Kimmo Oksanen & Heidi Piiroinen: Ohikuljetut, erään kerjäläisperheen tarina


480 sivua, joista n. puolet valokuvia, ilmestynyt 2018
- kansi: Heidi Piiroinen
WSOY

- kirjaston kirja


Kimmo Oksanen, synt. 1960 / Sysmä

Kirjailija ja Helsingin Sanomien toimittaja ja kolumnisti.

Heidi Piiroinen, synt. 1978 / Tampere

Helsingin Sanomien valokuvaaja, dokumenttiohjaaja.





"Suurin osa ihmisistä ajattelee nykyään vain, että mitä se minulle kuuluu. Että jokainen ihminen tuntisi olevansa vastuussa siitä mitä tapahtuu kaduilla, lapsille ja kaikkein köyhimmille... Semmoinen ei kyllä juolahda monenkaan mieleen."
Fritz Lang, Thea von Harbou: M- kaupunki etsii murhaajaa
Suomentanut Arja Kataja
Alkuteos Eine Stadt sucht einer Mörder, 1931

Moni on nähnyt kerjäläisiä. Moni kävelee kerjäläisten ohi päivittäin, vilkaisee tai ei vilkaise polvillaan olevaa henkilöä. Moni toivoo, että menisivät kotiinsa, eivätkä tulisi tänne vaivoiksemme ja pilaamaan katukuvaamme. Moni ei anna rahaa, sillä ehkä ajattelee kerättyjen rahojen menevät kuitenkin mafian taskuun tai kerjäläismiesten kaljaan. Joku huutaa kerjäläisille. Joku sylkäisee kerjäläistä. Joku potkaisee rahamukin nurin. Joku antaa joskus rahaa. Joku pysähtyy silloin tällöin juttelemaan. Joku antaa kerjäisille vaatteita tai ruokaa. Joku jopa ottaa kerjäläisiä kotiinsa asumaan.
Kerjuutapojakin on erilaisia, jotkut kerjäläiset ovat polvillaan, katse maassa, kädet ristissä. Toiset huutelevat ohikulkijoille ja jopa tarraavat hihasta. Toiset soittavat jotain instrumenttia. Kaikilla kerjuutavoilla on kuitenkin sama tavoite: saada rahaa.

Oksasen ja Piiroisen kirja kertoo asiallisesti romaneista, heidän historiastaan ja tavoistaan. Mutta juuri tämä kirja on vain kahden suvun seurantatarina.

Piiroinen ja Oksanen ovat 10 vuoden ajan seuranneet Romanian Transsilvaniasta kotoisin olevan romaninaisen Mihaela Stoican ja hänen perheensä sekä sukunsa elämää Suomessa, Romaniassa, Kreikassa, Virossa ja Ranskassa.
Stoica tuli Romaniasta Helsinkiin kerjäämään vuonna 2007. Hän synnytti esikoisensa Helsingissä vuonna 2008, omana 17-vuotissyntymäpäivänään. Nyt hän on kolmen lapsen äiti ja asuu Helsingissä. Hän itse ei ole käynyt koulua eikä osaa lukea tai kirjoittaa. Hänen ensimmäinen lapsensa käy koulua Helsingissä. Onko tällä lapsella toivoa paremmasta tulevaisuudesta? 

Kirja kertoo miksi perhe kerjää ja miksi on tullut Suomeen kerjäämään. Oksanen sanoo myös:
- Monet romaneja sivusta katsoneet ovat varmoja tiedoistaan ja totuudestaan, mutta mitä syvemmälle tai pidemmälle heidän elämäänsä pääsee, sitä epävarmemmaksi käy myös olo. Tässä kirjassa keskitytään vain kahden suvun henkilöihin. Kirja on kuvaus heistä, eikä kenestäkään muusta.
... Kirjan yksi keskeisiä teemoja on koulunkäynnin merkitys ja tärkeys.
.. Kirjan romanit eivät juuri muistele tai murehdi menneitä tai suunnittele tulevaisuuttaan. He elävät tässä ja nyt. 
...Kirja perustuu tositapahtumiin.

