2019 kirjaksi JP Koskisen romaanin Tulisiipi (Like).
Palkitsijoiden mukaan monitasoinen ja vaikuttava Tulisiipi yllättää lukijansa monta kertaa ja jättää vahvan muistijäljen." 
Lisäksi Tulisiipi on Finladia-ehdokas (7.11.2019) 
Onnea JP Koskinen❤️🌹

Äiti sanoi minulle, että jos joskus tulisi sellainen tilanne, että minun pitäisi lentää, jotta olisin vapaa, niin lentäisin vain, en ajattelisi muita. Ihmisen piti olla onnellinen omillaan, ei kukaan voinut kantaa koko maailman onnea harteillaan.

P. S. Eri lähteiden mukaan Pohjois-Amerikasta Neuvosto-Karjalaan muutti n. 6 000-10 000 amerikansuomalaista.
Aiheesta on tehty myös ansiokas elokuva "Ikitie", joka löytyy Areenasta vielä reilun kolmen viikon ajan (alk. 3.10.2019 - - >)

+++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Juha-Pekka eli JP Koskinen, synt. 1968 Kemijärvellä, asuu Hämeenlinnassa ja kuuluu reaalifantastikot -kirjailijaryhmään. Mies oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, jonka kirjojen ensimmäinen luku oli ilmaiseksi ladattavissa kirjailijan kotisivuilta PDF-tiedostona.
Koskisesta on mukavaa kirjoittaa eri lajeihin ja sanookin ettei ole yhden tempun poni ja siksi persoona on jakautunut. Sanojensa mukaan hänellä on kolme alter egoa: nuorisokirjailija, dekkaristi ja syvämietteinen kaunokirjailija.
Jos kiinnostaa tutustua Koskiseen paremmin, niin käypä hersyvästi kirjoitetuilla Savurenkaita- kotisivuilla, linkki ohessa.
Lähde: https://jpkoskinen.wordpress.com

JP Koskinen Turun kirjamessujen lavalla 4.10.2019   ©piritta's foto

*********
Kirjailijalta on ilmestynyt lukuisia teoksia: dekkareita, novellikokoelmia, antologioita, lasten- ja nuortenkirjoja, ja yksi tietokirjakin. Lisäksi on artikkeita ja pakinoita eri lehdissä. Ohessa muutama:

Murhan vuosi-sarja: Tammikuun pimeä syli 2016 - Helmikuun kylmä kosketus 2016 - Maaliskuun mustat varjot 2017 - Huhtikuun hiipivä rakkaus 2018  - Toukokuun tuonen kukat 2019 ...sarja jatkuu

Romaaneja:
Ristin ja raudan tie  2004 -   Viisi todistajaa 2005 - Savurenkaita 2006 - Seitsemäs temppeliherra 2007 - Punainen talvi 2010  Eilispäivän sankarit 2011 - Paholaisen vasara 2011 - Ystäväni Rasputin 2013 - Kuinka sydän pysäytetään 2015 - Luciferin oppipojat 2016 - Kannibaalien keittokirja 2017 - Kalevanpoikien kronikka 2018 -  Helppoa rahaa 2018 - Tulisiipi 2019

Linkki edelliseen romaaniin Helppoa rahaa:
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2018/06/jp-koskinen-helppoa-rahaa.html

^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen

Kommentit

Lähetä kommentti