Katrine Engberg: Krokotiilinvartija - esikoisdekkari

Rikosromaanin kirjoittaminen oli kuin yrittäisi palmikoida lettiä hämähäkinseiteistä: tuhat lankaa tahmaantui sormiin ja katkesi, ellei keskittynyt joka hetki.

Katrine Engberg: Krokotiilinvartija, 397 s. - suom. ilm 2019 - esikoisromaani - aloitusosa Kørner & Werner -sarjaan - Krokodillevogteren 2016 - suomennos: Pirkko Talvio-Jaatinen - kansi: Venla Koski - Otava ********kirjaston kirja

Rikostutkija Jeppe Kørner Kööpenhaminan poliisista on eronnut, hiuksensa vaalentanut mies, jolle ei ruoka maita ja joka velloo avioerossaan. Hänen parinaan on kahdeksan vuoden ajan ollut  rikosylikonstaapeli Anette Werner, joka on onnellisessa aviossa Svendinsä kanssa, ja rakastaa epäterveellistä ruokaa.

Vuodet ovat muokanneet työparia, mutta silti Jeppe pitää Anettea raivaustraktorina ja Anette puolestaan sanoi Jepen olevan herkkänahkainen ja hienosteleva.

Pomo antaa parille työtehtävän. Nuori nainen on löytynyt kuolleena ja merkkejä rikoksesta on.
Esther de Laurenti omistaa talon, josta löytö tehtiin. Esther on jäänyt eläkkelle Kööpenhaminan yliopistosta vuosi sitten ja nauttii nyt eläkepäivistään ulkoiluttaen kahta mopsiaan, Epistémeä ja Dóxaa sekä nauttien huomattavat määrät viiniä. Lisäksi nainen viettää aikaansa kirjoittamalla.
Löytäjä puolestaan oli talon asukas, vanha mies Gregers Hermansen.
Ja uhri, uhrikin oli talosta, alakerrasta.

Estherillä on nuori ystävä, Kristoffer, joka on...laulunopettaja. (Mikseivät harjoittele koskaan vai onko mies "laulunopettaja"?) He ovat tunteneet toisensa neljä vuotta. Esther kertoo:
- Kristoffer oli erilainen...hiukan niin kuin autisti, semmoinen yksineläjä...Hän on introvertti ja varautunut, mutta ei se hänestä vaarallista tee. 
Miten Kristoffer liittyy tarinaan?

Kørner ja Werner alkavat tutkia tapausta, johon liittyy outoja asioita, joista lienee kummallisin se, että uhri esiintyy eräässä keskeneräisessä tekstissä, jossa on yhteneväisyyksiä rikoksen kanssa. Miten se on mahdollista? Tekstiä ei kuulema pääse lukemaan kuin kolme henkilöä, eivätkä he missään tapauksessa voi olla syyllisiä... Eiväthän?

Rikoksia tutkiessa menneisyyden asiat alkavat nostaan päätään. Voisiko sieltä löytyä vastauksia?

Tiedätte tuntee kun aloittaa kirjan ja innostuu, että nytpä on alkamassa hyvä kirja ja vielä esikoisteos. Tiedätte myös sen fiiliksen, kun huomaatte, että eipäs niin hyvä taidakaan olla. Minulle kävi näin. Olin kovin innostunut ja tapahtumat imaisivat mukaansa, mutta sitten tarina alkoi junnata paikoillaan (tiivistys) ja aloin vain miettiä loppuratkaisuja. Pidin Engbergin kirjoitustyylistä, joka on dekkarille sopivan asiallista, mutta välillä myös humoristissävyistä, olematta sitä kuitenkaan liikaa.

Päähenkilöihin en oikein päässyt kiinni. Yksityiselämän kuvailuun ei riitä exästä haikailu. Millainen Jeppe oikeasti on? Paitsi väsynyt, murheellinen, ruokahaluton ja blondattu? Sama juttu Aneten kohdalla. Nainen on hyväntuulinen, pitää koirista ja naimisissa Svendin kanssa. Mitä muuta?
Estherin kohdalla minua hämäsi se, että häntä kuvailtiin kovin vanhaksi, käppyräsormiseksi.  Kuitenkin nainen oli vasta vuotta aiemmin päässyt eläkkeelle. Noh, ehkä oli tehnyt töitä pidempään?

Teksti kulkee kyllä jouheasti eikä juonnessakaan oikeastaan vikaa ollut, mutta kirjasta puuttui joku särmä. Tarina kuitenkin parani loppua kohden. Vai paraniko? Oliko loppuun ympätty liikaa, tarkoituksena johdattaa lukijaa hakoteille?

Kannattiko Krokotiilinvartija sitten lukea? Kyllä minusta, muttei pidä odottaa liikoja. Puuttumatta nyt suomennokseen ja typoihin, ajattelin, että minä olisin taivuttanut nimet Jeppe ja Anette malliin Jepen ja Aneten. Mutta niinhän monet taivuttavat: Jokken, Jattan...
Aion kyllä antaa kirjailijalle toisenkin mahdollisuuden, etenkin kun Krokotiilinvartija on esikoisdekkari.

Miksi hiljaisuus sai ihmisen vaistomaisesti hiipimään?

P.S. Krokotiilinvartijat ovat afrikkalaisia kahlaajia, joista sanotaan, että ne käyvät rannalla makoilevien krokotiilien suussa syömässä hampaiden rakoihin takertuneita lihanpaloja ja ötököitä. Krokotiilit eivät syö krokotiilinvartijoita, koska pitävät niitä hyvinä hammashoitajina. Tämän tarinan on kaksi lintutieteilijää varmentanut, mutta tieteellisesti tätä ei ole osoitettu.
(Lähde: Wikipedia)

P.P.S. Taas samannimisiä kirjoja. Huomasin nimittäin kirjahyllyssäni toisen Krokotiilinvartijan, joka on Ruth Rendellin vuonna 1993 ilmestynyt dekkari.

Kirjailija:
Tanskalainen Katrine Engberg, tanssija ja koreografi, synt. 1975. Asuu Kööpenhaminassa.
Jeppe Kørner & Anette Werner-sarjaa on myyty 20 maahan.

Ilmestyneitä teoksia:
Jeppe Kørner & Anette Werner-sarja:
Krokotiilinvartija 2019 -

ja sarjan suomentamattomat: Blodmåne 2017 - Glasvinge 2018 - Vådeskud ilmestyy syyskuussa 2019

^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen