347 s. + 8 kuvasivua
suom. ilm. 2018
Fresche Lola, brave Liesel. Marlene Dietrich und ihre verleugnete Schwester 2017
- suomennos: Maikki Soro
- kansikuvat: ZumaPress
ja Deutsche Kinemathek
Minerva
- kirjaston kirja
Heinrich Thies, synt. 1953 Hademstorfissa Saksassa
kirjailija, toimittaja ja entinen
lukionopettaja
Wenn das Herz dir auch bricht,
Zeig ein lachendes Gesicht,
Man zahlt und du musst tanzen.
Vaikka sydämesi särkyy,
hymyillä sun täytyy.
Saat maksun, tanssi siis.
Marlene on kuvassa vasemmalla ja kaksi vuotta vanhempi Liesel oikealla v. 1905.
Kuva: Marlene Dietrich -kokoelma, Saksan elokuva- ja televisiomuseo Deutsche Kinemathek plus ko. kirja.
Blogissa on vain pieni raapaisu kirjan tiedoista ja tekstistä, mutta jos et halua tietää sisaruksien elämänvaiheista, niin lopeta lukeminen tähän.
Kirja kertoo Marlenestä ja hänen siskostaan Lieselistä alkaen heidän lapsuusvuosistaan.
Sisarukset alkoivat kasvaa eri teille jo nuorina naisina:
- Liesel lukee kunnianhimoisesti ylioppilaskirjoituksiin. Hän on ahkera, tunnollinen ja selvästi kiltimpi kuin useimmat koulutoverinsa.
- Lenan laita on aivan toisin. Hänestä on tullut itsevarma nuori nainen, joka istuu aina eturivissä. Hän unelmoi muusikon ammatista ja halua loistaa viulunsa kanssa. Koulussa hän suorittaa vain pakolliset aineet ja niittää mainetta ennen kaikkea flirttailemalla nuorten miesopettajien kanssa.
Tyttöjen äiti Josephine jumaloi Marlenea jo tämän ollessa lapsi ja kutsui tätä "kissimirriksi". Liesel-raukan parhaatkaan arvosanat eivät kirvoittaneet äidiltä suosionosoituksia.
Liesel rakastaa pikkusiskoaan ja äidin pyynnöstä pitää silmällä villiä Marlenea, mikä ei tietenkään miellytä tätä. Jo koulussa Marlene tuntuu rakastuvan ja ihastuvan ympärillään liehuviin poikiin ja osaan opettajistakin - niin miehiin kuin naisiinkin.
Lieselistä tulee opettaja, joka menee naimisiin Georg Willin kanssa ja he saavat pojan Hans-Georgen.
Liesel ja hänen miehensä päätyvät pyörittämään keskitysleirillä elokuvateatteria Wehrmachtin sotilaille ja SS-miehille. Kun Marlene saa tietää tämän, hän ei ikinä enää puhunut julkisesti siskostaan.
Myöhemmin Georg Will muuttaa pois Bergen-Belsenin varuskunnasta Hannoveriin, josta on hankkinut omitukseensa entisen elokuvateatterin tontin ja rakennuttaa sille uuden teatterirakennuksen. Liesel ei pidä Georgen puuhista, etenkään kun miehellä on jo uudella paikkakunnalla naisystävä. Lisäksi Georg hyödyntää luvatta mainonnassaan kuuluisaa kälyään.
Liesel jää yksin, mutta mies lupaa pitää huolta ja vihjaa, että niin siskokin varmaan.
Liesel elää yksinään 20 vuotta ja kuolee kotonaan onnettomuudessa 73-vuotiaana. Marlene ei osallistunut hautajaisiin. Liesel haudattiin omasta toiveestaan aviomiehensä vierelle Hannoveriin. Poika kaiverrutti hautakiveen "Kuoleman yhdistämät".
Ottilie Josephine Elisabeth (Liesel) Will os. Dietrich 1900 - 1973
Marlenesta tulee ensin kabareelaulaja ja sittemmin myös näyttelijä. Näitä varten on kuitenkin täytynyt ottaa näyttelemisen yksityistunteja, harjoitella laulamista, viulunsoittoa ja tanssia sekä käydä koe-esiintymisissä. Pienistä osista kasvoi isoja rooleja. Yksi tärkeimmistä oli vuonna 1924, kun Marlenesta tuli äiti, vain 22-vuotiaana. Avioliitto Rudolf Sieberin kanssa oli muuttunut ystävyyssuhteeksi ja pariskunta kutsui toisiaan äidiksi ja isiksi.
Marlene on muuttanut Amerikkaan ja kuvaa elokuvia yhdessä Josef von Sternbergin kanssa.
- Mies oli luonut Marlenesta merkkituotteen, seksikkään matalaäänisen femme fattalen, ja Marlene oli sitä kiitollinen ja piti imagoaan yllä kuvausten ulkopuolellakin.
Ohjaaaja Sternberg halusi Marlenen Sininen enkeli-elokuvansa Lola Lolaksi. Tämä rooli nosti Marlenen tähtien joukkoon. 1930-luvulla pari teki monta hyvää elokuvaa, joista tunnetuin oli Marokko, jossa Dietrich laulaa valkoinen frakki yllään, suutelee yleisössä olevaa naista ja heittää ruusun Gary Cooperille. Tästä elokuvasta Dietrich sai Oscar-ehdokkuuden.
Siskokset elävät tahoillaan hyvin erilaisen elämän ja vaikka pikkusisko ei puhukaan koskaan julkisesti isosiskostaan, he kuitenkin pitävät yhteyttä kirjeitse ja tapaavatkin joskus.
Marlenen elämä on kuin vuoristorata, joskus on rahaa, joskus taas ei, joskus on rakastajia ja joskus ei. Marlene ja hänen miehensä Rudi elävät tahoillaan omaa elämäänsä. Aviomies tietää vaimonsa monista rakkaussuhteista, muttei piittaa niistä. Rudi puolestaan solmii suhteen tyttärensä hoitajan kanssa.
Marlene oli kansallissosialistien vastustaja ja otti vuonna 1937 Yhdysvaltain kansalaisuuden. Toisen maailmansodan aikana Dietrich kiersi viihdytysjoukoissa liittoutuneiden kanssa ympäri maailmaa.
- Seurue esiintyy teltoissa, ladoissa ja taivasalla... Marlene ei ole samassa vaarassa kuin sotilaat, mutta haluaa osoittaa sotilaille olevansa yksi heistä, ei mikään elokuvadiiva. Siksi pukeutuu amerikkalaissotilaiden khakinväriseen univormuun...Kun hän joutuu yöpymään teltassa, hän saa seurakseen satiaisia ja jaloissa vilistää rottia.
Marlene on aina auttanut sisartaan, lähettänyt tälle vaatteita, herkkuja, silmälasit, lehtien lahjatilauksia, television, levysoittimen, levyjä. Joskus maksanut lentolipun ja hotellin, jotta sisko pääsee konserttiin katsomaan kuuluisaa pikkusisartaan.
Kirjeiden mukana Liesel lähettää kiitokseksi värillisiä paperiliittimiä ja Maggimaustetta.
Myöhemmin kun Marlene on jo alkoholisoitunut ja sairas, niin Liesel lähettää masennuslääkkeitä sekä rauhoittavia ja piristäviä.
Marlenelle tulee aikanaan myös ikäkriisi, jolloin ikä valehdellaan alaspäin eikä eläkkellelähtöä edes harkita. Seitsemänkymppisenä Marlene vielä matkustaa Sveitsiin "virkistäytymään" eli ostamaan itselleen nuoruutta.
Marlenen viimeiset esiintymisvuodet ovat noloja, sillä tähti toikkaroi alkoholin ja/tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena lavoilla. Kaatuilee ja unohtelee sanoja, Vuonna 1975 73-vuotias diiva esintyy Sydneyn kuninkaallisen teatterin lavalla, horjuu, pitää kiinni esiripusta ja kaatuu selälleen lattialle. Esirippu vedetään eteen. Reisiluu oli murtunut ja kestää neljä kuukautta päästä taas jaloilleen ja silloinkin vain kävelytuen kanssa. Marlene linnottautuu Pariisin kotiinsa.