Ohikuljetut jakautuu kolmeen osaan joissa teksti & valokuvat vuorottelevat. Valokuvat täydentävät ja konkretisoivat tositarinaa, jossa eletään sekaisin eri maissa ja vuosissa.
Tämä on myös tieto- ja historiankirja. Hyvin kirjoitettu, kuinkas muuten, kun ammattilainen on asialla. Ja valokuvat ovat kauniita ja pysäyttäviä, vaikka vain katsoisi niitä irrallisina valokuvina.
Kirja muistuttaa kuinka paljon vielä on ihmisiä, joilla ei mene hyvin. Ei ole koskaan mennyt, ei mene nyt eikä tule menemään tulevaisuudessakaan.
Vaikka teos on hyvin kirjoitettu, niin jäin edelleen miettimään erästä yksityiskohtaa: mistä kerjäläiset ottavat matkarahansa moniin eri maihin? Aprikoin silti, vaikka luin, että rahaa lainataan, ystävälliset ihmiset kuljettavat maasta toiseen, valtiot maksavat paluulentoja ja saahan kerjäämälläkin rahaa (hyvänä kuukautena jopa 500 euroa) ja pullojen keräyksellä.

Luettuani tämän kirjan ja katseltuani näitä valokuvia ajattelen asioista (romaneista yleensä, Romaniasta ja kerjäläisistä) hieman eritavalla kuin aiemmin. Ja ehkä joku teoksen luettuaan saattaa heittää roposen kadulla kerjäävän henkilön pahvimukiin tai sitten ei. Valinta on jokaisen oma.

"Maalla oli suloista ja ihanaa,oli kesä! Ohra huijui keltaisena, kaura vihreänä. heinä oli nostettu rukoihin luhtaniityllä, ja siellä tepasteli pitkä, punasäärinen haikara ja puhui egyptiä - sen kielen se oli oppinut äidiltään."
H.C. Andersen. Ruma ankanpoikanen
Maila Talvion tarkistettu suomennos kokoelmassa Andersenin satukirja, WSOY 1963
Alkuteos Den frimme alling, 1844

 (Alun ja lopun kirjasitaatit Ohikuljetut-kirjasta)

***************************************
Kimmo Oksanen on kirjoittanut paljon yhteiskunnan vähäosasisista, mm. asunnottomista, alkoholisteista ja laitoksissa asuvista vanhuksista.

Blogipäivitys: Tampereen Taide&Kirja - tapahtuma 25.8.2018 / Kimmo Oksasen haastattelu
Taustaa kirjalle Ohikuljetut:

Suomeen tuli  romanikerjäläisiä noin kymmenen vuotta sitten ja Helsingin Sanomien toimittaja Kimmo Oksanen sai työkomennuksen mennä tutustumaan tähän romaniporukkaan. Ensimmäinen reaktio oli ollut kieltäytyminen, osittain pelon takia. Mitä väkeä nämä romanikerjäläiset oikein ovat? Toimittaja kun on, niin menihän Oksanen paikalle, mutta haastattelu oli vaikeata, sillä yhteistä kieltä ei ollut. Romanit puhuivat vain omaa kieltään. Lisäksi kukaan ei osannut kirjoittaa, ei edes nimeään. Niinpä seuraavalle työkeikalle otettiin tulkki mukaan. Eli idea kirjan teosta tuli työtehtävästä. Millainen vastaanotto oli Suomessa aluksi? Joka kerran kuulema erilainen, sillä riippui keitä oli paikalla. Myös Romaniassa vastaanotto vaihteli, joskus jopa puukkoa näytettiin.
Jos Kimmo Oksanen oli Suomessa aluksi ollut pelokas, niin kyllä romanitkin olivat omassa maassaan. Kimmoa epäiltiin aluksi virkamieheksi ja sehän on romaneille kauhistus poliisien ja lehdistön lisäksi. Vähitellen luottamus kuitenkin syntyi.
Kerroin jo aiemmin Mihaelasta, mutta miten juuri hän päätyi päähenkilöksi? Raskaana olevaa tyttöä oltiin viemässä takaisin synnyinmaahansa Transsilvaniaan kun synnytys käynnistyi. Kimmo ja Heidi soittivat ambulanssin ja Heidi meni ambulanssin mukaan. Eli Mihaelan mukaantulo oli sattumaa.

