Melba Escobar: Kauneussalonki, manikyyrejä, mutanaamioita & murhia - dekkari


262 s. suom. ilm. 2018 -
Kauneussalonki - manikyyrejä, mutanaamioita & murhia
La Casa de la Belleza 2015
- suomennos: Taina Helkamo
Aula & Co

- kirjaston kirja

Melba Escobar, synt. 1976 / Cali / Kolumbia
- asuu Bogotássa
- kirjailija, toimittaja






Inhoan räikeänvärisiä tekokynsiä, pitkiä vaalennettuja hiuksia, viileitä silkkipuseroita ja kimaltelevia timanttikorvakoruja neljältä iltapäivällä. Missään en ole nähnyt sellaista määrää naisia, jotka näyttävät kotirouviksi naamioituneilta transvestiiteilta tai prostituoiduilta.

Tapahtumat sijoittuvat osin bogotálaiseen hienostoalueen kauneussalonkiin, jonne Karen Valdes hakee töihin. Naisella on 4-vuotias poika Emiliano, joka on isoäitinsä Yolandan hoivissa kunnes Karenilla olisi riittävästi rahaa noutaa poika luokseen. Karen on aiemmin ollut töissä toisessa kauneushoitolassa, mutta kodin ympäristö on liian rauhaton, joten muutto tuli eteeen. Uudesta kodista oli kuitenkin hankala matka vanhaan työpaikkaan, niinpä työpaikan vaihdos oli järkevää. Kauneushoitolalla on tiukat palkkaamiskriteerit ja irtisanomiseen ei tarvittu paljoakaan.
- Tämä on hyvä paikka tunnollisille ja tahdikkaille naisille, jotka ovat valmiita työskentelemään kaksitoista tuntia päivässä, tekevät työnsä hyvin ja ymmärtävät, että kauneus vaatii tinkimätöntä ammattimaisuutta.

Perusteita irtisanomiseen oli paljon:
- Matkapuhelimeen vastaaminen, poissaolo ilman anottua lupaa, välineiden poisvieminen ilman lupaa jne.

Karenista tuli pian suosittu työntekijä, jolla oli asiakkaina niin kongressiedustajan vaimo, tv-juontaja kuin 59-vuotias psykoanalyytikko Claire Dalvardkin, joka on myös yksi kirjan kertojista. Kukin asiakkaista avautuu huolistaan, murheistaan ja iloistaan Karenille mutanaamioiden levittämisen, manikyyrien ja ihokarvojen poiston yhteydessä.
Jossain vaiheessa Karen kuitenkin huomaa, ettei ansaitse tarpeeksi saadakseen poikansa luokseen, joten nainen alkaa tehdä vapaa-aikanaan toisenlaista työtä, joka välillä osoittautuu hyvinkin turvattomaksi.

Erään Karenin asiakkaan sanotaan tehneen itsemurha, mutta asiakkaan äiti on toista mieltä. Käy ilmi, että Karen on viimeisiä henkilöitä, joka on nähnyt tytön hengissä.
Murhan tutkiminen edistyy kovin verkkaisesti, vaikka tytön äiti yrittääkin parhaansa mukaan nopeuttaa asioita. Aina tuntuu olevan seinä vastassa. Mutta onko hitauteen syynä raha? Hoituisivatkohan tutkimukset nopeammin ja tehokkaammin jos äidillä olisi varaa maksaa tietyille henkilöille?
- Valittakaa tuomarille. Ilman tuomarin määräystä asianne tuskin hoituu. Ettekö näynyt, että syyttäjällä on toimistossaan varmaan viisisataa tapausta hoidettavanaan?
- Mutta syyttäjä sanoi, että...
- Teidän täytyy ymmärtää, miten monen ihmisen kanssa hän on tekemisissä, ei hän voi kaikesta huolehtia.

Karenin asiakkaan tapaus ei jää ainoaksi.

Jos kirja alkaa niin kuin tämä kirja, niin mitä odottaisi? Jos kirjan nimi on Kauneushoitolamanikyyrejä, mutanaamioita & murhia, niin mitä odottaisi?
Vähän olin kyllä alussa ihmeissäni, mutta sitten mietin, että jotainhan kirjassa on oltava, sillä se on palkittu Kolumbiassa vuoden parhaana romaanina vuonna 2016. Toiseksi, en muista lukeneeni koskaan kolumbialaista dekkaria. Tokihan kirja oli luettava.
Kirjassa käsitellään paljon naisten asemaa ja tuntuu pahalta lukea tapauksista, joissa naisella ei useinkaan ole mitään arvoa, ei ainakaan jollei ole hyvässä asemassa ja rahaa.
Myös hiuksilla ja ihonvärillä on väliä. Miehet häpeäisivät afrotukkaista naisystävää.
- Minulle tehtiin ensimmäinen kemiallinen hiustensuoristus viisitoistavuotisjuhliani varten...Äiti on suoristanut hiuksensa niin kauan kuin minä muistan.
Karenilla oli lapsena afro, mutta koulukaverit sanoivat, että tämä näytti apinalta ja kun muut lapset näkivät afrotukkaisia kavereitaan he mölysivät kuin apinat. Omaa ihonväriäkään ei hyväksytä.
- Että minäkö musta? Minä olen erivärinen, minä todella olen kutakuinkin kanelinvärinen.

Nimestään huolimatta kirja ei ole mikään kevytromaani, vaan sisältää paitsi naisen aseman käsittelyä myös tietoa Kolumbiasta, sen korruptiosta, rahan voimasta, musiikista ja ruuista: juustopullia, rinkeitä, joissa on sisällä guavatahnaa, petoa ja tamarindimakeisia. 

Ja onko tämä bogotálainen tapa totta vai tarua, sitä en tiedä, mutta erikoiselta varmaaan näyttää.
- Tyttö näytti jo istuutuvan bussi-istuimelle, mutta pysähtyikin äkkiä ilmaan, takapuoli kaksikymmentä senttiä istuimen yläpuolella. Karen oli huomannut, että Bogotássa kaikilla näytti olevan sellainen tapa. Itse asiassa ihmistä, joka ei antanut istuimen viiletä siitä vasta nousseen ihmisen ruumiinlämmöstä, pidettiin huonotapaisena. Niinpä tyttö sinnitteli ilmassa kymmenisen sekuntia ja odotti, että edellisen istujan pakaroiden lämpö haihtuisi.

Erikoinen kirja, joka yllätti erilaisuudellaan ja loppuratkaisullaan. Pidin.

Lenna, lennä suuntaan uuteen,
unelmas kantaa tulevaisuuteen.
   Los Diablitos

P.S. Peto = vedellä ja maissijauhoilla jatkettua maitojuomaa (Lähde: ko. kirja)
Kirjassa puhutaan suurista rahoista, 500 000 tai miljoonasta pesosta.
Euroiksi muunnettuina:  500 000 pesoa = 148,27 € ja miljoona = 296,53 €
++++++

Ei kirjailijatietoja

*******
Ilmestyneet teokset:
Ainoa suomennos: Kauneussalonki, manikyyrejä, mutanaamioita & murhia 2018

Muutama suomentamaton teos löytyy kiinnostuneille netistä.

Kommentit

  1. Minustakin tämä oli tosi hyvä kirja. Latinalainen Amerikka kiinnostaa. Tuota en tiennytkään, että hänellä on muitakin (suomentamattomia) kirjoja! Jos näin on, olisi kyllä kiva lukea joskus espanjaksikin, jos saisi niitä jostain käsiinsä...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti