Mariette Lindstein: Ehdoton valta, lahko 1 - dekkari, esikoisdekkari - osa 1/3




494 s. - ilmestynyt 2018 
- esikoisteos, osa 1/3
Sekten på Dimön 
- suomennos: Christine Thorel
- kansi: Maria Sundberg
Atena Kustannus Oy

- kirjaston kirja

Mariette Lindstein, synt. 1958 Halmstadissa Ruotsissa, jossa myös nykyään asuu
- kirjailija, ent. skientologien johtoryhmän jäsen



Prologista:
Minä en pelkää. Minä en pelkää. Minä en pelkää. Minä en pelkää. Minä en pelkää.
Hän on maannut pimeässä pitkään, mitannut aikaa hengityksen avulla. Yksi sisäänhengitys kestää kolme sekuntia. Yksi uloshengitys toiset kolme. Sekunnit muuttuvat minuuteiksi. Pian on kulunut tunti. On aika.

Nuoren Sofia Baumanin suhde poikaystäväänsä Ellisiin oli ollut niin epätoivoinen, että se oli päätynyt eroon. Kirjallisuuden opinnoissakin viimeisestä tentistä oli tulla reput. Kaiken kaaoksen keskellä Sofia saa sähköpostiin kutsun tulla kuuntelemaan Franz Oswaldin esitelmää. Sofia oli kuullut yliopistolla miehestä ja tämän esitelmistä koskien puritaanista liikettä nimeltä ViaTerra. Eipä kai siitä haittaakaan olisi jos menisi kuuntelemaan, etenkin kun tilaisuuteen oli vapaa pääsy. Mukaansa Sofia houkuttelee opiskelutoverinsa Wilman.
- Franz Oswaldin esitelmä ViaTerrasta. Niille, jotka haluavat oppia kulkemaan maan tietä.

Sofia  on vaikuttunut. Franz on huolitellun ja hienostuneen oloinen itsevarma nuorehko mies, joka puhui täydellisessä pimeydessä nukkumisesta, puhtaan veden juomisesta ja ekologisen ruuan syömisestä. Mies puhui myös ohjelman henkisestä puolesta, jossa ei kielletä menneisyyttä, vaan siitä saaadaan voimaa. Kuuntelijat kysyvät ja Franz vastaa;
- Vastaus löytyy teeseistämme. Fyysinen ohjelma hoitaa kehoa. Teesit ovat henkistä puolta varten. 
...Mitä tahansa eniten inhoatkaan uskonnoissa, me olemme sen täydellinen vastakohta....ViaTerrassa ei rukoilla Jumalaa. Me olemme realisteja ja meillä on jalat maassa. 

Esitelmän jälkeen tytöt täyttävät kyselylomakkeen ja kuinka ollakaan Oswald sattuu lähistölle, ojentaa käyntikortin ja pyytää tulemaan esittelykierrokselle ViaTerraan, joka sijaitsee lauttamatkan päässä Dimön saarella.
Sofia on utelias ja lähtee ystävänsä Wilman kanssa tutustumaan paikkaan.
- Heidän edessään seisoi oikea palatsi. Kolmikerroksinen kartano muistutti linnaa. Keskellä nurmikenttää kartanon edessä oli lammikko, jossa uiskenteli sorsia ja joutsenpari. 
Alue on ihana, mutta silti paikan yllä tuntui olevan jotain pahaenteistä.

Franzin sihteeri Madeleine näyttää ensin paikkoja, mutta sitten Oswald ilmestyy ja haluaa itse esitellä. Kierroksen aikana Franz näyttää tyhjää tilaa, jossa oli vain hyllyjä. Siihen olisi tulossa kirjasto.
- "Olen kuullut, että olet etevä kirjallisuudessa ja rakastat kirjoja....Tarvitsen jonkun, joka pystyy perustamaan kirjaston tänne."

Tytöt empivät, mutta Franz ehdottaa:
- Suorittakaa kahden viikon ohjelma kuten vieraat. Talon piikkiin eikä mitään sitoumuksia. Jos ette sen jälkeenkään halua huolehtia kirjastosta, voitte vain palata kotiin.

Miten käy, suorittavatko tytöt kahden viikon ohjelman? Mitä ovat Oswaldin teesit? Ja jäävätkö molemmat ViaTerraan perustamaan kirjastoa? Onko kartano lopulta se ihana paikka jolta se näyttää?

Tartuin innolla tähän kirjaan, etenkin kun olin lukenut Lindsteinin skientologiamenneisyydestä ja kirjan nimessä oleva "lahko 1" viittaa selvästi, että lahkoaihetta jotenkin käsitellään. ViaTerra ja sen psykopaattinen johtaja Franz Oswald ovat kirjailijan mielikuvituksen tuotetta, mutta monet kirjan tapahtumista pohjautuvat Lindsteinin omiin kokemuksiin.
Olihan tämä karua luettavaa, etenkin kun ajatteli, että näin todella tapahtuu. Silti mielestäni joissakin asioissa vellottiin liikaa, etenkin kirjan puolivälissä. Tarinalle olisi tehnyt hyvää, jos tekstiä olisi tiivistänyt ja napakoittanut. Kerrontaa tukevoittivat lyhyet kursiivilla kirjoitetut luvut, joissa kerrottiin erään henkilön menneisyydestä. Lahko-sarjaan on tulossa vielä kaksi osaa, joten ehkäpä tarinankerronta kehittyy... Lisäksi Sofiaa jäi vaivaamaan kirjan lopussa yksi asia, joka kyllä jäi vaivaamaan minuakin, mutta ehkä siihen palataan seuraavassa osassa.

Olen televisiosta nähnyt skientologia-aiheisia ohjelmia, viimeksi syksyllä 2018 Louis Therouxin dokumentin Theroux ja skientologia, joka ei enää ole Areenassa. Jos ohjelma vielä uusitaan, niin kannattaa katsoa.

Yksinäinen kalalokki rääkäisi merellä, hämärä syveni ja kohta yö nielaisisi lahdenselän.

P.S. Skientologia on tieteiskirjailija L. Rob Hubbardin 1950-luvulla perustama uskonto. Kun Hubbard kuoli v. 1986 johdon otti vain 26-vuotias David Miscavige, joka on johdossa edelleen.
Lyhyesti sanottuna skientologien oppien mukaan ihminen on kuolematon henkiolento, thetan, jolla on takanaan monta elämää ja rajattomat kyvyt. Skientologit pyrkivät palautumaan henkiolennoiksi eli irtautumaan ajan materian, tilan ja energian kahleista.
Ensimmäiset terapiaistunnot eli "auditoinnit" ovat ilmaisia, mutta mitä pidemmälle liikkeen sisällä etenee, sitä kalliimmaksi harjoitus muuttuu. Liikkeestä on äärimmäisen vaikea erota ja heitä, jotka sitä pohtivat, uhkaillaan ja painostetaan.
(Lähde: Wikipedia)

+++++++++++

Pari sanaa kirjailijasta ja hänen värikkkäästä elämästään:
Mariette Lindstein ajautui mukaan skientologeihin 19-vuotiaana vuonna 1977. Lindstein oli nuori, joka halusi pois ahtaista ympyröistä ja kokea jotain jännittävää. Skientologeihin hän päätyi silloisen  poikaystävänsä mukana. Sitten kirjailija rakastui Malmön toimipisteen johtajaan, meni naimisiin ja muutti Yhdysvaltoihin. Pariskunnalle syntyi poika, jota sai tavata vain viikonloppuisin ja myöhemmin harvemmin. Sitten mieskin siirrettiin toiselle puolelle maata.
Lahkoelämää kesti 25 vuotta, jona aikana kirjailija eteni aina vallan huipulle asti, Miscavigen lähipiiriin. Työntekijöillä ei ollut yhteyttä ulkomaailmaan. Ei saanut katsoa televisiota, kuunnella radiota, käyttää internetiä, lukea sanomalehtiä tai kirjoja. Puhelinta kuunneltiin ja kirjeet sensuroitiin.
Sysäyksen pakoon Lindstein sai kun näki Miscavigen heittävän työkaverin pöydän yli, paiskaavan lattialle ja kuristavan kurkusta.
Mariette onnistui pakenemaan vuonna 2004, 46-vuotiaana.
"Kirjoittaminen on minulle parasta terapiaa. En halunnut tehdä muistelmia vaan dekkarin. Jos kertoisin kokemastani aivopesusta, manipuloinnista ja alistamisesta, se voisi auttaa ja varoittaa muita", sanoo Mariette Lindstein Anna-lehden haastattelussa 10/2018

(Lähteet: Kirkko ja kaupunki 10/2018 ja Anna-lehti 10/2018)

************'
Ilmestyneet kirjat:
Ehdoton valta, lahko 1, osa 1/3  -  2018
Kirja on palkittu Ruotsin parhaana esikoisteoksena.

Kommentit