Jessie Burton: Muusa - dekkari

Kaikki eivät saa sitä mitä ansaitsevat. Monet hetket, jotka muuttavat elämän - vaikkapa laivalla vieraan ihmisen kanssa käyty keskustelu - ovat silkasta onnesta kiinni.

Jessie Burton: Muusa, 447 s. - suom. ilm. 2018 - The Muse 2016 - suomennos: Natasha Vilokkinen - Otava ****kirjaston kirja

+++++
Jessie Burton, synt. 1982
lontoolainen kirjailija ja
näyttelijä

Tämä kirja on kertomus taulusta. Kirja etenee vuorotellen kahdessa aikakaudessa, vuosissa 1936 ja 1967. 1930-luvulla eletään sisällissodan runtelemassa Espanjassa, Schlossin perheessä. Nuori 19-vuotias Olive mielellään maalaa, mutta on vielä epävarma töistään. Isänsä takia Olive maalaa salaa.

Olive katsoi maalausta. "Sanotaan, että esittelisit sen maailmalle. Mutta maailma ei välttämättä pitäisikään siitä. Ajattelepa sitä. Kaikki ne tunnit, kaikki ne päivät ja kuukaudet - jopa vuodet -"
"Mutta minä itse pitäisin, joten ei sillä olisi väliä.

Sarah-äiti hiippailee vain kotona ja isä Harald on taidekauppias, joka ei arvosta tyttärensä maalauksia. Perheeseen "eksyvät" myös sisarukset Isaac ja Teresa.
Isaac on maalaava vallankumouksellinen ja 16-vuotiaasta Teresasta tulee perheen palvelija ja Oliven ystävä.

60-luvun päähenkilö on viisi vuotta aiemmin Lontooseen muuttanut trinidadilainen Odelle Bastien, joka päätyy konekirjoittajaksi paikalliseen taidegalleriaan. Odelle harrastaa pöytälaatikkokirjoittamista ja uskoutuu harrastuksestaan esimiehelleen.
- Ei sinulla ole kultaista sädekehää, jonka säteily riippuu kirjoittamasi kappaleen tehosta. Sinä et liity asiaan enää mitenkään sitten kun joku toinen lukee tekstiäsi. Teksti seisoo omillaan.

Tumma ihonväri sai Odellen tuntemaan itsensä erilaiseksi.
- Olin opiskellut latinaa ja lukenut Dickensiä, mutta olin myös nähnyt, kuinka vaaleampi-ihoiset tytöt saivat pojilta enemmän huomiota, mitä pojat eivät itsekään luultavasti tajunneet....Melkein jokainen englantilainen uskoi, valistuneetkin ihmiset, että meillä olisi enemmän yhteistä sudanilaisten kanssa kuin heidän kanssaan...

Tarina oikeastaan vasta alkaa kun eräänä päivänä taidegalleriaan saapuu nuorimies taulu kainalossaan.
Kuka on maalannut taulun ja mikä on sen historia? Ja kuka on muusa?

Aikakaudet soljuvat vaivattomasti ja kertomusta on helppo seurata. Alku on oikeastaan pitkä johdanto itse tarinalle, ehkä vähän liiankin pitkä. Teksti on kuitenkin sujuvaa ja välillä pohdiskelevaa.
Onko kirja trilleri vai kaunokirjallisuutta? Vastaan itse, mielestäni se on molempia.
Jos pidit kirjailijan esikoisteoksesta (Nukkekaappi, suom. ilm. 2017), niin saatat pitää tästäkin. Itse pidin hiukkasen enemmän Nukkekaapista.

P.S. Trinidad on Karibianmeren eteläisin saari, jolle nimen on antanut Kristoffer Kolumbus: Isla de la Trinidad (suom. Kolminaisuuden saari). Saari on n. 60 km pitkä ja 80 km leveä ja asukkaita on 1 258 800.

Kommentit