Taivas roikkuu alhaalla, se näyttää siltä kuin sen olisi viipymättä käytävä maate. Elbeltä nousee sumu, sitkeästi ja ilkeänä kuin vanha varis.
Simone Buchholz: Revolverisydän, 307 s. - suom. ilm. 2019 - sarjan aloitusosa
- Revolverherz 2008 - suomennos: Anne Kilp- kansi: Taina Värri - Kustantamo Huippu
- kirjaston kirja
Minä näin hänet hän käveli katua pitkin hänen huulensa olivat punaiset hänellä oli yllään mekko joka ei ollut riittävän kaunis hänelle hänen kasvoilleen hänen käynnilleen hän oli enemmän hän oli ajatus hän meni...
Näin alkaa ensimmäinen osa Chastity Rileystä kertovasta dekkarisarjasta. Mielenkiintoista, ajattelen minä (ja toivon mielessäni ettei koko dekkari ole kirjoitettu vailla pisteitä ja pilkkuja :D). No, ei tietenkään, vain muutamat lyhyet luvut.
Päähenkilö:
Puoliksi amerikkalainen Chastity Riley on 38-vuotias syyttäjä ja sinkku, jolla kyllä on silloin tällöin miehiä. Tämä hieman alkoholista pitävä nainen viihtyy parhaiten yksinäisyydessä ja pitää yksin matkustamisesta:
- Olin aivan yksin enkä kuitenkaan tippaakaan yksinäinen. Tulen yksinäiseksi vasta, kun joku on paikalla.
Riley pitää jalkapallosta, mutta ei yksityiselämäänsä liittyvistä kysymyksistä:
- Joskus ihmiset kysyvät minulta, mistä, johtuu, että palelen niin helposti. Minusta se ei kuulu kenellekään.
Isä on kuollut ja äiti on häipynyt maisemista kun Chastity oli 2-vuotias. Paitsi rikoksia, niin Chastity muistelee myös menneisyyttään, mm. sitä kun kävi viemässä isänsä uurnan sukuhautaan Jenkkeihin. Se oli väärä tikki. Samalla tuumasi, että kävisikö tervehtimässä äitiään. Ei käynyt. Palasi takaisin ja alkoi lukea lakia ja päätyi syyttäjäksi.
Rileyllä on vain yksi ystävätär, kahvilanomistaja Carla, jonka kahvilassa saa juodakseen ensiluokkaista kahvia ja kuullakseen surumielistä portugalilaista musiikkia.
Kuumaverinen Carla ei muuten palele koskaan. Lisäksi Carla on ottanut tehtäväkseen etsiä Chastitylle miesehdokkaita.
- Hän sopii minun puolestani jatkuvasti kaikenlaisia suurenmoisia treffejä kaikenlaisten suurenmoisten tyyppien kanssa. Minä joko en saavu näille treffeille ollenkaan tai juon holtittomasti ja käyttäydyn huonosti.
Tarinasta, joka sijoittuu Hampuriin:
Kaksi filippiiniläistä merimiestä oli löytänyt ruumiin maissa käydessään ja Riley on saapunut rikospaikalle. Syyttäjä tuumaa, että jos haluaa hoitaa tapauksen hyvin, niin on aina käytävä myös rikospaikalla katsomassa ruumis.
- Rikos on nähtävä, jos sen haluaa torjua. On tiedettävä, miltä pahuus näyttää, jotta sen tunnistaa, kun se tulee vastaan.
Nähtyään ruumiin Chastity tuumii, että tekijän täytyy olla todella sairas tyyppi, joka ei vain halunnut tappaa, vaan myös turmella uhrin erityisellä tavalla.
Poliisin puolella rikosta tutkii mm. Rileyn suosikki rikosylikomisario Faller. Faller on vanhempi suorasanainen poliisi, josta kaikki eivät pidä. Mies kuitenkin on tykästynyt Chastityyn ja kantaa huolta tästä. Fallerin suosikkipoliisi puolestaan on puoleksi italialainen Calabretta, josta Faller toivoo joskus seuraajaansa. Calabretalla on siisti parransänki ja hän kävelee kuin gangsteri. Hänen etunimensä on Stefan, mutta häntä kutsutaan poliisiasemalla Vitoksi.
