Avasin koivunvärisen oven ja astuin sisään. Lämmin, pysähtynyt ilma levisi kasvoilleni ja tunkeutui nenääni. Tunnistin äidin hajuveden tuoksun.
Kirjan kertojina ovat 45-vuotias Henrik, joka on opettaja ja tämän sisko, 48-vuotias Anna-Leena, joka on plastiikkakirurgi. Sisarusten 75-vuotias äiti on kuollut ja Henrik on mennyt tyhjentämään tämän asuntoa. Kaikenlaisia ajatuksia tulee mieleen:
- Mitä minusta jäisi lapsilleni? Vanhuksen ahdas asunto, täynnä päivä päivältä hauraampia muistoja, horisonttin vaipuvia varjoja ja hiljeneviä huokauksia.
Henrik tyhjentää jääkaappia, tutkii vanhoja valokuvia ja hoitaa huonekalut kierrätyskeskukseen.
- Keräsin valokuvia ja asiapapereita lasiselle sohvapöydälle...
...Selasin papereita ja ja heittelin niitä roskiin... Palkkakuitteja äidin viimeisestä työpaikasta Tapiolan terveysasemalta, vanhoja veroilmoituksia, keltaisia lyijykyniä, laskuja, paperiliittimiä, nastoja, tiliotteita, vanhoja passeja, ajokortti, sormuksia, kaula- ja korvakoruja, rannekelloja. Maailman tauhkaa...
Sitten Henrik tekee löydön:
- Kasa sinikantisia vihkoja. En muistanut koskaan aikaisemmin nähneeni niitä. Mitä nämä ovat? Osa näytti vanhoilta, sivut olivat kellastuneet...Istuin lukemaan. ...Äiti oli pitänyt päiväkirjaa.
Henrik lukee ihmeissään ja miettii mahtaako äidillä olla luurankoja kaapissaan. Ja jos on, niin mitä ne ovat?
Käy ilmi, että Anna-Leena on tiennyt päiväkirjoista, muttei ole lukenut niitä. Äiti oli pyytänyt hävittämään päiväkirjat, mutta Anna-Leena myöhästyi.
Päiväkirjoista paljastuu aikuisille lapsille äidistä aivan uusia asioita, ja jopa salaisuus, joka muuttaa kummankin elämää.
Päiväkirjan kautta kumpikin lapsista alkaa kelata lapsuusmuistojaan ja kuinka ollakaan he ovat joistain asioista aivan eri mieltä.
- Kuinka paljon enemmän rahaa äiti olikaan vuosien kuluessa antanut Henrikille ja hänen lapsilleen kuin meidän perheellemme, ajattelee Anna-Leena.
- Anna-Leena oli aina äidin puolella minua vastaan. Se kannati. Ajattelin sitä rahan määrää, minka äiti oli vuosien varrella pumpannut heidän perheelleen. Kaikki ne yhteiset ulkomaanmatkat ja shoppailupäivät Helsingissä, tuumii Henrik.
Hyvin kirjoitettu kirja. Perintöaihe ja vanhempien asunnon tyhjennys ovat asioita, jotka tulevat monelle eteen ennemmin tai myöhemmin. Omalta kohdaltani kirjassa oli tuttua mm. vanhojen asiapaperien määrä. Miksei niitä ole aikoinaan heitetty pois? Ja kyllä niitä nastoja ja paperiliittimiäkin löytyi.
Nyt taitaa tulla ruuhkaa syksyn kaunouutuuksien TOP-kymppiini. Perintö nimittäin oli hyvä.
Tontti sanoo kotisivuillaan hienosti kirjastaan: Perheenjäsenten muistot voivat olla kummallisella tavalla erilaisia samasta asiasta. Muistaminen on aina samalla jonkin asian unohtamista. Menneisyyden sirpaleista kootaan nykyhetken näkökulmasta eheältä tai ainakin uskottavalta tuntuva kertomus, johon alamme lopulta itsekin uskoa.
P.S. Kirjassa esiintyvä ragdoll-kissa on 1960-luvulla Kaliforniassa kehitetty sinisilmäinen, naamiokuvioinen kissarotu. Se on Suomen suosituin rekisteröity kissarotu. Se on myös suurin kesykissarotu. Ragdoll (suom. räsynukke) -nimitys juontuu rodulle tyypillisestä taipumuksesta valahtaa täysin veltoksi syliin nostettaessa. On myös todettu, että ragdoll on hyvin koiramainen kissarotu. Se oppii helposti samoja temppuja kuin koira ja on myös yhtä seurallinen.
(Lähde: Wikipedia)
+++++++++++
Kirjailija, runoilija ja ent. juristi
Jarkko Tontti, synt. 1971 Tampereella ja asuu Helsingissä
Jari Tontin mielestä vaikeinta on aloittaminen, sanalle ryhtyminen, kuten kirjailija luonnehtii.
Tekosyitä löytyy, joten siivoaminen ja tiskaaminenkin käyvät. Mies hankki itselleen työhuoneen, jotta saisi turvapaikan maailmallisilta kiusauksilta, etenkin internetin seireenilauluilta. Työhuoneen pitää olla kolkko, ruma ja epämukava. Tontti sanoo olevansa jääräpää, joten kerran aloitettu on lopetettava.
Lukee, katsoo ja kuuntelee kuin hyeena, varkaus mielessä. Seuraa kehnoa kulttuuria.
Suomen kaunein paikka on Tammerkosken rannat Tampereella.
Jarkko Tontti on monipuolinen kirjailija, joka on opiskellut oikeustiedettä, kirjallisuutta ja filosofiaa
eri maissa sekä työskennellyt niin juristina kuin opettajanakin sekä toiminut myös ihmisoikeusjärjestöisssä. Lisäksi Tontilla on aika tuhdit kotisivut.
(Lähteet: Kirjasammon ja Jarkko Tontin kotisivut)
***********
Ilmestyneitä teoksia:
Romaanit:
Luokkakokous 2007 - Sali 2011 - Vedeeran taru 2012 (fantasia/nuortenromaani) - Lento 2013 - Perintö 2018
Lisäksi Tontilta on ilmestynyt runokokoelmia, kollektiiviromaani, esseekokoelmia, tietokirjoja,kolumneja yms. kirjoituksia. Lisätietoja löytyy Tontin kotisivulta.
Kirjan kertojina ovat 45-vuotias Henrik, joka on opettaja ja tämän sisko, 48-vuotias Anna-Leena, joka on plastiikkakirurgi. Sisarusten 75-vuotias äiti on kuollut ja Henrik on mennyt tyhjentämään tämän asuntoa. Kaikenlaisia ajatuksia tulee mieleen:
- Mitä minusta jäisi lapsilleni? Vanhuksen ahdas asunto, täynnä päivä päivältä hauraampia muistoja, horisonttin vaipuvia varjoja ja hiljeneviä huokauksia.
Henrik tyhjentää jääkaappia, tutkii vanhoja valokuvia ja hoitaa huonekalut kierrätyskeskukseen.
- Keräsin valokuvia ja asiapapereita lasiselle sohvapöydälle...
...Selasin papereita ja ja heittelin niitä roskiin... Palkkakuitteja äidin viimeisestä työpaikasta Tapiolan terveysasemalta, vanhoja veroilmoituksia, keltaisia lyijykyniä, laskuja, paperiliittimiä, nastoja, tiliotteita, vanhoja passeja, ajokortti, sormuksia, kaula- ja korvakoruja, rannekelloja. Maailman tauhkaa...
Sitten Henrik tekee löydön:
- Kasa sinikantisia vihkoja. En muistanut koskaan aikaisemmin nähneeni niitä. Mitä nämä ovat? Osa näytti vanhoilta, sivut olivat kellastuneet...Istuin lukemaan. ...Äiti oli pitänyt päiväkirjaa.
Henrik lukee ihmeissään ja miettii mahtaako äidillä olla luurankoja kaapissaan. Ja jos on, niin mitä ne ovat?
Käy ilmi, että Anna-Leena on tiennyt päiväkirjoista, muttei ole lukenut niitä. Äiti oli pyytänyt hävittämään päiväkirjat, mutta Anna-Leena myöhästyi.
Päiväkirjoista paljastuu aikuisille lapsille äidistä aivan uusia asioita, ja jopa salaisuus, joka muuttaa kummankin elämää.
Päiväkirjan kautta kumpikin lapsista alkaa kelata lapsuusmuistojaan ja kuinka ollakaan he ovat joistain asioista aivan eri mieltä.
- Kuinka paljon enemmän rahaa äiti olikaan vuosien kuluessa antanut Henrikille ja hänen lapsilleen kuin meidän perheellemme, ajattelee Anna-Leena.
- Anna-Leena oli aina äidin puolella minua vastaan. Se kannati. Ajattelin sitä rahan määrää, minka äiti oli vuosien varrella pumpannut heidän perheelleen. Kaikki ne yhteiset ulkomaanmatkat ja shoppailupäivät Helsingissä, tuumii Henrik.
Hyvin kirjoitettu kirja. Perintöaihe ja vanhempien asunnon tyhjennys ovat asioita, jotka tulevat monelle eteen ennemmin tai myöhemmin. Omalta kohdaltani kirjassa oli tuttua mm. vanhojen asiapaperien määrä. Miksei niitä ole aikoinaan heitetty pois? Ja kyllä niitä nastoja ja paperiliittimiäkin löytyi.
Nyt taitaa tulla ruuhkaa syksyn kaunouutuuksien TOP-kymppiini. Perintö nimittäin oli hyvä.
Tontti sanoo kotisivuillaan hienosti kirjastaan: Perheenjäsenten muistot voivat olla kummallisella tavalla erilaisia samasta asiasta. Muistaminen on aina samalla jonkin asian unohtamista. Menneisyyden sirpaleista kootaan nykyhetken näkökulmasta eheältä tai ainakin uskottavalta tuntuva kertomus, johon alamme lopulta itsekin uskoa.
P.S. Kirjassa esiintyvä ragdoll-kissa on 1960-luvulla Kaliforniassa kehitetty sinisilmäinen, naamiokuvioinen kissarotu. Se on Suomen suosituin rekisteröity kissarotu. Se on myös suurin kesykissarotu. Ragdoll (suom. räsynukke) -nimitys juontuu rodulle tyypillisestä taipumuksesta valahtaa täysin veltoksi syliin nostettaessa. On myös todettu, että ragdoll on hyvin koiramainen kissarotu. Se oppii helposti samoja temppuja kuin koira ja on myös yhtä seurallinen.
(Lähde: Wikipedia)
+++++++++++
Kirjailija, runoilija ja ent. juristi
Jarkko Tontti, synt. 1971 Tampereella ja asuu Helsingissä
Jari Tontin mielestä vaikeinta on aloittaminen, sanalle ryhtyminen, kuten kirjailija luonnehtii.
Tekosyitä löytyy, joten siivoaminen ja tiskaaminenkin käyvät. Mies hankki itselleen työhuoneen, jotta saisi turvapaikan maailmallisilta kiusauksilta, etenkin internetin seireenilauluilta. Työhuoneen pitää olla kolkko, ruma ja epämukava. Tontti sanoo olevansa jääräpää, joten kerran aloitettu on lopetettava.
Lukee, katsoo ja kuuntelee kuin hyeena, varkaus mielessä. Seuraa kehnoa kulttuuria.
Suomen kaunein paikka on Tammerkosken rannat Tampereella.
Jarkko Tontti on monipuolinen kirjailija, joka on opiskellut oikeustiedettä, kirjallisuutta ja filosofiaa
eri maissa sekä työskennellyt niin juristina kuin opettajanakin sekä toiminut myös ihmisoikeusjärjestöisssä. Lisäksi Tontilla on aika tuhdit kotisivut.
(Lähteet: Kirjasammon ja Jarkko Tontin kotisivut)
***********
Ilmestyneitä teoksia:
Romaanit:
Luokkakokous 2007 - Sali 2011 - Vedeeran taru 2012 (fantasia/nuortenromaani) - Lento 2013 - Perintö 2018
Lisäksi Tontilta on ilmestynyt runokokoelmia, kollektiiviromaani, esseekokoelmia, tietokirjoja,kolumneja yms. kirjoituksia. Lisätietoja löytyy Tontin kotisivulta.
Kommentit
Lähetä kommentti