Elly Griffiths: Käärmeen kirous, 4. osa



Ruumisarkku on eittämättä terveys- ja turvallisuusriski. Se tukkii sisääntuloaulan ja peittää näkyvistä täytetyn ruokin, King's Lynniä 1800-luvulla kuvaavan kartan ja likaantuneen öljymaalauksen, joka esittää museon perustajaa, Percivalia, lordi Smithiä.

Elly Griffiths: Käärmeen kirous, 331 s. - suom. ilm. 2018 - 4. osa Ruth Galloway -mysteeri -sarjaan - A Room Full of Bones 2012 - suomennos: Anna Lönnroth
- kansi: Markko Taina - Tammi - kirjaston kirja    

Elly Griffiths, synt. 1963 / Lontoo
- kirjailija, joka on  työskennellyt ennen lastenkirjallisuuden parissa kustannusalalla.

Museoon on toimitettu arkku, jonka avaamista forensisen arkeologian oppiaineen johtaja tohtori Ruth Galloway on menossa valvomaan.
- Häntä inhottaa esiintyä julkisesti, ja muutenkin on kiusallista avata ruumisarkku valtavan tv-yleisön edessä. 

Kyseinen arkku on löytynyt supermarketin rakennustöissä. Arkussa uskotaan lepäävän 1300-luvulla elänyt piispa Augustine Smith. On päätetty, että arkku avattaisiin julkisesti arvovieraiden läsnäollessa - ja näihin eittämättä kuuluivat myös Smithin suvun edustajat.

Ruth saapuu hieman etuajassa museoon, mutta missään ei ole merkkiäkään mediatapahtumasta, ei ihmisiä, ei ruokaa, ei viinilaseja...ei edes arkun avajaismainosta. Joka paikassa on haudanhiljaista.
Ruth kulkee ihmetellen eteenpäin ja päätyy hiljaisen äänen johdattamana Paikallishistorian-osastolle. Paikka on oikea, sillä pukkipöydällä on arkku ja sen vieressä makaa joku, joku jonka Ruth tuntee. Ei muuta kuin puhelin käteen ja soitto hätänumeroon...
Mitä on tapahtunut ja kuka on makaava henkilö, jolla on vielä lämmin käsi? Ja mitä tarkoittaa eräs löytynyt teksti: Varoitamme teitä Suuren käärmeen kostosta?

Paikalle saapuu Norfolkin rikoskomisario Harry Nelson, jonka kanssa Ruthilla on hieman konstikas suhde,

Kirjan päähenkilö on nelikymppinen tohtori, yliopisto-opettaja ja muinaisiin luihin erikoistunut arkeologi Ruth Galloway, joka asuu syrjäisessä paikassa appelsiininvärisen  kissansa Flintin ja vuoden vanhan tyttärensä Katen kanssa. Katen isän henkilöllisyys on ollut vain muutamien harvojen tiedossa, mutta tytön kasvaessa salaisuus alkaa paljastua. Lisäksi Ruthin tunteet lapsen isää kohtaan ovat niin monimutkaiset, ettei hän ole enää aikoihin yrittänyt setviä niitä:
- ärsyyntyy...kunnioittaa... tuntee mielihyvää... ja vääjäämätöntä vetoa...rakkautta??

Ruth on saanut uuden naapurin, joka vaikuttaa ensin oudolta:
- Tukka oli jonkinlaisella sumopainijan nutturalla ja jalassaan hänellä oli säästä huolimatta nahkaiset sandaalit. Ja nimi! Ruthin täytyi pyytää häntä toistamaan se, Bob Woonunga.
Bob Woonunga, Australian alkuperäisasukkailla on tuollaisia nimiä. Miksi mies on tullut maapallon toiselta puolelta Norwichiin? Bob sanoo tulleensa väliaikaisesti luennoimaan luovaa kirjoittamista East Anglian yliopistoon. 
Ruthia kuitenkin epäilyttää koko mies. Bob kertoo tulleensa ystävän suosituksesta ja siksi, että pitää paikasta, josta aistii hyvää magiaa. Hm, onkohan näin?

Smithin perhe liittyy oleellisesti tarinan kulkuun.
Museon omistaa lordi Danforth Smith. Miehellä on jostain syystä kellarissa kymmenittäin laatikoita, joissa on aboriginaalien luita ja paria pääkalloa, joita vaaditaan palautettaviksi Australiaan.
Lordilla on vaimo Romilla, joka elää omaa elämäänsä, hieman salattua sellaista. Pariskunnalla on kolme lasta: älykäs Tamsin asuu Lontoossa ja toimii juristina. Komeaa Randolphia pidetään hieman tyhmänä ja mies viihtyykin hyvin baareissa juomassa samppanjaa, jonka hinnasta ei ole niin väliä. Rahaa löytyy pankista ja jos tili ylittyy, niin ei sekään ole niin tärkeätä. Kolmas lapsi, Caroline, vastaa isänsä ja henkilökunnan kanssa perheen hevostallista. Caroline on luonteeltaan meuhkaaja, välillä pinnalla ovat  kilpahevoset, toisinaan eläinten oikeudet, välillä hylätyt vinttikoirat.

Tarinan pääaiheita ovat hevoset, australialaiset luut, magia ja käärmeet, joita esiintyy vähän siellä sun täällä.

Elly Griffiths jatkaa tyylillään, eli harmitonta ja väkivallatonta tarinointia. Tosin joitakin asioita olisi saanut olla vähemmän, kuten esim. Kate-tytön lapsenhoitoa. Luontoa puolestaan oli nyt tässä vähemmän kuin aikaisemmissa osissa. Ruthin rakkauselämäkin saattaa ehkä vilkastua? Mukava dekkari.

Ruth katselee tummenevalla taivaalla kaartelevia ja syöksähteleviä lintuja. Ruth ajattelee suolamarskia, rakastamaansa yksinäistä maisemaa, kävelyä rannalla.

P.S. Bob Woonunga soittaa didgeridoota, joka on Pohjois-Australian aboriginaalien puhallinsoitin. Sen ääni on erikoinen tasainen pörinä, johon lisätään nyansseja ja efektejä eri soittotekniikoilla. Soitin on yleensä sylinterin tai kartion muotoinen putki, jonka pituus on 1-2 metriä. Sävelkorkeus on sitä matalampi mitä pidempi soitin on. Yleisen käsityksen mukaan didgeridoo on maailman vanhin puhallinsoitin.
(Lähde: Wikipedia)

++++++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta ja kirjoittamisesta:
Domenica de Rosa oli Dekkarifestivaalien vieraana vuonna 2017 ja kertoi silloin mm. syyn toisen kirjailijanimen käyttöön. De Rosasta tuli Elly Griffiths siinä vaiheessa kun hän kirjoitti esikoisdekkarinsa ja kirja-agentti sanoi Domenican tarvitsevan dekkarinimen, koska ristimänimi kuulosti liian taiteelliselta. Elly Griffiths on Domenican isoäidin nimi. Isoäidin, joka kuoli Domenican ollessa lapsi.

Idea arkeologiseen sarjaan syntyi kun kirjailijan aviomies vaihtoi ammattia ja opiskeli arkeologiksi. Pariskunta lomaili Norfolkissa, missä rantoja reunustavat muinaiset pyhät marskimaat ja kirjailija inspiroitui maisemista. Arkeologiaviomiehestä on ollut suuri apu tekstin tarkistamisessa. Lisäksi kirjailija oli tosi iloinen kuullessaan, että suomennokset tekee kääntäjä, jolla  arkeologian tuntemusta.
Elly pitää kovasti kissoista ja siksi oli luontevaa, että Ruthillakin on kissa.
(Lähde: Poimittu haastattelusta Dekkarifestivaaleilla 2017)

Suomentaja Anna Lönnroth on opiskellut arkeologiaa.

****************************
Suomennetut teokset:
Sarja: Ruth Galloway -mysteeri: Risteyskohdat 2017 - Januksen kivi - 2017 - Jyrkänteen reunalla 2018  - Käärmeen kirous 2018 -  - Korppikuningas  ilmestyy keväällä 2019 ja Kadonneet ja kuolleet syyskuussa 2019

Sarjan suomentamattomia osia löytyy netistä. Kymmenes osa ilmestyi helmikuussa 2018 (The Dark Angel) ja yhdestoista ilmestyy 2019.
Griffiths kirjoittaa myös toista suomentamatonta dekkarisarjaa, jonka pääosisssa ovat  Edgar Stephens ja Max Mephisto.
Lisäksi nimella Domenica de Rosa löytyy Italia-sarja.

Kommentit