Surmat eivät jää yhteen uhriin, vaan tulossa on lisää tapauksia.
Saksankielinen alkuteos on ilmestynyt jo 2008, mutta tarinasta ei huomaa ikää. Tässä dekkarissa on paljon muista poikkeavia asioita. Kirjoitustyyli on paikoin sähkösanomatyylistä: Kunhan huutelevat. Tuntevat itse kaupungin jokaisen kuppilan läpikotaisin. Kusipäitä. Minulla on edelleen hemmetin kylmä. Aluksi tyyli häiritsi, mutta totuin siihen pian.
Toiseksi, kirjailija kuvailee henkilöt tarkkaa, vaatteita myöten. Sekään ei haittaa.
- Pitkä päällystakki, vino hattu, roikkuvat käsivarret.
Kolmanneksi: paikalliseen tapaan työtoverit teitittelevät toisiaan.
Neljänneksi: vaikka on kyse dekkarista, niin teksti on toisinaan hauskan kuvailevaa:
- K. laittaa ykkösvaihteen päälle, kuuluu rusahdus. Jos olisin vaihteisto, kirkuisin, mutta koska en ole, yskäisen vain, ja niin me huristelemme kotikatuamme pitkin
Viidenneksi: ne muutamat lyhyet luvut, joissa ei ole välimerkkijä, eikä isoja ja pieniä kirjaimia:
...ja minä luulen että hän halusi merelle ja sitten minä istuin vielä hetken hänen luonaan ja kerroin hänelle millaista minulla oli...
Kuudenneksi: päähenkilöistä tehdyt yhteenvedot
Mistä en tykännyt oli lörpöttely, kerrotaan kaverille ja jopa lehdistölle asioita, joista luulisi olevan parempi olla hissukseen. Tyypillistä monelle dekkarille. Tarina itsessään on aika simppeli, mutta jotenkin pidän Buchholzin tyylistä tarinoida sekä päähenkilöistä. Yksityiselämää on, muttei ylettömästi. Eikä ole raakuuksia. Revolverisydän oli virkistävän erilainen ja etenkin: mukava, jos nyt dekkarista niin voi sanoa. Aion kyllä lukea jatkotkin, joita toistaiseksi on ilmestynyt kahdeksan. Tosin seuraavaa suomennos on sarjan kuudes osa Krokotiiliyö. Kysyin kustantajalta väliosista ja sain vastaukseksi, että näin on nyt sovittu kirjailijan kanssa. Okei. Hypätäänkö väliosat yli siksi, että Krokotiiliyö (Blaue Nacht 2016) on voittanut niin paljon palkintoja? Nähtäväksi jää, mitä tarinallisesti tulemme menettämään?
+++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Simone Buchholz, synt. 1972 Hanaussa ja asuu Hampurissa. Opiskellut filosofiaa ja kirjallisuutta. Toiminut tarjoilijana, kolumnistina ja toimittajana. Puhuu rakkaudesta, kuolemasta ja jalkapallosta. Pitää Napolista, Tahitista, Pietarista ja Brooklynistä, mutta asuu Hampurissa sen sään takia.
(Lähde: Kirjailijan kotisivut)
************
Ilmestyneet dekkarit:
Revolverisydän 2019, osa 1 - Krokotiiliyö - suomeksi ilmestyy syyskuussa 2019 ja on sarjan 6. osa !!
%%%%%%%%%%
Tällä kirjalla osallistun dekkariviikolle, jonka järjestää Saana kirjablogista Lukeva peikko
https://www.lukevapeikko.com/
^^^^^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Simone Buchholz: Revolverisydän, 307 s. - suom. ilm. 2019 - sarjan aloitusosa
- Revolverherz 2008 - suomennos: Anne Kilp- kansi: Taina Värri - Kustantamo Huippu
- kirjaston kirja
Minä näin hänet hän käveli katua pitkin hänen huulensa olivat punaiset hänellä oli yllään mekko joka ei ollut riittävän kaunis hänelle hänen kasvoilleen hänen käynnilleen hän oli enemmän hän oli ajatus hän meni...