Mitä Mihaelalle ja hänen perheelle nyt kuuluu? Eräs uskonnollinen ryhmä tuki heitä. joten perheestä tuli maahanmuuttajia ja he alkoivat saada yhteiskunnan tukea, saivat asunnon ja isä pääsi opiskelemaan. Mies on valmistunut kiinteistöhuoltajaksi. Myös kirjantekijän ovat avustaneet perhettä, mm. antamalla perheelle lastensa pieneksi jääneitä polkupyöriä. Lisäksi kolmannes kirjamyynnistä menee Stoican perheelle. Tämä kerjäläisromaniperhe pääsi kiinni oman tulon syrjään, joten heille kävi siis hyvin. Lapset käyvät koulua ja yksi pojista haluaa isona poliisiksi, toinen kitaristiksi. Mitä tytöstä tule, se on Jumalan kädessä, sanoo Mihaela.

Pohdin blogissa aikaisemmin,  mistä kerjäläiset saavat rahaa matkustaa maasta toiseen. Kysyin Oksaselta asiaa ja vastaus oli: Nykyään matkoja saa yllätävän edullisesti kun vaan viitsii etsiä. Toiseksi kerjäläiset kulkevat paljon pikkubusseilla, pakettiautoilla yms. jolloin matkakustannukset voidaan jakaa useamman hengen kesken. Ja kolmanneksi, hyvä kerjäläinen voi ansaita parhaina kuukausina noin 500 euroa.

Aiemmin ilmestyneet teokset:
Makasiinit 1899 - 2006 (2006) - Kerjäläisten valtakunta: totuus kerjäävistä romaneista ...ja muita valheita (2009) - Kasvonsa menettänyt mie (2015), joka samana vuonna palkittiin parhaana kirjana Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon Vuoden kirja -kategoriassa.

Heidi Piiroinen on moninkertaisesti palkittu kuvaaja. Piiroisella on intohimo ihmisiin ja heidän tarinoihinsa. Kuvat eivät kaunistele syrjittyjen, köyhien ja kouluttamattomien elämää. Valokuvissa on myös iloa,lämpöä ja huumoria.
Kun Piiroinen tapasi Mihaelan ensi kertaa, tämä oli 16-vuotias ja viimeisillään raskaana. Helsingin lastensuojeluviranomaiset olivat päättäneet, että alaikäisen tulevan äidin paikka ei ollut kadulla kerjäämässä eikä sillan alla yöpymässä, joten hänen olisi pikimmiten lähdettävä maasta. Mutta lapsivedet menivät ensin.

Piiroisella on  parhaillaan valokuvanäyttely Suomen valokuvataiteen museossa, Kaapelitehtaalla, Helsingissä. Näyttely on  avoinna 20.5.2018 asti.

Kommentit

  1. Tämä on varmaan niitä kirjoja, jotka jokaisen olisi hyvä lukea. Itse en siis ole vielä lukenut, mutta kirja kiinnostaa kyllä. Nyt olen itse asunut jo monta vuotta kaukana kaikista kaupungeista, mutta muistan kyllä, että kerjäläisiä alkoi olla ainakin jonkin verran silloin kun asuin kaupungissa. Silloin joutui miettimään, miten heihin pitäisi suhtautua.

    VastaaPoista
  2. Kyllä kannattaa lukea oli sitten kerjälaisistä tai romaneista mitä mieltä tahansa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti