469 s. ilmestynyt 2018
Cozy crime, chick lit
kansi: Sanna- Reeta Meilahti
Gummerus Kustannus Oy
- kirjaston kirja
Anniina Tarasova, synt. 1985
- asuu Helsingissä
- kirjailija, ent. kasvuyritysjohtaja
Puristin tuolini selkänojaa. Paniikki alkaa kasvaa siinä vaiheessa, kun näin rajaviranomaisten loittonevat selät asemalaiturilla. Olin joutunut Venäjälle ilman passia ja viisumia.
Hei, nimeni on Reija Wren, ja työskentelen sisäisen laskennan parissa pääkonttorissamme...
Tarkoitukseni on toimia koko konsernin yhteisen hyvän eteen. Pääkonttorissa huomattiin, ettei Venäjällä ollut tehty tarkastusta pitkään aikaan. Tapana on ollut vaihdella kohteita vuosittain. Tällä kertaa vuorossa sattuu olemaan Venäjä.
Reija Wren on kolmekympinen sisäinen tarkastaja, joka on Turusta lähetetty Venäjälle tekemään konsernin sisäistä tarkastusta. Kihlattu Veli-Pekka jää Suomeen, eikä ymmärrä Reijan hinkua lähteä Venäjälle.
- Sanot, että se on kunnianhimoa, mutta sulla on ihan kummallinen fiksaatio työhön ja koko siihen maahan. Miksi kukaan lähtisi vapaaehtoisesti paikkaan, jossa fasadien takana rakennukset sortuvat ja suklaa on huokorakenteista sahanpurua?
Reijan Pertti-isä on toiminut aiemmin konsernin hallituksen puheenjohtajana ja tytär on aina tuntenut jäävänsä isänsä varjoon, eivätkä he oikein muutenkaan tule kovin hyvin toimeen keskenään.
Reija on bisnesnainen, joka pitää suklaatäytteisistä minicroisanteista ja polttaa mielellään pikkusikareja astmastaan huolimatta. Työt hoituvat, mutta vapaa-ajalla Reija bailaa, pelaa pokeria tai pleikkaa. Tutkii myös usein venäläistä sosiaalista yhteisöä, VKontaktea, joka muistuttaa facebookia. Lisäksi käy katsomassa LinkedListä ihmisten profiileja tai kurkkii ketkä ovat katsoneet hänen sivujaan.
Reijan matka Venäjälle ei kuitenkaan ala kovin suotuisasti, sillä heti Sibelius-junassa alkavat passi- ja viisumiongelmat. Minne ovat kadonneet rajavirkailijalle annetut dokumentit?
Reija pääsee perille, mutta ajan kuluessa alkaa tapahtua kaikkea mystistä, mm. mapit viety pöydältä, minne? Muistikirja kadonnut pöydältä, miksi ja minne? Ihan kuin joku tahallaan jarruttelisi Reijan töitä. Mihin Reijan tarkastus lopulta johtaa ja löytyykö jotain mikä ei kestä päivänvaloa?
Entä mitä on tapahtunut paikallisen firman lakimiehelle, 37-vuotiaalle Pavel Šulitšenkolle, joka vain jätti eräänä päivänä tulematta työpaikalleen? Šulitšenko oli työskennellyt yrityksessä puolitoista vuotta, eikä kukaan nyt tiedä missä mies on, etsinnöistä huolimatta.
Venäläiset tilikirjani ei ole tavallinen dekkari tai jos onkin, niin kevyt sellainen. Tarasova myöntääkin kirjan kuuluvan cozy crimeen eli jännityskirjallisuuden lämminhenkisempään lajityyppiin. Liittäisin tähän yhteyteen myös sanan chick lit eli laji, joka käsittelee mm. modernin naisen ongelmia humoristisesti ja kevyesti.
Näitä piirteitä kirjasta kyllä löytyykin. Esim. ruokakuvailut:
- Hotelliaamiaisella tarjottiin viiräisvartaita ja viiriäisenmunia gretškalla eli tattarinjyvillä höystettyinä.
Tai:
- Pöytä täyttyi olutlaseista, valkosipulista ja juustopäällysteisistä grenkeistä, suharikeista, pistaasipähkinäkulhoista ja kuivatusta lihasta.
En voi sanoa tuntevani venäläistä ruokakulttuuria, joten mitä ovat yllämainitut ruuat? Jotain ruisleipäpalojako?
Rikospuoli jää aika vähäiseksi, joka on ehkä ollut kirjailijan tarkoituskin?
Se mitä olisin karsinut isolla kädellä olivat työhön liittyvät asiat:
- Tavallisesti raaka-aineisiin littyvät osto- tai myyntikehotukset saatiin konsernimme trendit-tiimiltä Suomen treasury-osastolta. Jos raaka-aineet olivat erityisen halpoja, niitä saatettiin ostaa varastoonkin, vaikka tilauskanta olisi sillä hetkellä ollut vaisu....jne
Ei ihme, että Tarasova kirjoittaa niin asiantuntevasti ja tarkkaan Pietarista, sillä kirjailija on asunut, ollut töissä ja kirjoittanut siellä kirjaansa. Mutta onko tällainen tarkkuus tarpeen, sitä lukija voi miettiä.
Sanojen kuvaileva käyttö on todella taidokasta, mutta onko sitäkin liikaa? Toisaalta cozy crimeen kyllä sopii, normidekkariin ei.
-Aivan se ja sama, päätti humalainen lentokapteeni minussa. Minkä sille voi, että pelikaanit iskeytyivät tubiineihini. .. toimistolle lantustellaan...juomaa hörsitään...jne
Venäläisiä sanoja ja sanontoja on myös, mutta onneksi suurin osa niistä on suomennettu. En osaa venäjää, joten suomentamatta olisivat jääneet minulle "hepreaksi".
- Mene nyt jo! Ni puha, ni pera! Inna sanoi. Venäläinen toivotus "ei nahkaa, ei höyheniä" olisi vaatinut kinkkisissä tlanteissa vastauksen k tšortu!, paholaiselle!
Päähenkilö puolestaan on nainen, joka käyttää joskus kyseenalaisiakin keinoja päästääkseen tavoitteisiinsa ja saadakseen tuloksia, kuten Tarasova itse hahmosta kirjoittaa.
Jo mainitsemaani tiivistystä olisin joka tapauksessa kaivannut, nyt tarina jäi osittain rönsyn alle. Tarasovalla on selvästi kirjoittamisen lahja, mutta toteutus vielä vähän ontuu, ainakin minun mielestäni.
Kun olet voimissasi, hämää kyvyttömyydelläsi.
(Sodankäynnin taito, suom. Matti Nojonen)
P.S. Tiesittekö muuten, että Pietarissa järjestetään kattojen yli kulkevia kierroksia, jolloin kaupunkiin pääsee tutustumaan uudesta perspektiivistä. Näitä kierroksia ei mainosteta joka kadunkulmassa, vaan päästäkseen mukaan on nähtävä vähän vaivaa.
Olisipa mielenkiintosta päästä tuollaiselle kierrokselle, eikö.
Pari sanaa kirjailijasta:
Anniina Tarasova on koulutukseltaan sosionomi ja ekonomi, jonka suku tulee Hämeestä, Karjalasta ja Pietarista. Kirjailijaa kiinnostavat startupit, koodaus ja uudet bisnesideat. Rakkauden kohteita ovat grappa, prosecco, täyteläiset punaviinit sekä chai-tee, blinit, guattro formaggi-pizza ja georgialainen ruoka.
Kirjalliset esikuvat ja lempikirjailijat ovat Sujata Massey (Rei Shimura), Helen Fielding (Bridget Jones), Ljudmila Ulitskaja, Pirkko Saisio, Rosa Liksom, Charles Bokowski ja Joel Haahtela.
Vuonna 2010 Tarasova asetti itselleen kymmenen vuoden tavoitteen. Sen ajan hän päätti tavoitella kustannussopimusta. Tavoitteeseen pääseminen kesti 7 vuotta ja nyt Anniina sanoo nauttivansa kirjoittamisesta koko ajan, jopa niin paljon, että jätti päivätyönsä.
(Lähteet: Anniina Tarasovan kotisivut ja blogi: https://www.anniinatarasova.fi/blogi/
***********
Ei aiemmin ilmestyneitä teoksia.
-----------------
Kirjabloggarit viettävät naistenviikkoa 18.-24.7.2018. Järjestäjänä bloggari Tuijata.
Onnea nimipäiväsankarittareille Oili ja Olga!
Kommentit
Lähetä kommentti