Sandberg: Häränsilmä, Ragde: Elämänrakentajat ja Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia



Nämäkin luettu. Alla lyhyesti kirjoista. 




Timo Sandberg: Häränsilmä, 2. osa historialliseen Otso Kekki -sarjaan -  349 sivua - ilmestynyt 2015 - kansi: Markko Taina - Karisto - kirjaston kirja
                                                                                                                            
Pidin ensimmäisestä osasta ja niin pidän toisestakin. Muutamia uusia henkilöitä on tullut, mm. Kievaria pitävä Heiniskä, rehevä, punaposkinen nainen, jolla oli suuret ja raskaat rinnat ja kapea vyötärö. Silja Pekkola, jonka Ismo Torni on tavannut tansseissa ja jonka isä omistaa metsä- ja metellitehtaan sekä Roineen Einari äitinsä kanssa.
Mukana tietysti myös kaunis Vera Popova, johon Ismo Kekki ihastui ensimmäisessä osassa sekä Tornin perhe, Hilda-saunottaja, miehensä August, poika Ismo ja perheen vähälikka, Eliisa.

Päähenkilö, etsiväkonstaapeli Otso Kekki on käynyt kurssilla, jonka oppeja yrittää juurruttaa työtovereihinsa. Toiset poliisit suhtautuvat kovin pilkaillisesti Kekin koulutukseen eivätkä tahdo aluksi uskoa, että uusista keinoista, kuten sormenjälkien tai jalanjälkien ottamisesta olisi jotain hyötyä. Alkeellista se tutkinta on vielä  tuolloin ollut.

1920-luvun historiankuvaa ovat mm. Lahden radiomastojen rakentaminen, sylkykupit lattioilla ja sirkuksen apinat, elefantit, karhut ja muut eläimet.
Ja tietysti tässäkin osassa tapahtuu rikoksia, joita Kekki  kumppaneineen selvittelee.
Ainoa mitä tässä osassa mietin, on että onko liikaa teollisuusneuvoston iltama- ja & ammattiyhdistysjuttuja. Toisaalta, ne kuuluvat tuohon aikaan ja Ismo Torni liittyy läheisesti aiheeseen.

Kerroin blogissani ensimmäisen osan (Mustamäki) kohdalla taustaa tämän historiallisen sarjan kirjoittamiselle. Jos kiinnostaa käydä lukemassa, niin löytyy kirjailijan nimellä.

                                                                      ''''''''''''''''''''''



Anne B. Ragde: Elämänrakentajat, 5. osa Berliininpoppelit -sarjaan
284 sivua, suom. ilm. 2018 - Liebhaberne 2017 - suomennos: Katriina Huttunen - kansi: Laura Lyytinen - Tammi  -  kirjaston kirja

Berliininpoppelit oli alunperin trilogia, johon sitten ilmestyikin neljäs ja nyt jo viideskin osa. Pidin trilogiasta ja olen myös nähnyt siihen perustuvan tv-sarjan. Neljäs osa vaikutti jotenkin väkisin tehdyltä ja olihan aikaakin kulunut edellisen kirjan ilmestymiseen. Mielestäni se oli sarjan heikoin lenkki. Tämä viides osa oli taas parempi. Pääosissa Torunn, joka remontoi perintötilaa ja opiskelee hautaustoimistoalaa Margidon ohjauksessa sekä suvun vanhin, isoisä Tormod, joka asuu nykyään hoivakodissa. Sarjan suosikkihahmoistani Erlendistä ja Krummesta oli tässä osassa vähemmän tarinaa, vaikkei heitäkään ole unohdettu.

Sarjan osat: Berliininpoppelit 2004 - Erakkoravut 2005 - Vihreät niityt 2007 - Perintötila 2017 - Elämänrakentajat 2018

                                                                     ''''''''''''''''''''''''''''''''

Agnes Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia - 218 s - suom. ilm. 2018 - Les gens heureux lisent et boivent du cafe 2015 - suomennos: Kirsi Tanner - kansi: Susanna Appel - Bazar - kirjaston kirja

Kahvila, jonki nimi on Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia sijaitsee Pariisissa ja se on Dianen luomus. Kahvilaa pitää nyt vain yhtiökumppani Felix, sillä Dianella on suurta surua, josta ei tahdo päästä irti. Eräänä päivänä Diane päättää muuttaa Irlantiin, jota hänen miehensä rakasti. Pääseekö Diane surustaan pienessä Mulrannyn kylässä?

Luin tämän kertahönkäyksellä, vain 218 sivua ja nekin isolla fontilla ja rivivälillä. Ennalta-arvattava. Ei uponnut minuun. 


Kommentit