Kommunismilla oli mieletön tavoite: muuttaa "vanha ihminen", vanha aatami, kokonaan toiseksi. Ja siinä onnistuttiinkin...muussa ei sitten onnistuttukaan. Runsaassa 70 vuodessa marxismi-leninismin laboratioriossa kehitettiin erityinen ihmistyyppi, homo sovieticus.
Neuvostoihmisen loppu. Kun nykyhetkestä tuli second handia. - 697 s. - suom. ilm. 2018 - alkuteos ilm. 2013 - suomennos: Vappu Orlov - Tammi / Keltainen kirjasto***** kirjaston kirja
Aleksijevitš on kirjailijana kokeillut erilaisia tyylilajeja ja päätyi ns. yhteisöromaaniin, kuvaamaan ihmistä poliittisen järjestelmän puristuksessa. Kirja jakaantuu kahteen osaan: I osa: Lohtuna maailmanloppu, joka sisältää 10 tarinaa elämästä keskellä punaisuutta. Kadun hälyä ja keittiökeskusteluja 1991-2001. II osa: Tyhjyyden lumous. Kadun hälyä ja keittiökeskusteluja 2002-2012, 10 tarinaa elämästä keskellä ei-mitään.
Kirjailija on haastatellut v. 1999 - 2012 lukuisia tavallisia ihmisiä, jotka kertovat millaista oli elää Neuvostoliitossa ja millaista elämä oli maan hajottua. Kirjailija on matkustanut ympäri entistä Neuvostoliittoa, sillä homo sovieticuksia eivät ole ainoastaan venäläiset vaan myös valkovenäläiset, turkmeenit, ukrainalaiset, kazakit...
Ihmiset kertovat mitä heistä ovat kommunismi, sorto, nälänhätä, väkivalta, joukkomurhat ja miten ovat niitä kokeneet tai kokevat vieläkin. Pohditaan myös miksi niin monet tekivät itsemurhan, harkitsivat sitä tai muuttivat ulkomaille?
- Paremmin minä elän New Yorkissa sillan alla.
Ja:
- Sulkeuduin kylpyhuoneeseen...Kaikki kynteni olivat kuluneet verille asti. Minä raavin, kaivauduin seinään, saveen, kalkkiin, mutta viime hetkellä teki taas mieli elää. Ja narukin katkesi...
(Olga, 24-vuotias)
Mielipiteitä ja ajatuksia on moninaisia: joku rakastaa punaista väriä ja joitakin se kuvottaa. On kommunismivihaa ja Stalin-vihaa, mutta on myös ylpeitä kommunisteja ja Stalinia palvovia ihmisiä sekä vallankumousta ja puoluetta rakastavia henkilöitä. Haastatteluissa puhutaan paljon valtion päämiehistä, mm. Stalinista, Leninistä, Gorbatšovista, Jeltsinistä, Brežnevistä, Hruštšovista ja Kosyginista. Mukana myös perestroika, votka, juntta ja alkoholismi, verilöylyt, vankilat, pelko ja nälkä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.. ..
On köyhyyttä ja rikkautta:
- Televisiossa näytetään mainosta: ostakaa kuparinen kylpyamme, maksaa saman verran kuin kaksio. Ketä varten sellaiset ovat, sanokaapa? Ja kullatut ovenkahvat...Onko se vapautta? Tavallinen pieni ihminen ei ole kukaan, hän on nolla. Elämän pohjalla.
On unia, runon- ja laulunpätkiä:
- Aamun herkkä valo värjää / muurit Kremlin muinaisen. / Päivän sarasteessa herää / koko maa neuvostojen.
On 1990-luvulla syntyneiden ja yli 80-vuotiaiden kertomuksia ja kokemuksia, ajatuksia ja mielipiteitä.
On korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka eivät tee koulutustaan vastaavaa työtä vaan ovat esimerkiksi päätyneet ompelemaan alushousuja, joita sitten myydään kaduilla.
- Minä näin aidassa ilmoituksen: Halutaan siivooja, jolla on korkeakoulututkinto.
Tässä teoksessa nobelisti Svetlana Aleksijevitš kuvaa tarkkanäköisesti kommunismin tuhon, näin sanotaan kirjan liepeessä. Jos aihe kiinnostaa, niin tämä teos kannattaa lukea. Ainoa mitä itse mietin oli, että olisiko vähempi sivumäärä (697 s.) riittänyt, sillä nyt haastatteluissa oli aika paljon päällekkäisyyksiä.
Näittekö, millainen syreeni minulla on? Kun menen yöllä ulos, se loistaa. Jään siihen katsomaan. Antakaas kun taitan teille siitä kimpun...
P.S. Neuvostoliitossa oli hajoamisen merkkejä jo vuonna 1988 ja maa hajosi virallisesti 25.12.1991. Neuvostoliiton kansainvälisen aseman peri Venäjän federaatio.
++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Svetlana Aleksijevitš, synt. 1948 Ukrainassa, mutta asunut pitkään Minskissä, Valko-Venäjällä. Isä oli valkovenäläinen sotilas ja äiti ukrainalainen. Kirjailija on opiskellut journalistiikkaa ja työskennellyt monissa lehdissä. Ensimmäinen teos valmistui 1983, mutta sitä ei julkaistu kahteen vuoteen. Aleksijevitšia arvosteltiin pasifismista, naturalismista ja neuvostonaisen ylistämisestä. Tuon ajan Neuvostoliitossa nämä syytökset olivat erittäin vakavia. Myös myöhempien teosten julkaiseminen takkuili. Neuvostovuosien jälkeen Valko-Venäjän valtiolliset kustantamot eivät hyväksyneet hänen tuotantoaan julkaistavaksi yli 20 vuoteen. Aleksijevitšille on myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2015.
(Lähde: Wikipedia)
**********
Suomennettuja teoksia:
Sinkkipojat 1991 - Tšernobylistä nousee rukous 2000, laajennettu laitos 2015 - Sodalla ei ole naisen kasvoja 1988, uusi laajennettu laitos 2017 - Neuvostoihmisen loppu. Kun nykyhetkestä tuli second handia 2018
^^^^^^^^^^
https://facebook.com/kirjarouvanelamaa
Instassa: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti