463 s. suom. ilm. 2018
Loistava menneisyys sisältää
osat: Mitäs pienistä / Never mind 1992 - Ikävä juttu / Bad news 1992 / Toivon mukaan / Some hope 1994 - perutuu tositapahtumiin
- suomennos : Markku Päkkilä
Otavan kirjasto
- kirjaston kirja
Edward St Aubyn, synt. 1960 Lontoossa, jossa myös asuu.
- kirjailija, journalisti
I osa / Mitäs pienistä (138 s)
Kello oli puoli seitsemän aamulla. Tohtori David Melrose lasketti puutarhaletkulla vuolaasti vettä kohti muurahaispolkua, joka kuhisi sorapihalla hänen jaloissaan. Hän sovelsi hyväksi havaittua tekniikkaa: vesisuihkusta selvinneet muurahaiset saivat pyristellä hetken kastuneilla kivillä ja tavoitella arvokkuuttaan, ennen kuin hän hukutti ne uuteen vesiryöppyyn.
Lääkäri David Melrose on talon herra ja varsinainen ällötys, jota koko talon väki pelkää ja yrittää karttaa. Paitsi, että mies hukuttaa muurahaisia ja polttaa niitä sikarilla, niin kiusaa palvelijoita, nöyryyttää vieraitaan ja vaimoaan sekä kohtelee äärimmäisen kaltoin 5-vuotiasta Patrick-poikaansa.
David oli tavannut Eleanorin 12 vuotta sitten ja jo tuolloin nöyryyttäminen oli alkanut. Eräänkin kerran maassa oli ollut pilaantuneita viikunoita, jotka David oli pakottanut Eleanorin syömään.
- Eleanor omisti sekä talon että maat, maksoi palveljoiden palkat ja juomat, mutta todellisuudessa vain auto, Buick, oli hänen omaisuuttaan.
Eleanor ajattelee nykyään,että mies oli vain tavoitellut hänen omaisuuttaan rahoittaakseen elämäntavan, josta haaveili ja jonka katsoi ansainneensa. David oli luopunut lääkärin työstä pian vihkiäisten jälkeen.
Kestääkseen julmaa miestään Eleanor täyttää päivänsä juomalla ja syömällä keltaisia pilleriä pysyäkseen hereillä ja valkoisia, jotka pitävät kurissa hereilläolon aiheuttaman pelon ja paniikin.
Kaapista löytyy myös barbituraatteja, stimulantteja, masennuslääkkeitä, unilääkkeitä, vähän kipulääkkeitä, kodeiinia, opioideja, ja jopa oopiumipulloja.
Pieni Patrick pelkää isäänsä,eikä suotta. Isä rankaisee poikaa usein, mm. roikottamalla tätä korvista ja monilla muilla sadistisilla tavoilla. Poika ei vain useimmiten tiennyt rangaistuksen syytä.
- Patrick säikähti. Mistä isän ääni kuului? Huusiko isä hänelle? Hän pyörähti katsomaan taakseen. Sydän hakkasi.
Tässä osassa keskitytään Patrickin lapsuusaikaan, tosin pojasta itsestään on aika vähän tekstiä. Olisin kaivannut sitä lisää. Patrick-parka. On rankkaa elää tuollaisessa ympäristössä.
Melroseille on tulossa ruokavieraita ja tämä päivän tapahtumat onkin yksi kirjan pääaiheista. Yläluokkaisia ihmisiä käyttäyttymässä tökerösti. Yksi vieraistakin hermostuu:
- Anne oli saanut tarpeekseen... Hän ei enää jaksanut Davidin mielialaa ja sitä miten tämä kiusasi Eleanoria, tölvi Nicholasia, vaiensi Bridgetin ja vähätteli Victoria.
Pidin tästä osasta kuitenkin eniten. Aubyn kuvaa tekstissään hyvin yläluokan mädännäsyyttä ja julmuutta. Mukana on silti hieman (tahallista tai tahatonta) komiikkaa ja sarkastisuutta.
-------------------------------
II osa: Ikävä juttu (263 s.)
Hän oli viettänyt valtaosan elämänsä "laatuajasta" kylpyhuoneessa. Hän oli piikittänyt suoneen, vetänyt kamaa nenään, niellyt, varastanut, ottanut yliannoksia, tutkinut pupillejaan, käsivarsiaan, kieltään, huumekätköjään.
Toinen osa kertoo ajasta jolloin Patrick on parikymppinen ja jo pahasti huume- ja alkoholikoukussa.
Mies lähtee hakemaan isäänsä Amerikasta, jossa suurin osa ajasta kuluu alkoholin, mutta etenkin huumeiden käyttämiseen ja niiden etsimiseen. Eli Patrick on koko matkan ajan huumehöyryissä.
- Nenää kirveli ja silmät kostuivat, mutta hän ei antanut sen häiritä vaan sulki kapselin, kääri sen paperinenäliinaan ja työnsi käärön taskuunsa ja sitten, syistä joita ei tajunnut, hän otti käärön uudestaan esiin lähes vastentahtoisesti, kaatoi laatalle lopunkin jauheen ja imaisi sen sieraimiinsa.
- Patrick tipahti nojatuolista ja käpertyi lattialle. Brutaali euforia salpasi hengen ja löi hänet ällikällä. Hän vavahteli sydämenlyöntiensä tahdissa kuin helikopterin viuhuvan roottorin alla kyyristelevä mies.
- Hän kokeili taas, että pillerit olivat tallessa (oikea takintasku), sitten rahakuori (vasen povitasku) ja luottokortit (vasen takintasku) - Huumeet, Käteinen, ja Luoton Pyhä Henki, muistuttavat alttarin ääressä tehtyä ristinmerkkiä.
Minun makuuni tätä huumejuttua oli aivan liikaa, koska oikeastaan osassa ei oikein muuta ollutkaan. Humoristinen kirjoitustyylikään ei pelastanut. 267 sivua lähes pelkkää huumesekoilua, en tykännyt.
------------------------------
III. osa: Toivon mukaan (140 s)
Kolmannessa osassa Patrick on kolmekymppinen ja viettää paljon aikaansa vanhan ystävänsä Johnny Hallin kanssa. Johnny käy nimettömien narkomaanien kokouksissa, mutta Patrick ei tajua miten Johnny kestää niitä ihmisiä.
- Miksi hänen oli pakko arvostella Johnnyn kokouksia? Niissähän oli vain tarkoitus tunnustaa. Miksi kaikesta piti tehdä niin julmaa ja vaikeaa?
Patrick oli ollut vieroitushoidoissa monilla klinikoilla, joten omaisuus oli huvennut hillittömään elämään ja sairaalalaskuihin, ja jäljellä oli enää sen verran, ettei köyhyys kolkuttanut ovella, mutta tylsyyteen hänellä ei ollut varaa hankkia vaihtelua. Niinpä Patrickin piti mennä töihin, mutta sitä ennen piti hankkia ammatti eli lähteä opiskelemaan.
Tässä tarinassa ollaan pääosin Bridgetin miehelleen Sonnylle järjestämissä syntymäpäiväjuhlissa. Patrickia ei kiinnostaisi lähteä juhliin:
Hän ei ollut sillä tuulella, että olisi valmis käymään pöytään ihmisten kanssa, joiden sukunimi oli Bossington-Lane.
"Tässä sitä räpiköidään",Patrick sanoi. "Oli miten oli, sinä (Nicholas Pratt) aloit pohjustaa tätä kutsua Cheatleyyn jo silloin, kun minä olin viisivuotias ja sinä toit Bridgetin mukanasi. Sokeakin näki, että Bridget kiipeäisi vielä seurapiirien huipulle."
