512 s. - suom. ilm. 2018 -
4./ päätösosa Napoli-sarjaan
Storia della bambina perduta 2014
- suomennos: Helinä Kangas
- kansi: Martti Ruokonen
WSOY
Arvostelukappale kustantajalta, kiitos.
Elena Ferrante, pseud.
Olen kirjoittanut liian kauan, uupumukseen saakka, ja on yhä vaikeampaa pitää kertomuksen punaisesta langasta kiinni vuosien, pienten ja suurten tapahtumien, eri tunnekuohujen myllerryksessä.
Ensimmäinen osa kertoo kahden tytön ystävyydestä sotienjälkeisessä köyhässä Napolissa. Jo tuolloin oli havaittavissa tyttöjen välinen ero, Lila on älykäs ja rempseä ja Elena epävarmempi. Luonteen eroista huolimatta tyttöjen ystävyys säilyy. Aloitusosasta pidin eniten.
Toisessa osassa Elena ja Lila elävät nuoruuttaan, jossa tyttöjen elämä alkaa kulkea eri polkuja. Elena pääsee opiskelemaan ja Lila, huolimatta älykkyydestään joutuu jäämään perheyrityksen palvelukseen. Eletään 1960-lukua.
Kolmannessa osassa Lila ja Elena ovat aikuistuneet ja päätyneet omanlaisilleen teille. Eletään vuosia 1968 - 1976. Tarina alkaa kuitenkin vuodesta 2010, jolloin Elena muistelee ystävyyttään Lilan kanssa.
Neljäs osa alkaa vuodesta 1976 ja päättyy 2000-luvun puolelle, kun naiset ovat yli kuusikymppisiä.
Tarina alkaa Elenan aviollisilla ongelmilla ja Nino on astumassa kuvioihin. Nino, joka on ollut molempien naisten rakkauden kohteena. Onko Nino kuitenkaan rakkauksien arvoinen? Kirjan alkupuolen Elena pohtii ja jahkailee suhdettaan. Minun makuuni liikaakin.
Naisten välinen ystävyyssuhde elää ylä- ja alamäkiä:
- Lila yrittää uskotella itselleen, että olemme yhä samoja ihmisiä kuin ennenkin, ajattelin, mutta on aika myöntää, että olemme imeneet toisemme kuiviin, Lilan käsivarsi on kuin puuraaja tai aavemainen jäänne entisestä syvällisestä yhteydestämme...Lila kuvitteli, että hänellä oli yhä vanha hyvä voimansa tallella, että hän saattoi retuuttaa minua minne tahtoi.
Erinäisten tapahtumien jälkeen Elena muuttaa takaisin kortteliin, Lilan yläpuolelle.
- Jouduin yhä syvemmälle siihen kortteliin, jonka verhoa Lila oli minulle raottanut, ja tajusin liian myöhään, että olin sekaantumassa asioihin joille ei voinut mitään, ja olin sitä paitsi rikkomassa lupauksen jonka olin Napoliin palatessani tehnyt: en enää antaisi synnyinseutuni saada minusta otetta.
Molemmat naiset saavat samaan aikaan tyttären, Elena Immacolatan (Imma) ja Lila Nunzian (Tina). Elena ei malta alusta alkaen olla vertaamatta pikkuisia keskenään.
- Tyttäreni ei ollut yhtä lahjakas kuin Lilan tytär. Muutama päivä sitten olin lakannut pelkäämästä, että hän olisi kehityksessään myöhässä.
- En uskaltanut vielä myöntää, että Tina viehätti minua enemmän kuin oma tyttäreni.
Korttelissa Lila osin mahdollistaa Elenan uran hoitamalla usein tämän lapsia Elenan matkustaessa kirja-asioidensa kanssa ympäriinsä. Tosin Lila ei anna Elenan unohtaa, että auttaa lapsenhoidossa ja myös syyllistää ystäväänsä äitinä.
Elena on koko elämänsä ajan ollut epävarmempi kuin Lila, mutta tarvitsee kuitenkin ystäväänsä ja ammentaa tältä myös inspiraatioita teksteihinsä.
Elena on epävarma kirjoistaan, ovatko riittävän hyviä? Epävarma äitiydestään, onko riittävän hyvä lapsilleen. Tunnetta vahvistaa vielä se, että Lila morkkaa häntä huonoksi äidiksi. Epävarma suhteistaan, niin ystävien, miesten kuin sukulaistensakin kanssa.
- Lenú, heti pois täältä, kenen kanssa sinä oikein kuvittelet puhuvasi, samanlaisten hienostelijoiden joita tapailet? Ala laputtaa, olet yhtä pöyhkeä kuin aina.
(Elsa-sisaren sanomaa.)
Paitsi ihmiset, niin korttelikin muuttuu, väkivalta ja huumeet lisääntyvät, myös lähipiirissä.
- Nyt etsin kadulta katseellani samanlaisia ruiskeita joita olin joskus pannut merkille Milanon-aikoinani.
Maanjäristys 23.11.1980. Jyrinä oli sietämätön, koko kaupunki, Vesuvius, kadut, meri, via dei Tribunalin ja Espanjalaisen korttelin vanhat talot, Posillipon uudet rakennukset pitivät ääntä.
Lila menettää kerrankin hallintansa ja on kauhun jähmettämä.
- Niiden sekuntien aikana, jotka maanjäristys kesti, hän oli riipaissut yltään sen naisen, joka hän oli vielä minuutti sitten ollut....Nyt hän oli aivan eri ihminen.
Vuodet vierivät, lapset kasvavat, muuttavat kotoaan. Ihmisiä kuolee ja suhteet muuttuvat. Myös naisten välinen suhde elää ja muuttuu, kunnes Lila katkaisee lopuksi ystävyyssuhteen ja katoaa. Löytyykö Lilaa koskaan? Auki jää myös kysymyksiä, joista etenkin erääseen olisin todella halunnut jonkinlaisen vastauksen.
Olen varmaan yksi harvoja poikkeuksia, joka ei ole syttynyt suureen roihuun tätä sarjaa lukiessaan. Ensimmäisen osan luettuani olin ihan innoissani, mutta sitten suurin hehku hiipui. Teksti on kyllä hienoa ja hyvin kirjoitettua, mutta joihinkin kohtiin kaipasin tiivistystä, enemmän tai vähemmän. Pidin naisnäkökulmasta, jota oli niin työelämässä kuin kaikenlaisissa suhteissa, kuten esim. äiti - tytär ja miniä - anoppi. Naisen yhteiskunnallisen aseman muuttumista oli myös mielenkiintoista seurata.
Lilan tarina oli mielenkiintoisempi kuin Elenan, Lilan itsensä takia, Lilan rosoisuuden ja koska hän keskittyy niin erilaisiin asioihin kuin johdateltavissa oleva Elena, joka on sarjan kertoja.
Oli mielenkiintoista tutustua Napoliin eri aikakausina. Pidin myös ajankuvan kuvailuista.
Tarinassa on paljon henkilöitä, joista onneksi on kirjan alussa viitisen sivun henkilöluettelo, ja jossa myös kerrotaan vähän edeltävistä tapahtumista. Luettelo helpotti kirjan lukemista, mutta siitä huolimatta välillä oli vaikeuksia muistaa kuka kukin on. Muistamista hankaloittaa myös se, että ihmisiä kutsutaan eri nimillä, esim. Elena = Lenuccia = Lenú ja Lila = Rafaella = Lina. Päähenkilöiden eri nimet toki tulivat tutuiksi. Perheitä on listan mukaan 10 ja useimmissa perheissa on paljon jäseniä. Lisäksi on vielä muutama opettaja muita henkilöitä.
Itseäni olisi helpottanut, jos olisin lukenut koko sarjan pötköön.
Silloin tällöin tekstissä korostetaan miten ihmiset puhuvat välillä yleiskieltä ja toisinaan murretta. Tämä onkin oleellinen asia, sillä Napolin murre on oma kielensä, jota pidetään rahvaanomaisena ja vain alemmille yhteiskuntaluokille sopivana.
Kääntäjä Helinä Kankaalle kiitos.
Välillä mietin, minne hän on hävinnyt. Merenpohjaan? Johonkin kallionhalkeamaan tai maanalaiseen käytävään, jonka vain hän tuntee?
Tuleeko hän takaisin?
+++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Elena Ferrante on italialainen kirjailija, jonka oikea henkilöllisyys ei ole tiedossa. Henkilöllisyydestä on esitetty useita arvauksia, joista yksi on kääntäjä Anita Raja. Varmistusta tiedolle ei ole saatu. Salanimen kaksikymmentä vuotisella käytöllä Ferrante on halunnut säilyttää yksityisyytensä.
************
Suomennetut teokset:
Napoli-sarja: Loistava ystäväni 2016 - Uuden nimen tarina 2017 - Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät 2018 - Kadonneen lapsen tarina 2018
Kirjoista on tehty myös tv-sarja, jonka toivon päätyvän myös maksuttomalle kanavalle. Itselläni ei ole maksukanavia ja mielelläni näkisin sarjan.
#kirjarouvamatkustaajalukee
Kommentit
Lähetä kommentti