Näin alkaa ensimmäinen osa Chastity Rileystä kertovasta dekkarisarjasta. Mielenkiintoista, ajattelen minä (ja toivon mielessäni ettei koko dekkari ole kirjoitettu vailla pisteitä ja pilkkuja :D). No, ei tietenkään, vain muutamat lyhyet luvut.
Päähenkilö:
Puoliksi amerikkalainen Chastity Riley on 38-vuotias syyttäjä ja sinkku, jolla kyllä on silloin tällöin miehiä. Tämä hieman alkoholista pitävä nainen viihtyy parhaiten yksinäisyydessä ja pitää yksin matkustamisesta:
- Olin aivan yksin enkä kuitenkaan tippaakaan yksinäinen. Tulen yksinäiseksi vasta, kun joku on paikalla.
Riley pitää jalkapallosta, mutta ei yksityiselämäänsä liittyvistä kysymyksistä:
- Joskus ihmiset kysyvät minulta, mistä, johtuu, että palelen niin helposti. Minusta se ei kuulu kenellekään.
Isä on kuollut ja äiti on häipynyt maisemista kun Chastity oli 2-vuotias. Paitsi rikoksia, niin Chastity muistelee myös menneisyyttään, mm. sitä kun kävi viemässä isänsä uurnan sukuhautaan Jenkkeihin. Se oli väärä tikki. Samalla tuumasi, että kävisikö tervehtimässä äitiään. Ei käynyt. Palasi takaisin ja alkoi lukea lakia ja päätyi syyttäjäksi.
Rileyllä on vain yksi ystävätär, kahvilanomistaja Carla, jonka kahvilassa saa juodakseen ensiluokkaista kahvia ja kuullakseen surumielistä portugalilaista musiikkia.
Kuumaverinen Carla ei muuten palele koskaan. Lisäksi Carla on ottanut tehtäväkseen etsiä Chastitylle miesehdokkaita.
- Hän sopii minun puolestani jatkuvasti kaikenlaisia suurenmoisia treffejä kaikenlaisten suurenmoisten tyyppien kanssa. Minä joko en saavu näille treffeille ollenkaan tai juon holtittomasti ja käyttäydyn huonosti.
Tarinasta, joka sijoittuu Hampuriin:
Kaksi filippiiniläistä merimiestä oli löytänyt ruumiin maissa käydessään ja Riley on saapunut rikospaikalle. Syyttäjä tuumaa, että jos haluaa hoitaa tapauksen hyvin, niin on aina käytävä myös rikospaikalla katsomassa ruumis.
- Rikos on nähtävä, jos sen haluaa torjua. On tiedettävä, miltä pahuus näyttää, jotta sen tunnistaa, kun se tulee vastaan.
Nähtyään ruumiin Chastity tuumii, että tekijän täytyy olla todella sairas tyyppi, joka ei vain halunnut tappaa, vaan myös turmella uhrin erityisellä tavalla.
Poliisin puolella rikosta tutkii mm. Rileyn suosikki rikosylikomisario Faller. Faller on vanhempi suorasanainen poliisi, josta kaikki eivät pidä. Mies kuitenkin on tykästynyt Chastityyn ja kantaa huolta tästä. Fallerin suosikkipoliisi puolestaan on puoleksi italialainen Calabretta, josta Faller toivoo joskus seuraajaansa. Calabretalla on siisti parransänki ja hän kävelee kuin gangsteri. Hänen etunimensä on Stefan, mutta häntä kutsutaan poliisiasemalla Vitoksi.
Surmat eivät jää yhteen uhriin, vaan tulossa on lisää tapauksia.
Saksankielinen alkuteos on ilmestynyt jo 2008, mutta tarinasta ei huomaa ikää. Tässä dekkarissa on paljon muista poikkeavia asioita. Kirjoitustyyli on paikoin sähkösanomatyylistä: Kunhan huutelevat. Tuntevat itse kaupungin jokaisen kuppilan läpikotaisin. Kusipäitä. Minulla on edelleen hemmetin kylmä. Aluksi tyyli häiritsi, mutta totuin siihen pian.
