Simone Buchholz: Krokotiiliyö - 2. suom. - dekkari

Tämä on monipäinen hirviösi, aivan omasi. Vain sinua varten tilattu. Sitten: ripeät hohtimet... Siisti naksahdus.

Simone Buchholz: Krokotiiliyö, 293 s.  - 2. suomennos, mutta Chastity Riley-sarjan 6. osa - Blaue Nacht 2016 - suomennos: Anne Kilpi - kansi: Taina Värri - Kustantamo Huippu ******** Kustantajalta saatu kirja, kiitos

Krokotiilisydän on sarjan toinen suomennos, mutta kuudes osa. Mitä välissä on tapahtunut?
Oletan, ettei kovin paljoa, koska hyvin pysyi kärryillä.

Taustaksi pari sanaa päähenkilöstä (Revolverisydämen arvostelussa kerroin enemmän Rileystä - linkki lopussa):
Puoliksi amerikkalainen Chastity Riley on 38-vuotias syyttäjä ja sinkku. Tosin naapurin nuorehkosta Klatschesta on tullut aika läheinen. Nuoresta iästään huolimatta Klatsche on ehtinyt olla vankilassa, toimia lukkoseppänä ja on nykyään Herra Baarinomistaja, Blaue Nachtin.

Riley käy edelleen ainoan ystävänsä Carlan kahvilassa, joka tosin on muuttunut kahvilasta suosituksi ravintolaksi. Kahvi on yhä ensiluokkaista ja musiikki surumielistä portugalilaista.
Rileyn tehtävänkuva on muuttunut sarjan ensimmäisestä osasta. Syyttäjä nimittäin ilmiantoi talon sisältä "väärän" ihmisen. Henkilön, joka oli liian korkea-arvoinen käräytettäväksi. Tästä ei pidetty ja niinpä odotettu ylennys vaihtui alennukseksi. Nyt Riley vastaa rikosuhrien suojelusta.
Rileyn työn muuttumisesta kertoo myös hänen työhuoneensa syyttäjänvirastossa:
- Se kooltaan puolet entisestä. Se on pikemminkin eräänlainen vaatekomero kuin työhuone. Todennäköisesti se on lähinnä selli, joka suunniteltiin varta vasten minua varten.

Tarina alkaa räväkästi: eräs henkilö pahoinpidellään kadulla. Mutta, ei huolta, sitä ei ole kuvailtu raa'asti. Henkilö päätyy sairaalaan ja Rileyn tehtävänä on suojella potilasta ja huolehtia siitä, että tekijät napataan kiinni. Ei mikään helppo tehtävä, sillä ei tiedetä kuka pahoinpidelty on, eikä potilas suostu puhumaan mitään. Rileyn pitäisi nyt aikaansaada luottamus ja selvittää henkilöllisyys. Miten syyttäjä tehtävässään onnistuu ja kuka mystinen potilas on?

Hampurin rikollispiirejä on vuosia hallinnut albaani, jota pidetään kaupungin pahimpana mätämunana ja joka haluttaisiin vihdoin tiilenpäitä lukemaan. Mies on ovela ja hänellä on laaja apuverkosto. Etenkin poliisi Georg Fallerille miehen nappaamisesta on tullut pakkomielle.

Hampuriin ja sen lähikaupunkeihin on lähiaikoina kulkeutunut uusi, vaarallinen huume. Se on halpaa, mutta siihen voi kuolla kunhan se on ensin raunoittanut ihmisen. Tiettyjen tapahtumien jälkeen Rileyn on mahdollista päästä itse katsomaan narkomaanien oleskelupaikoille miten uusi synteettinen huume voi vaikuttaa. Chastity kauhistuu, haluaisi itkeä ja kirkua.
- Pariskunnan kalpeus on vihertävää, he näyttävät samalta kuin lasten maalaamat zombit... Zombit vain makaavat. Ei aavistustakaan, minkä ikäisiä he ovat. 

Kollega kertoo huumeesta:
- Emme tiedä paljoakaan. Se on meillä kuitenkin todella harvinaista, vielä. Tiedämme vain, että sitä on. Se tulee Venäjältä ja haukkaisee tietään pikkuhiljaa pidemmälle länteen.

Poliiseilla on vahva epäilys, että albaanilla joukkioineen on sormensa pelissä. Mahdollisesti ovat mukana salakuljettamassa myös tätä uutta ainetta. Hengenvaarallinen huume pitäisi äkkiä saada pois markkinoilta ja estää sen leviäminen. Niinpä olisi entistä tärkeämpää päästä käräyttämään albaani. Miten käy? Onnistuuko huumeryhmä tehtävässä ja saadaanko albaani joukkioineen kiinni? Vai onko syyllinen joku muu?

