Jessica Fellowes: Mitfordin murhat

398 s. - suom. ilm. 2018 - sarjan avaus
The Mitford Murders 2017
- suomennos: Laura Beck
- kansi: Hannah Wood - LBBG
Otava

Arvostelukappale kustantajalta, kiitos.

Jessica Fellowes, synt. 1974
Asuu Oxfordshiressä ja Notting Hillissä.
kirjailija, toimittaja






Jouluaatto 1919
Louisa Cannon pujotteli King's Roadin tungoksessa pää painettuna, kevyin askelin, ohut takki kiedottuna tiukasti ympärilleen purevaa tuulta vastaan. Kadun ääriviivat olivat jo haipuneet laskeutuvaan hämärään, mutta väki ei ollut vähentynyt.

Louisa oli lähtenyt liikkeelle tarkoituksenaan näpistää lompakko joltain ohikulkijalta.
- Setä oli sanonut: "Äläkä  palaa kotiin ilman kunnon saalista. Nyt on joulu, rahaa on paljon liikkeellä." 
Joku varmasti kiristi setää, sillä hän oli ollut viime aikoina erityisen pahantuulinen ja vaativa.

Louisa ei haluaisi pihistää, mutta äitinsä vuoksi tekee melkein mitä vain. Isä on kuollut muutamaa kuukautta aiemmin ja isän roistomainen veli, Stephen, oli jotenkin hivuttautunut heille asumaan. Äiti on pyykkäri, joka tällä hetkellä makasi vuoteessa, ei varsinaisesti sairaana mutta ei aivan terveenäkään - suru, raskas työ ja nälkä eivät sopineet hänen hennolle ruumiinrakenteelleen.
- " Minä kyllä autan äitiä usein ja olen nykyään aika hyvä parsimaankin."

Muutamaa viikkoa myöhemmin 55-vuotias Florence Nightingale Shore on saapunut Victoria-asemalle runsaine matkatavaroineen. Florence Shore ostaa lipun kolmannesta luokasta, vaikka rahaa olisi parempaankin. Florence on perinyt sisarensa ja lisäksi omiakin säästöjä on. Florence on matkalla viikoksi hyvän ystävänsä Rosa Pealin luokse St Leonards-on-Seahin.
Florence Shore asettuu junaosastoonsa, muttei ikinä pääse Rosan luokse.

Mitä junassa on tapahtunut tälle hiljaiselle ja pidättyväiselle entiselle sotasairaanhoitajalle?

Harry Conlon ja Guy Sullivan ovat Lontoon, Brightonin ja etelärannikon junapoliiseja.
Harry Conlon, lyhyt, vaalea ja niin komea, että olisi kelvannut matineatähdeksi hämärään yökerhoon ja pitkä Guy Sullivan olivat olleet parina jo neljä vuotta. Nuo miehet, jotka eivät kelvanneet sotaan - Harry astmansa vuoksi ja Guy vakavan likinäköisyytensä - olivat kuitenkin mieltyneet toistensa rentoon huumoriin ja ystävystyneet.

Tietyt tapahtumat vievät Louisan toiseenlaiseen elämään Asthall Manorin kartanoon ja Mitfordien aatelisperheeseen.
- Louisan tehtävänä oli siivota, sytyttää tulet takkoihin ja tuoda ruuat keittiöstä. Louisa huolehti vanhemmista lapsista.
Kartanossa, jonne Louisa päätyy, asuvat lady (Muvi) ja lordi (Farve) Redesdahl kuuden lapsensa (seitsemäs tulossa) ja palvelusväen kanssa.
- Nancy 16, Pamela 12, Unity 10, Bobo 5, Decca 3, ainoana poikana 11-vuotias Tom
ja vielä syntymättömän lapsen nimeksi tulisi Debo, jos olisi tyttö.

Nancy on iloinen saadessaan lähes ikäistään seuraa, sillä Louisa on vain kaksi vuotta vanhempi, 18-vuotias.
- Kerro ainakin mistä olet kotoisin? Haluan niin kovasti oppia tuntemaan sinut. Meistä voi tulla ystäviä, ja ystäväthän tietävät kaiken toisistaan...Olen itkenyt sitä miten tylsää elämäni on, kun olen vankina täällä ullakolla samojen hölmöjen pikkutyttöjen seurassa päivästä toiseen.

Junapoliisi Sullivan on tahollaan niin kiinnostunut junatapahtumista, että alkaa tutkia niitä omin päin. Ja kuinka ollakaan myös Louisa ja Nancy törmäävät tapahtumiin ja pistävät lusikkansa soppaan.

Kuka on Roland Lucknor, jonka Nancy ja Louisa tapaavat tanssiaisissa, jonne ovat karanneet? Mies, joka tuntee Nancyn isän sota-ajoilta, mutta kieltää tunteneensa Florence Shorea.
- Olin hänen pataljoonassaan Ypresissä, ja me kaikki tiesimme, kuka hän oli.

- Tunsitteko te sairaanhoitaja Florence Shoren? Nancy kysyi.
- "En", kuului lyhyt vastaus.
- Hän oli sairaanhoitajana Ypresissä, siinä kaikki.

Entä mikä on mystinen pankkikirja, jossa on nostoja ja panoja, vaikka tilinomistaja on kuollut?

Tämä on vähän niin kuin "kahdenkerroksen dekkari", jossa eletään sekä palvelusväen että ylempien elämää. Itse rikos on loppujen lopuksi aika pienessä roolissa, joka lienee tämäntyyppisen dekkarin tarkoituskin. Teksti on sujuvaa kuten odottaa voi Downton Abbey-kirjojen kirjoittajalta. Kohtaako Jessica Fellowesin kirjoitustyyli Agatha Christien tyylin, kuten kirjaa mainostetaan? Itse en lähtisi vertaamaan, Agatha Christie on kuitenkin Agatha Christie.
Kuinka paljon tarinassa on totta ja paljonko tarua, sillä tiedolla ei ole väliä. Kevyttä, viihdyttävää, helppolukuista, väkivallatonta, väleissä Flon kirjoittamia kirjeitä.
Ihan luettavaa omassa genressään. Mitä onkaan vielä tulossa tähän sarjaan, joka perustuu tosielämän murhatapauksiin ja historiallisiin henkilöihin.

Ennen keskiyön messua perhe ja palvelijat kokoontuisivat takan ääreen laulamaan joululauluja, kutsumaan luokseen enkeleitä ja pyytämään niitä siunaamaan tulevat vuodet.

Kirjavinkki:
Mary S. Lovell on kirjoittanut historiallisen elämänkerran nimeltä "Mitfordin tytöt, sodassa ja rakkaudessa", jossa kerrotaan brittiläisen yläluokan omintakeisesta elämästä sadan vuoden aikana.
Perheen tytöt ovat aikanaan eläneet hyvin värikästä elämää.
Yksi Mitfordin sisaruksista eli Debo oli ainakin pari vuotta sitten vielä elossa ja eli herttuatterena Englannin maaseudulla.
En ole kirjaa lukenut, mutta saatanpa jonain päivänä lukea. Löysin v. 2010 ilmestyneen kirjan vahingossa netistä.

P.S. Kirjassa esiintyvä voitaikinavolovangi oli minulle tuntematon gastronomian sana, joten googlettamaan. Volovangi on tutummin tuulihattu, virallisesti vannike ja se on käännös ranskan sanasta vol-au-vent. Virallisesti ruokalaji oli ranskalaisen keittiömestari Caremen onnistunut yritys keksiä jotain niin kevyttä, että se "lentäisi tuulen mukana".
(Lähde: Helsingin kaupunginkirjaston nettisivut/ Nykysuomen sanakirja)

++++++++++++

Ei kirjailijatietoja

*************
Suomennetut teokset:
Mitfordin murhat 2018

Sarjassa on lokakuussa 2018 ilmestynyt toinenkin osa, tosin vielä suomentamaton: Bright Young Dead
Lisäksi Jessica on kirjoittanut Downton Abbey-kirjat, joiden luoja oli kirjailijan setä Julian Fellowes. Lordi Fellowes on käsikirjoittanut ko. tv-sarjan.


#kirjarouvamatkustaajalukee