Hän näytti erilaiselta. En osannut tarkasti määritellä millä tavalla, mutta paljon vaikuttivat popliinitakki ja salkku, hienostuneet, mutta komeat piirteet, vaalea sivujakaukselle kammattu, siististi leikattu tukka.
Annamari Marttinen: Tässä meillä on kaikki nyt, 313 s. - ilm. 2019 - kansi: Markko Taina - Tammi ******** kirjaston kirja
Amanda Kallio on eronnut, lapseton toimistosihteeri, joka päättää aloittaa ruotsin kielen opiskelut. Ensimmäinen tunti on alkamassa ja Amandan viereen istahtaa mies, pietarilainen Valentin, Valja.
Onko se rakkautta ensi silmäyksellä? Jotain sinne päin ainakin.
- Äkkiä minulle on yhdentekevää mille kurssille olin tullut, mikä on kieli, mikä taso ja miksi.
Tunnin loputtua Amanda ja Valentin lähtevät kahville. Pariskunta keskustelee niin kuin kaksi vierasta keskustelevat. Kahvit juodaan, erotaan ja sovitaan että tavataan seuraavalla kielitunnilla.
Amanda on jo jonkin aikaa seurustellut naimisissa olevan miehen kanssa, ja nyt, yht'äkkiä, mies ei enää kiinnosta. Valentin kiinnostaa. Pariskunta viihtyy yhdessä ja kahvittelee, mutta jotain outoa on ilmassa. Mies tulee käymään, salkku mukanaan, päällään valkoinen kauluspaitaja solmio. Onpa muodollista.
- Miksi sinulla on taas tuo salkku mukanansi? Et kai töissä ole ollut?
- Olin vähän töissä, hän sanoi ja hymyili ujosti.
Kerran pariskunta on Amandalla kun ovikello soi. Kuka mahtaa olla ovella? Ketään ei odoteta. Ovikello soi uudelleen.
- Voi hitto mikseivät ne vain mene pois, suhisin hänen kaulaansa. - Jehovat.
Valentinin kädet selässäni pysähtyivät kuin hän olisi saanut kouristuksen. Jähmetyin itsekin ja sydämeni alkoi laukan syystä jota en ymmärtänyt...
... He ovat niin outoja. En halua avata nyt.
Pariskunnan pitäisi taas tavata, mutta Valjasta ei kuulu mitään. Ei saavu edes ruotsintunnille. Törmäävät kuitenkin kadulla ja kahvilassa Valja kertoo miksei ole ottanut yhteyttä.
- Jos olen rehellinen, en uskaltanut. Uskaltanut.
Amandan mielessä pyörii vaihtoehtoja: tyttöystävä Pietarissa tai Suomessa tai Lappeenrannassa. On naimisissa. Miestä pelottaa kertoa. Amandaa pelottaa saada kuulla.
- En ole ollut ihan rehelllinen kun kerroin miksi tulin Suomeen... En tullut Suomeen töihin, kuten kerroin. Olen vasta muuttanut. Olen turvapaikanhakija. En halunnut kertoa sinulle aluksi....
- Mutta miksi olet hakenut turvapaikkaa?
- Olen Jehovan todistaja... Jehovan todistajien uskonto kriminalisoitiin Venäjällä toissa syksynä.
Amanda järkyttyy ja tietää ettei ymmärtäisi Valjan uskoa, sen voimaa, kaikkinielevyyttä, sääntöjä ja lakeja. Kysymykset sinkoilevat mielessä.
Tästä alkoi Amandan sisäinen taistelu, jota ei suinkaan helpota ympäristön kauhistelu. Aluksi ei uskalla kertoa kenellekään. Vihdoin päättää kertoa ystävälleen Maille, joka huolestuu oitis: ensin erotaan, sitten ollaan naimissa olevan miehen kanssa ja nyt venäläinen Jehovan todistaja. Mihin vielä päädytään. Mutta mitä ihminen voi tehdä, jos on rakastunut - eihän sitä voi perua.
Myös vanhempien tapaaminen hirvittää, mutta pakkohan heille on kertoa. Amanda muistaa lapsuudestaan kuinka jehovia pidettiin outoina. Miksi äiti oli käskenyt kyyryyn eteisen lattialle kun jehovat kävelivät tiellä kohti kotitaloa?
Amanda miettii myös kuinka Valja tekee työtään. Kuinka mies kiertelee ympäriinsä ja jakaa salkustaan Vartiotornia ja muita lehtisiä. Kuinka hymyilee ovilla ja pyytää päästä puhumaan mm. raamatusta, Lopunajan päivästä, valituista ja Jehovasta.
Miten tarina päättyy? Vaihtoehtoja on: lopettavatko Amanda ja Valja suhteensa? Luopuuko Valja uskostaan? Onko Valja onnistunut vakuuttamaan Amandan eli ottaako tämä kasteen? Joku muu ratkaisu? Kuinka vahva on rakkaus? Kuinka voimakas usko? Mihin kaikkeen ihminen on valmis rakkauden ja/tai uskonsa hyväksi?
Marttinen on yksi luottokirjailijoistani. Tarttuessani hänen kirjaansa tiedän tai ainakin odotan, että opus on hyvä. Marttisen aiheet ovat aina erikoisia, erilaisia tai tabuja. Teksti on sujuvaa, mielenkiintoista ja konstailematonta. Vaikeatkin aiheet käsitellään taidolla. Tämänkään kirjan kohdalla en pettynyt. Aihe ei ole helppo: luterilainen rakastuu Jehovan todistajaan, jolla on oman yhteisönsä säännöt ja tavat. Kirjailija käsittelee hyvin paitsi pariskunnan välisiä asioita, myös ympäristön suhtautumista tilanteeseen.
Tässä kirjassa on myös mukana Pietari, josta Valja on kotoisin ja jossa Amanda on viettänyt aikaa. Marttinen on käynyt usein kirjoittamassa Pietarissa kirjailijoiden residensissä. Päivät kuluivat kirjoittaessa ja illat kaupunkia kierrellen.
Extraplussana vielä, että kirjailija tekee aina taustatyönsä huolella. Arvostan.
Hyvä kirja, jossa on oivaltavan yksinkertainen kansi (Markko Taina). Suosittelen.
Joskus elämän tapahtumat pääsevät lähelle unimaailmaa uskomattomuudessaan, mutta silti ihminen tietää olevansa valveilla.
P.S. Suomessa Jehovan todistajat on neljänneksi suurin uskonnollinen yhteisö. Tilastokeskuksen mukaan Jehovan todistajien jäsenmäärä oli Suomessa v. 2016 lopussa 17 979.
Jehovan todistajat julkaisevat Vartiotorni- ja Herätkää! -lehteä. Heidän seurakuntarakennuksiaan sanotaan valtakunnansaleiksi. Suomessa toiminta alkoi 1910.
(Lähde: Wikipedia)
P. P. S.
Annamari Marttinen vastaanotti Helsingin Kirjamessuilla 2019 Nuori Aleksis -kirjallisuuspalkinnon Korsetti-kirjasta. Palkinnon myöntää Äidinkielen opettajain liitto. Lukiolaisista koostunut raati perustelee valintaansa mm. näin: "Pidämme aihetta poikkeuksellisena ja samalla kaivattuna... Kirja avaa erilaisia näkökulmia transvestiitin elämään, ja on avarakatseisellekin lukijalle valaiseva kokemus...
Lämpimät onnittelut!
Tämäkin kirja kannattaa lukea. Alla linkki Korsettiin:
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2018/03/annamari-marttinen-korsetti.html
+++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Turvapaikanhakijoiden suomenkielenopettaja ja kirjoittamisen ohjaaja Annamari Marttinen on syntynyt 1960 Lappeenrannassa, jossa myös asuu.
Kirjoittanut kymmenen kirjaa vaietuista aiheista, kuten Alzheimerin taudista, uskomushoidoista, huumeista, transvestiitistä, avioerosta jne.
- Marttinen harrastaa monipuolista liikuntaa, mm. joogaa ja tankotanssia. Pitää italialaisesta ruuasta ja pähkinäsuklaasta.
Pari sanaa kirjan taustasta:
Syksyllä 2017 Marttisella oli oppilaana monta venäläistä Jehovan todistajaa, jotka kertoivat etteivät halua aluksi kertoa ihmisille olevansa turvapaikanhakijoita ja/tai Jehovan todistajia. Ryhmästä löytyi eräs englantia taitava henkilö, jolta kirjailija sai taustatietoja: esim. että kastepaikka voi olla mikä tahansa koruton paikka, vaikka uimahalli.
Valjalla ei ole vastinetta todellisuudessa.
(Lähde: Omat muistiinpanot Hgin Kirjamessuilla)
***********
Ilmestyneet teokset:
Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä 2002 - Mistä kevät alkaa 2005 - Veljeni vartija 2007 - Kuu huoneessa 2011 - Mitä ilman ei voi olla 2013 - Vapaa 2015 - Ero 2016 - Törmäys 2016 - Korsetti 2018 - Tässä meillä on kaikki nyt 2019 - edit 24.8 2020: Seuraava kirja ilmestyy 19.1.2021
Annamari Marttinen: Tässä meillä on kaikki nyt, 313 s. - ilm. 2019 - kansi: Markko Taina - Tammi ******** kirjaston kirja
Amanda Kallio on eronnut, lapseton toimistosihteeri, joka päättää aloittaa ruotsin kielen opiskelut. Ensimmäinen tunti on alkamassa ja Amandan viereen istahtaa mies, pietarilainen Valentin, Valja.
Onko se rakkautta ensi silmäyksellä? Jotain sinne päin ainakin.
- Äkkiä minulle on yhdentekevää mille kurssille olin tullut, mikä on kieli, mikä taso ja miksi.
Tunnin loputtua Amanda ja Valentin lähtevät kahville. Pariskunta keskustelee niin kuin kaksi vierasta keskustelevat. Kahvit juodaan, erotaan ja sovitaan että tavataan seuraavalla kielitunnilla.
Amanda on jo jonkin aikaa seurustellut naimisissa olevan miehen kanssa, ja nyt, yht'äkkiä, mies ei enää kiinnosta. Valentin kiinnostaa. Pariskunta viihtyy yhdessä ja kahvittelee, mutta jotain outoa on ilmassa. Mies tulee käymään, salkku mukanaan, päällään valkoinen kauluspaitaja solmio. Onpa muodollista.
- Miksi sinulla on taas tuo salkku mukanansi? Et kai töissä ole ollut?
- Olin vähän töissä, hän sanoi ja hymyili ujosti.
Kerran pariskunta on Amandalla kun ovikello soi. Kuka mahtaa olla ovella? Ketään ei odoteta. Ovikello soi uudelleen.
- Voi hitto mikseivät ne vain mene pois, suhisin hänen kaulaansa. - Jehovat.
Valentinin kädet selässäni pysähtyivät kuin hän olisi saanut kouristuksen. Jähmetyin itsekin ja sydämeni alkoi laukan syystä jota en ymmärtänyt...
... He ovat niin outoja. En halua avata nyt.
Pariskunnan pitäisi taas tavata, mutta Valjasta ei kuulu mitään. Ei saavu edes ruotsintunnille. Törmäävät kuitenkin kadulla ja kahvilassa Valja kertoo miksei ole ottanut yhteyttä.
- Jos olen rehellinen, en uskaltanut. Uskaltanut.
Amandan mielessä pyörii vaihtoehtoja: tyttöystävä Pietarissa tai Suomessa tai Lappeenrannassa. On naimisissa. Miestä pelottaa kertoa. Amandaa pelottaa saada kuulla.
- En ole ollut ihan rehelllinen kun kerroin miksi tulin Suomeen... En tullut Suomeen töihin, kuten kerroin. Olen vasta muuttanut. Olen turvapaikanhakija. En halunnut kertoa sinulle aluksi....
- Mutta miksi olet hakenut turvapaikkaa?
- Olen Jehovan todistaja... Jehovan todistajien uskonto kriminalisoitiin Venäjällä toissa syksynä.
Amanda järkyttyy ja tietää ettei ymmärtäisi Valjan uskoa, sen voimaa, kaikkinielevyyttä, sääntöjä ja lakeja. Kysymykset sinkoilevat mielessä.
Tästä alkoi Amandan sisäinen taistelu, jota ei suinkaan helpota ympäristön kauhistelu. Aluksi ei uskalla kertoa kenellekään. Vihdoin päättää kertoa ystävälleen Maille, joka huolestuu oitis: ensin erotaan, sitten ollaan naimissa olevan miehen kanssa ja nyt venäläinen Jehovan todistaja. Mihin vielä päädytään. Mutta mitä ihminen voi tehdä, jos on rakastunut - eihän sitä voi perua.
Myös vanhempien tapaaminen hirvittää, mutta pakkohan heille on kertoa. Amanda muistaa lapsuudestaan kuinka jehovia pidettiin outoina. Miksi äiti oli käskenyt kyyryyn eteisen lattialle kun jehovat kävelivät tiellä kohti kotitaloa?
Amanda miettii myös kuinka Valja tekee työtään. Kuinka mies kiertelee ympäriinsä ja jakaa salkustaan Vartiotornia ja muita lehtisiä. Kuinka hymyilee ovilla ja pyytää päästä puhumaan mm. raamatusta, Lopunajan päivästä, valituista ja Jehovasta.
Miten tarina päättyy? Vaihtoehtoja on: lopettavatko Amanda ja Valja suhteensa? Luopuuko Valja uskostaan? Onko Valja onnistunut vakuuttamaan Amandan eli ottaako tämä kasteen? Joku muu ratkaisu? Kuinka vahva on rakkaus? Kuinka voimakas usko? Mihin kaikkeen ihminen on valmis rakkauden ja/tai uskonsa hyväksi?
Marttinen on yksi luottokirjailijoistani. Tarttuessani hänen kirjaansa tiedän tai ainakin odotan, että opus on hyvä. Marttisen aiheet ovat aina erikoisia, erilaisia tai tabuja. Teksti on sujuvaa, mielenkiintoista ja konstailematonta. Vaikeatkin aiheet käsitellään taidolla. Tämänkään kirjan kohdalla en pettynyt. Aihe ei ole helppo: luterilainen rakastuu Jehovan todistajaan, jolla on oman yhteisönsä säännöt ja tavat. Kirjailija käsittelee hyvin paitsi pariskunnan välisiä asioita, myös ympäristön suhtautumista tilanteeseen.
Tässä kirjassa on myös mukana Pietari, josta Valja on kotoisin ja jossa Amanda on viettänyt aikaa. Marttinen on käynyt usein kirjoittamassa Pietarissa kirjailijoiden residensissä. Päivät kuluivat kirjoittaessa ja illat kaupunkia kierrellen.
Extraplussana vielä, että kirjailija tekee aina taustatyönsä huolella. Arvostan.
Hyvä kirja, jossa on oivaltavan yksinkertainen kansi (Markko Taina). Suosittelen.
Joskus elämän tapahtumat pääsevät lähelle unimaailmaa uskomattomuudessaan, mutta silti ihminen tietää olevansa valveilla.
P.S. Suomessa Jehovan todistajat on neljänneksi suurin uskonnollinen yhteisö. Tilastokeskuksen mukaan Jehovan todistajien jäsenmäärä oli Suomessa v. 2016 lopussa 17 979.
Jehovan todistajat julkaisevat Vartiotorni- ja Herätkää! -lehteä. Heidän seurakuntarakennuksiaan sanotaan valtakunnansaleiksi. Suomessa toiminta alkoi 1910.
(Lähde: Wikipedia)
P. P. S.
Annamari Marttinen vastaanotti Helsingin Kirjamessuilla 2019 Nuori Aleksis -kirjallisuuspalkinnon Korsetti-kirjasta. Palkinnon myöntää Äidinkielen opettajain liitto. Lukiolaisista koostunut raati perustelee valintaansa mm. näin: "Pidämme aihetta poikkeuksellisena ja samalla kaivattuna... Kirja avaa erilaisia näkökulmia transvestiitin elämään, ja on avarakatseisellekin lukijalle valaiseva kokemus...
Lämpimät onnittelut!
Tämäkin kirja kannattaa lukea. Alla linkki Korsettiin:
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2018/03/annamari-marttinen-korsetti.html
+++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Turvapaikanhakijoiden suomenkielenopettaja ja kirjoittamisen ohjaaja Annamari Marttinen on syntynyt 1960 Lappeenrannassa, jossa myös asuu.
Kirjoittanut kymmenen kirjaa vaietuista aiheista, kuten Alzheimerin taudista, uskomushoidoista, huumeista, transvestiitistä, avioerosta jne.
- Marttinen harrastaa monipuolista liikuntaa, mm. joogaa ja tankotanssia. Pitää italialaisesta ruuasta ja pähkinäsuklaasta.
Pari sanaa kirjan taustasta:
Syksyllä 2017 Marttisella oli oppilaana monta venäläistä Jehovan todistajaa, jotka kertoivat etteivät halua aluksi kertoa ihmisille olevansa turvapaikanhakijoita ja/tai Jehovan todistajia. Ryhmästä löytyi eräs englantia taitava henkilö, jolta kirjailija sai taustatietoja: esim. että kastepaikka voi olla mikä tahansa koruton paikka, vaikka uimahalli.
Valjalla ei ole vastinetta todellisuudessa.
(Lähde: Omat muistiinpanot Hgin Kirjamessuilla)
***********
Ilmestyneet teokset:
Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä 2002 - Mistä kevät alkaa 2005 - Veljeni vartija 2007 - Kuu huoneessa 2011 - Mitä ilman ei voi olla 2013 - Vapaa 2015 - Ero 2016 - Törmäys 2016 - Korsetti 2018 - Tässä meillä on kaikki nyt 2019 - edit 24.8 2020: Seuraava kirja ilmestyy 19.1.2021
Marttisen tuotanto sisältää mielenkiintoista luettavaa tärkeistä aiheista. Meidän oven takana käy rasittavuuteen asti jehovalaisia. Kyseinen lahko on tosi pelottava ja vierastan siihen kuuluvia. Siksi yllätyin, kun tämä uusin kirja kertoi jehovalaisen ja siihen kuulumattoman rakkaustarinan.
VastaaPoistaMarttinen tarttuu yllättäviin aiheisiin.
Poista