Lina Bengtsdotter: Annabelle
365 s. suom.ilm. 2017
1. osa Charlie Lager-sarjaan
- suomennos: Sirkka-Liisa Sjöblom
- kannen suunnittelu: Elina Grandin
- Otava
- kirjaston kirja
Lina Bengtsdotter, synt. 1977
- kotoisin Gullspångista Länsi-Ruotsista
- kirjailija
- koulutus: ruotsin ja psykologian opettaja
Meren äärellä, maassa kuninkaan, monet vuodet sitten tunnettiin
eräs neito - ja viel' ehkä muistetaan nimi kauniin Annabel Leen.
Hän eli vain miettien rakkauttaan, ja ma häntä rakastin niin.
Edgar Allan Poe: Annabel Lee
Kirja kertoo 17-vuotiaasta Annabelle Roosista, joka katoaa nuorten biletyspaikasta pienellä Gullspångin paikkakunnalla Länsi-Ruotsissa. Rikosepäilyn vuoksi paikallisten voimien avuksi lähetään kaksi poliisia Tukholmasta. Toinen poliisi on kirjasarjan tuleva päähenkilö, eli 33-vuotias rikostutkija Charline (Charlie) Lager ja toinen parinsa Anders Bart.
Kovassa kankkusessa oleva Charlie ei ole kovin innokas tälle työkeikalle lähtijä. Vastahakoisuuden syynä, huonon olon lisäksi, on myös rikospaikkakunta. Charlie on nimittäin viettänyt ankean lapsuutensa ja nuoruutensa Gullspångissa, jossa ei viihtynyt ja josta lähti nostelemaan 14-vuotiaana.
Tulisiko vastaan oman lapsuuden traumaattiset muistot?
Dekkarin pääkertojat ovat Charlie ja Annabelle.
Heti alussa minua alkoi kyllästyttää Anders Bartin jatkuva puhelimessa kotiasioiden veivaaminen, ja itse asiassa tekee niin läpi tarinan. On ymmärrettävää, että on perheestään huolissaan, mutta vähemmälläkin olisivat asiat selvinneet.
...Pieni kriisinpoikanen kotona. Vatsakipuja...
...Olen pahoillani, Anders sanoi, mutta se oli Maria (vaimo). Samilla (heidän poikansa) on kuumetta. Maria on nyt hänen kanssaan päivystyksessä, mutta lääkärien mukaan ei ole hätää...
Jos Anders vatvoo kotiasioitaan työaikoina, niin Charlie puolestaan pui lapsuuttaan ja nuoruuttaan, jolle on tietysti syynsä, mutta liika on liikaa. Välillä mietin luenko ollenkaan dekkaria!
- Hänen lapsuudessaan iso talo valtavine siipineen oli ollut tyhjillään. Lehmät olivat tallustelleet kuistilla ja jopa suuressa salissa, jossa oli entisaikaan pidetty kutsuja seudun varakkaalle väelle...
Tarinan perusaihe, katoava nuori tyttö, on kulunut, juonenkulut ennalta-arvattavia ja päähenkilökin, kuinka ollakaan, kovin ongelmainen. Charlien näsäviisaus ja kuittailu alkoi tympiä kirjan edetessä. Gullspångessa puolestaan ei taida olla muuta tekemistä kuin ryypätä ja rellestää ja sitä on taidettu tehdä ennenkin. Poliisejakaan ei ole unohdettu, pientä nälvimistä maaseutu- ja pääkaupunkipoliisien välillä:
- Charlie sanoi, että alibit on tarkistettava uudelleen. Hän ei tiennyt, kuinka jatkaa loukkaamatta ketään.
- Me emme ole idiootteja!
Lisäksi kirjassa oli poikkeuksellisen paljon otteita runoista, lauluista ja kirjoista. Vain muutamat näistä pätkistä antoivat lisäarvoa rikostarinalle.
- Järki pitelee lujasti ohjaksiani eikä se anna tunteille valtaa syöksyä mielettömiin syvyyksiin. (Kotiopettajattaren romaani).
Teksti sinänsä oli sujuvaa ja eri ihmisten vuoroluvut toimivat hyvin ja selkeästi, eikä joutunut miettimään kuka kulloinkin kertoo tarinaansa.
Yleisesti ottaen en erityisemmin ollut kirjaan ihastunut osittain juuri sen muun sälän paljouden takia. Kaipasin myös pieniä valonpilkahduksia, edes jonkus. Jäi synkkä maku suuhun.
Kaipa silti aion antaa kirjailijalle mahdollisuuden ja lukea myös seuraavan osan. Toivon, että kakkoskirja olisi enemmän dekkari.
P.S. Annabelle voitti kesällä Visbyn dekkarifestareilla vuoden parhaan dekkariesikoisen palkinnon.
Kirjailijan toisenkin dekkarin tapahtumapaikka tulee olemaan Gullspång.
Kommentit
Lähetä kommentti