Vielä 1978 viimeinen yritys, elokuvaprojekti, josta tulee fiasko eikä filmi menesty.
- Tämän jälkeen Marlene vetäytyi lopullisesti julkisuudesta. Hän ei enää poistunut talostaan, ja vain lähimmät ystävät ja sukulaiset saivat käydä hänen luonaan. Diiva joutui vaihtamaan pienempään asuntoon ja miljoonatuloista oli enää rippunen jäljellä. Hän kirjoitti katteettomia sekkejä, möi esiintymisasujaan ja tuhlasi olemattomia rahojaan.
Ulkomaailmaan hän piti yhteyttä pääasiassa tuntikausia kestävillä puheluilla. Ja viihdytti itseään juomalla viskiä. Lopulta jalat eivät enää toimineet ja harmaakaihi sokeutti toisen silmän. Vuonna 1991 Marlene sai avoinfarktin, jolla oli vakavat seurauket. Marlene Dietrich menehtyi 90-vuotiaana 1992.
Surullinen tapaus, josta olisi voinut kertoa vaikka kuinka paljon, mutta tämä kirja on luettava itse jos Marlenen ja hänen siskonsa Lieselin tarina kiinnostaa. Mietin lukiessani, että miltä Lieselistä on mahtanut tuntua elää niin kovin erilaista elämää ja täysin siskonsa varjossa. Jopa niin paljon, että siskosta ei saanut puhua missään tilanteessa, eikä saanut tunnustaa olevansa Marlenen isosisko.
Ja kuinka toinen elää elämäänsä yksinään ja toisella on rakastajia toinen toisensa perään. Toinen elää vaatimatonta elämää ja toinen elää tähden elämää juhlittuna ja palvottuna.
Kirjassa on myös otteita Marlenen päiväkirjoista sekä Marlenen ja Lieselin kirjeenvaihtoa.
Tämä opus on vain yksi monista, joita Marlenesta on kirjoitettu ja Thies sanoo, ettei edes tiedä kaikista faktoista ovatko lopulta totta vai ei. Marlenella kun oli tapana joskus muunnella totuutta. Thies on tehnyt kirjaa varten suuren taustatyön. Kirjan lopussa on liitteitä, joissa on elämänkerrallisia tietoja ajalta 5.2.1900 - 30.1.2013. Lisäksi on listat Marlenesta kertovista elokuvista ja kirjallisuudesta.
P.S. Dietrich on suomeksi tiirikka.
Kasarmimme eessä suuri portti on,
mi illan pimetessä jää lyhdyn valohon.
Sen eessä jälleen kohdataan,
ja lyhdyn alla haastellaan,
kuin ennen Liisa pien'.
(Suom. sanat Kerttu Mustonen)
Marie Magdalene (Marlene) Sieber, os. Dietrich 1901 - 1992
++++++++++++
Ei kirjailijatietoja
**************
Lukuisa määrä suomentamattomia kirjoja: elämänkertoja, romaaneja, jännitystä, tietokirjoja ja lastenkirjoja.
En löytänyt Thiesiltä muita suomennoksia kuin tämän blogini kirjan.
------------------
Tämä kirja päättää osaltani kirjabloggareiden naistenviikon, jonka järjestänä oli bloggari Tuijata.
Kirjassa ei esiinny nimipäiväsankaria eikä kirjoittajakaan ole nainen, mutta Marlene oli, isolla N:llä.
Onnittelut: Tiina, Kirsi, Krista, Kristiina, Kiia, Kirsti, Tinja, Kristina, Kerstin, Kristel, Kia, Stina ja Tina 🌼🌷🌹
Kiinnostava kirja sisaruudesta ja tähteydestä. Kiitos osallistumisesta haasteeseen!
VastaaPoista👍 Kivaahan se oli😊
VastaaPoista