Toiseksi, kirjailija kuvailee henkilöt tarkkaa, vaatteita myöten. Sekään ei haittaa.
- Pitkä päällystakki, vino hattu, roikkuvat käsivarret.
Kolmanneksi: paikalliseen tapaan työtoverit teitittelevät toisiaan.
Neljänneksi: vaikka on kyse dekkarista, niin teksti on toisinaan hauskan kuvailevaa:
- K. laittaa ykkösvaihteen päälle, kuuluu rusahdus. Jos olisin vaihteisto, kirkuisin, mutta koska en ole, yskäisen vain, ja niin me huristelemme kotikatuamme pitkin
Viidenneksi: ne muutamat lyhyet luvut, joissa ei ole välimerkkijä, eikä isoja ja pieniä kirjaimia:
...ja minä luulen että hän halusi merelle ja sitten minä istuin vielä hetken hänen luonaan ja kerroin hänelle millaista minulla oli...
Kuudenneksi: päähenkilöistä tehdyt yhteenvedot
Mistä en tykännyt oli lörpöttely, kerrotaan kaverille ja jopa lehdistölle asioita, joista luulisi olevan parempi olla hissukseen. Tyypillistä monelle dekkarille. Tarina itsessään on aika simppeli, mutta jotenkin pidän Buchholzin tyylistä tarinoida sekä päähenkilöistä. Yksityiselämää on, muttei ylettömästi. Eikä ole raakuuksia. Revolverisydän oli virkistävän erilainen ja etenkin: mukava, jos nyt dekkarista niin voi sanoa. Aion kyllä lukea jatkotkin, joita toistaiseksi on ilmestynyt kahdeksan. Tosin seuraavaa suomennos on sarjan kuudes osa Krokotiiliyö. Kysyin kustantajalta väliosista ja sain vastaukseksi, että näin on nyt sovittu kirjailijan kanssa. Okei. Hypätäänkö väliosat yli siksi, että Krokotiiliyö (Blaue Nacht 2016) on voittanut niin paljon palkintoja? Nähtäväksi jää, mitä tarinallisesti tulemme menettämään?
+++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Simone Buchholz, synt. 1972 Hanaussa ja asuu Hampurissa. Opiskellut filosofiaa ja kirjallisuutta. Toiminut tarjoilijana, kolumnistina ja toimittajana. Puhuu rakkaudesta, kuolemasta ja jalkapallosta. Pitää Napolista, Tahitista, Pietarista ja Brooklynistä, mutta asuu Hampurissa sen sään takia.
(Lähde: Kirjailijan kotisivut)
************
Ilmestyneet dekkarit:
Revolverisydän 2019, osa 1 - Krokotiiliyö - suomeksi ilmestyy syyskuussa 2019 ja on sarjan 6. osa !!
%%%%%%%%%%
Tällä kirjalla osallistun dekkariviikolle, jonka järjestää Saana kirjablogista Lukeva peikko
https://www.lukevapeikko.com/
^^^^^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Kuulemma joo suosio syynä neljän osan yli hyppäämiseen. Mutta toivottavasti ei Krokotiiliyötä lukiessa häiritse, että osia puuttuu välistä. Kirjan käännöksessä huomasin, että teitittelyt oli käsittääkseni kirjoitettu väärin - eikö meillä Suomessa, jos teititellään, kirjoiteta Te isolla alkukirjaimella? Ymmärsin itse kyllä Saksan kulttuurista jotain tietävänä, että kyse oli teitittelystä, mutta tietämättömälle lauseet olisivat saattaneet "särähtää silmiin".
VastaaPoistaJep, nähtäväksi jää miten väliosien puuttuminen vaikuttaa.
PoistaTe- ja sinä-sanat kirjoitetaan isolla siinä tapauksessa jos halutaan osoittaa erityistä kunnioitusta. (Kielitoimiston ohje). On kai ajateltu ettei tässä tapauksessa ole tarvis isoihin alkukirjaimiin
Okei. Mielenkiinnolla odotan, millainen Krokotiiliyö on. :)
Poista