Kaikki on mahdollista, 261 s.
- suom. ilm. 2019
- novellikokoelma
- Anything Is Possible
- suomennos: Kristiina Rikman
- kansi: Laura Lyytinen
- Tammi / Keltainen Kirjasto
- kirjaston kirja
Kaikki on mahdollista sisältää yhdeksän novellia, jotka liittyvät toisiinsa ja/tai Lucy Bartoniin. Yhteistä näille tarinoille on se, että tapahtumat sijoittuvat Amgashin pikkukaupunkiin, jossa kaikki tietävät toisensa mutta harva tuntee edes itseään.
Kerron vähän jokaisesta novellista.
Merkki
Tommy Guptill oli perinyt isältään maitotilan, joka sijaitsi parin mailin päässä Amgashista. Sitten tapahtui eräs ikävä asia ja Tommy oli joutunut vaimonsa Shirleyn ja lastensa kanssa muuttamaan tilalta Amgashiin. Muuton myötä Tommyn piti myös vaihtaa ammattia.
Nykyään Tommy on jo vanha mies, joka muistelee menneitä, myös Lucy Bartonia. Lucyn Pete-veli asustelee lähettyvillä ja joskus Tommy käy Peten luonakin.
- Minä vain haluan poiketa silloin tällöin. Niin kuin naapurit tekevät.
Tuulimyllyt
Lucyn äiti oli ommellut vaatteita Pattyn ja Lindan äidille. Millainen Lucy on siskosten mielestä ollut?
Avioliitossaan Pattyllä on ollut ongelmia, jotka johtuivat Sebastianin menneisyydestä. Angelina on Pattyn ystävätär, jonka äiti oli kohahduttanut alkaessaan seurustella itseään parikymmentä vuotta nuoremman, ulkomaalaisen miehen kanssa.
- Patty:" Me ollaan kaikki sekopäitä, Angelina, vaikka me kuinka yritämme rakastaa, me ei osata, Angelina, mutta se on okei."
Säröillä
Linda Peterson-Corner, 55, ja hänen miehensä Jay ovat remontoineet talonsa pari vuotta sitten. Seinillä on taidetta ja puutarhassa uima-allas, jonka molemmin puolin on kaksi kuuluisan tekijän veistosta. Se mikä talossa on kuitenkin erikoisinta on vierashuone, sillä se oli kokonaan lasia.
Yvonne Tuttle on saapunut paikkakunnalle valokuvafestareille. Linda miehensä kanssa on luvannut majoittaa Yvonnen.
- Missä ovi on? Yvonne kysyi.
- Sitä ei ole.
Vierashuoneessa ei ollut lainkaan ovea, muttei ollut kylpyhuoneessakaan. Suihkussa ei ollut verhoa eikä suihkukomeroa. Yvonne on vähän huolissaan yksityisyydestään.
Erikoista, eikö totta, mutta tähänkin on syystä...
Viiveteoria
Charlie on aikoinaan ollut kovin rakastunut vaimoonsa Marilyniin, mutta ne asiat, jotka muinoin saivat miehen ihastumaan, ovat alkaneet inhottaa.
- Marilynin yletön hupsuus, hyödyttömyys, ällöttävä pehmeys hänen sisimmässään.
Mitä Charlie päättää tehdä saadakseen elämäänsä taas hohtoa? Tarina kertoo niistä tapahtumista.
Mississippi Mary
Mary Mumford, 78, on muuttanut ulkomaille ja asuu itseään paljon nuoremman miehen kanssa. Tytär Angelina matkustaa äidin luokse. Angelina kertoo äidilleen mm. Näteistä Nicelyn tytöistä, kuten heitä aikoinaan nimitettiin.
- Patty, se nuorin Nicelyn tytöistä. Hän ja minä ollaan ystäviä nykyään.
Mary miettii myös Kathie Nicelyä, tyttöjen äitiä.
- Kathie Nicely ei ollut piitannut Marysta, vaikka olikin hymyillyt, ja nyt Mary ymmärsi sen johtuvan siitä, että hän oli peräisin niin vaatimattomista oloista.
Millaista Maryn elämä mahtaa olla nyt, kun on päässyt pois pikkukylästä ja asuu Italiassa?
Sisko
Pete ja Lucy Barton eivät ole nähneet 17 vuoteen ja nyt sisko on tulossa käymään.
- Se mikä siskosta oli tullut, herätti hänessä kunnioitusta: sisko on jättänyt taakseen tämän vaatimattoman talon, tämän pikkukaupungin, heidän kärsimänsä köyhyyden - hän oli jättänyt kaiken ja muuttanut New York Cityyn ja hän oli, veljensä silmissä, kuuluisuus.
Vicky-sisarkin pelmahtaa paikalle.
- Kerropas nyt minulle mikä maailmassa sinut on saanut palaamaan Amgashiin?
Niin mikä? Miksi Lucy tuli tervehtimään Peteä ja mitä sisarukset puhuivat?
Dottien Aamiaismajoitus
Herra ja rouva Small ovat majoittumassa Dottien Aamiaismajoitukseen ja päätyvät asumaan Pupujussihuoneeseen.
- Nimi tuli siitä, että hän oli ennen keräillyt pehmolelupupuja.
Dottie oli laittanut kaikki saamansa puput samaan huoneeseen. Naiset niistä pitivät, ja homomiehet.
- He innostuivat hulluttelemaan pupujen kanssa, panivat ne puhumaan eri äänillä ja niin poispäin.
Miten Richard ja Shelly Smallin vierailu sujuu? Ainakin Shelly ja Dottie löysivät yhden yhteisen puheenaiheen, nimittäin näyttelijä Annie Applebyn.
Lumisokea
Elgin Appleby perheineen asui vähän syrjemmällä perunanviljelyalueella. Niinpä Elgin joutui aina talviaamuina auraamaan polun auki, jotta lapset pääsivät kouluun. Elginin nuorin lapsi on Annie, joka oli outo, laiha ja vilkas lapsi. Annie viihtyy paremmin isoäitinsä kuin sisarusten kanssa.
- Sinä käyt täällä vain karamellien toivossa. Sinulla on veli ja sisko juttukavereina. Minä en ymmärrä miksette te kolme leiki yhdessä.
- Minä en ole heidän makuunsa.
Ainoa mistä Annie pitää on näytteleminen ja miten siinä sitten myöhemmin kävikään?
Lahja
Abel Blaine (Dottien veli) lähtee vaimonsa Elainen, tyttärensä Zoen ja tämän lasten kanssa teatteriin. Pikkuinen Sophia-tyttö kadottaa teatterimatkalla lelunsa, jota Abel lähtee hakemaan. Teatterissa Abel tapaa näyttelijä Linck McKenzien, jonka kanssa jää juttelemaan.
Taivaalla oli enää heikko illankajo, tämä oli vaarallista aikaa, koska oikeasti oli pimeää, eikä enää iltahämärä. Yö oli laskeutunut hiljaa, hiljaa.
Novelleissa on paljon yhteisiä asioita, Amgashin ja Lucy Bartonin lisäksi.
Kertomuksissa eletään nykyisyyttä, mutta muisteleminen on "se juttu". Jokaisen novellin kertoja käy läpi elämäänsä ja siihen liittyviä henkilöitä. Piiri pieni pyörii, pienellä paikkakunnalla, mutta tietävätkö ihmiset lopultakaan ihan kaikkea? Jokaisella kertojalla on ollut tai on vieläkin omat salaisuutensa.
Elämä ei ole helppoa Amgashissa, joten ei ole ihme, että moni on halunnut sieltä pois ja jotkut ovat päässeetkin.
Strout punoo novellit oivasti yhteen. Tarinat ovat jollakin tavalla aika synkkiä, mutta onneksi pieniä ilonpilkkuja löytyy. Strout on pysynyt kokoelmassaan kirjoitustyylilleen uskollisena, eli ihmisillä ei mene aina kovin hyvin. Eipä siis ihme, että Stroutin tuotannosta sanotaan: ainoita onnellisia tarinoita ovat ne kaikkein murheellisimmat.
Jos pidit edellisestä kirjasta, niin veikkaan, että pidät tästäkin.
+++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Elizabeth Strout, synt. 1956 Portlandissa, Mainessa, ja asuu New Yorkissa. Kirjailija on yliopisto-opettaja ja juristi. Strout on jo nuoresta pitäen tiennyt haluavansa kirjailijaksi. Äiti osti muistikirjoja tytön ollessa 4-5 -vuotias ja kehotti tätä kirjaamaan päivän tapahtumia.
Stroutin kuuluisin kirja on Olive Kitteridge, joka on saanut Pulitzer-palkinnon. Kirjasta on tehty Suomen televisiossakin nähty tv-sarja. (Oli muuten hyvä!) Kirjailija kertoo, että jotkut lukijat /televisionkatsojat rakastavat Olivea ja jotkut eivät voi sietää.
Strout sanoo myös ettei ymmärrä kirjailijoita, jotka eivät osaa lopettaa tarinaa, vaan kirjoittavat ja kirjoittavat. Stroutilla ei ole tätä ongelmaa, josta hyvänä esimerkkinä Nimeni on Lucy Barton -kirja, jossa on vain 164 sivua.
Kirjailija on myös kokeillut varjoliitoa vain nähdäkseen millaista olisi olla lintu - ja oli hirveän peloissaan ja kauhuissaan. (Wikipedia ja The Morning News 2016)
********************
Ilmestyneet suomennokset:
Pikkukaupungin tyttö 2001 (Amy and Isabelle 1998, josta on tehty televisioelokuva.) - Nimeni on Lucy Barton 2018 - Kaikki on mahdollista 2019 (novellikokoelma, joka on tavallaan jatkoa Lucy Bartonille)
Suomentamattomia romaaneja:
Abide with Me 2006 - Olive Kitteridge 2008 (tv-sarja, joka tullut ulos Suomessakin v. 2016) - The Burgess Boys 2013 -
Nimeni on Lucy Barton voitti suomalaisten kirjabloggaajien 2018 Globalia-sarjan.
Jos haluaa vähän verestää muistojaan edellisestä kirjasta Nimeni on Lucy Barton, niin ohessa linkki:
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2018/05/elizabeth-strout-nimeni-on-lucy-barton.html
^^^^^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Instagramissa: #pirittaolen
Luettu on ja postausta vaille. Tykkään tosi paljon Stroutin tarinoista.
VastaaPoista