Bridget, nykyään Gravesend, on, vaatimattomasta taustastaan huolimatta, päässyt seurapiirien huipulle, sillä juhliin on tulossa kovin korkea-arvosia ihmisiä, mm. prinsessa Margaret, joka kysyy Johnnylta:
"Kuka te olette?
"Johnny Hall", Johnny sanoi ja ojensi kätensä. Tasavaltalaishenkinen tapa olla puhutelematta prinsessaa hyväksi rouvaksi sekä täysin sopimaton kädenojennus kertoivat prinsessalle, että Johnny oli merkityksetön mies.
"On varmaan kummallista olla saman niminen kuin moni muukin", prinsessa pohdiskeli.
Kutsut olivat ehdottomasti tämän osan parasta antia, etenkin sen viiltävä dialogi vieraiden kesken. Myös tämä osa suht hyvä, vaikkei ensimmäistä osaa minusta voitakaan.
Kokonaisuutena luettava kirja, mutta mielestäni kakkososan huumesekoilut vesittivät kirjaa. Kaikkien osien kirjoitustyyli oli paikoin hömpähtävää (liioittelen), joten toista osaa (Toivoa sopii) en olisi tähän samaan syssyyn kyennyt lukemaan. Eikä tarvitsekaan, koska suomennos ilmestyy vasta syksyllä.
Sarja on omaelämänkerrallinen. Paljonko on fiktiota ja paljonko faktaa? Sen joutuu lukija itse päättämään.
Olipahan yksi kurkistus yläluokan elämään.
- Kuinka moni hukkui kiroillen? Kuinka moni vajosi pinnan alle ääntä päästämättä? Kuinka moni sinnitteli vedessä hetkisen kauemmin kiskomalla itseään pintaan hukkuvan naapurin olkapäästä. -
P.S. Sitä ihmettelin, että jos Edward St Aubyn on oikeasti vetänyt kamaa ja alkoholia sellaisia määriä mitä Patrick kirjassa vetää, niin miten sellaisesta voi selvitä hengissä. No, fiktio on fiktiota.
*******************
Pari sanaa kirjailijasta:
St Aubyn syntyi yläluokkaiseen brittiläiseen perheeseen ja varttui Lontoossa ja Ranskassa.
Miehen ensimmäinen kirja Never mind julkaistiin 1992.
St Aubyn on elänyt traumaattisen lapsuuden jolloin isä mm. käytti Edwardia hyväkseen tämän ollessa 5-8 -vuotias. 16-vuotiaana kirjailija lähetettiin kouluun Westminsteriin ja jo silloin hänestä tuli heroinisti. Nuori mies päätyi Oxfordiin lukemaan englantia, mutta huumeiden käyttö ei loppunut. Vaikeimpina aikoinaan mies ajatteli joka päivä tekevänsä itsemurhan.
St Aubyn halusi kovasti kirjoittaa, mutta aloittaminen oli vaikeaa, koska hänen tarinansa oli niin ahdistava. Vasta terapeutilla käynnit vapauttivat miehen, vaikkakin kirjoitusprosessi oli tuskallinen. Kirjailija meni huumevieroitushoitohin ja selvisi.
"St Aubyn ei pidä haastatteluista, muttei silti ole sarkastinen eikä töykeä," sanoo Guardianin toimittaja haastattelussaan.
St Aubyn lainaa Freudin sanoja: tee työtä ja rakasta.
(Lähde: The Guardian)
Kirjoista on tehty myös 5-osainen tv-sarja, jonka pääosassa on Benedict Cumberbatch. Nettitiedon mukaan ohjelma alkoi toukokuussa. Katsotaan saammeko sarjan Suomeen.
++++++++++++++++
St Aubyn on kirjoittanut yhdeksän romaania, joista on suomennettu:
Patrick Melrose I-III: Loistava menneisyys 2018 - Patrick Melrose IV-V: Toivoa sopii 2018 (arvioitu ilmestymispäivä on 3.9.2018)
Kommentit
Lähetä kommentti