Krotiiliyössä on myös mukana puoleksi italialainen Calabretta. Hänen etunimensä on Stefan, mutta häntä kutsutaan poliisiasemalla Vitoksi. Miehellä on sarjojen välissä ollut ilmeisesti rakkaussuhde, joka on sittemmin loppunut. Ovatko syynä sydänsurut, vai mitkä, mutta mies on kova poika ottamaan alkoholia. (Eikä Chastitykään lasiin sylje.)

Miten tarina päättyy? Pääseekö Chastity Riley palaamaan entiseen syyttäjän työhönsä? Miten sairaalaan päätynyt pahoinpidelty henkilö liittyy juoneen? Kuinka käy huumeiden salakuljetuksen?

Buchholz on taas onnistunut kirjoittamaan ihan kelpo dekkarin, omanlaisensa. Tässäkin osassa on tietynlaisia, erilaisia, kirjoittamistapoja. Virkkeet ovat pääosin kovin lyhyitä:
- Pidämme perheen yhdessä. Me teemme sitä muutaman viikon välein. Ja muutaman viikon välein jokin on aina toisin. 
Joskus vieläkin lyhyemmin:
- Autot. Polkupyörät. Ihmiset kahvikuppi kädessään. Ihmiset lapsiaan taluttaen.
Edellisessä osassa minua häiritsi alussa sähkösanomatyyli, muttei enää. 

Välillä kirjailija kuvailee henkilöhahmojaan tosi tarkasti, sekin sopii minulle. Pidän myös tekstin sekaan ujutetusta pienestä huumorista, etenkin kun sitä ei ole liikaa:
- Kioskin tarjouksessa tänään: sämpylöitä, joissa jauhelihaa ja tuoretta sipulia. Vanhat sipulit olisivat myös aika kova juttu. Tai: He puhuvat niin kimeällä äänellä, että voisi kuvitella heidän syöneen neonvärisiä liituja.

Hauskana yksityiskohtana se, että paikalliseen tapaan työtoverit teitittelevät toisiaan 
Tarinaa tukevat myös lyhyet aikajanat, jotka alkavat vuodesta 1982 ja jatkuvat loppuun asti. Niissä jotkut henkilöistä kertovat "omin sanoin" sen hetkisestä tilanteestaan. Joskus vain parilla sanalla. 

Dekkarille poikkeuksellista oli myös lukujen nimeäminen, mutta miten? No, esimerkiksi näin: Ei kuulu teille paskaakaan, miten pimeää ikkunani edessä on. Tai: Kynttilöitä kaikille, kiitos.
Kirjan suomennos oli minusta myös aika onnistunut.

Se mistä en pitänyt oli yletön tupakointi. Sen kertomista olisi todellakin voinut vähentää rutkasti:
- Tupakointi kuitenkin luultavasti auttaa vähän - Hän imee tupakkaansa. - Edessä tiskillä on Roth Händle -aski ja sytytin, tuhkakupissa hehkuu savuke, tuhkakupin vieressä on pullo olutta. - Polteteenko ensin yhdet? - tupakka suupielessään..... jne jne loputtomiin. 

Tähän osaan oli lörpettelyä vähennetty. Yksityiselämää on edelleen, muttei sen määrä minua haitannut. Raakuutta ei ole tässäkään osassa. Se on ilmeisesti Buchholzin tyyli. Hyvä niin.
Teksti etenee leppoisasti, vaikka tapahtumia onkin. Tarina on ihan kohtuullinen ja mielestäni tämä osa oli jo selvästi hallitumpi. Eikä ihme, sillä välissä on neljä suomentamatonta osaa. Millaisia sitten ne lienevät?
Pidän Buchholzin kirjoitustavasta, se on erilaista kuin esim. monilla pohjoismaisilla kollegoillaan.
Sarjaa on ilmestynyt kahdeksan osaa. Jos väliosat jäävat suomentamatta, niin ehkä saamme seuraavaksi lukea seitsemännen osan Beton Rouge, joka on voittanut kaksi palkintoa.

P.S. Miten krokotiili liittyy tarinaan? Se selviää vain lukemalla.

Tee aina niin kuin sydän sanoo. Tai hautaa se joenmutkaan.

+++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Simone Buchholz, synt. 1972 Hanaussa ja asuu Hampurissa. Opiskellut filosofiaa ja kirjallisuutta. Toiminut tarjoilijana, kolumnistina ja toimittajana. Puhuu rakkaudesta, kuolemasta ja jalkapallosta. Pitää Napolista, Tahitista, Pietarista ja Brooklynistä, mutta asuu Hampurissa sen sään takia.
(Lähde: Kirjailijan kotisivut)

************
Ilmestyneet suomennokset:
Revolverisydän 2019, osa 1 - Krokotiiliyö  2019 6. osa !!

Kysyin kustantajalta miksi neljä osaa on jätetty välistä suomentamatta. Vastaus: "Näin on sovittu kirjailijan kanssa," 
Ovatko sitten myyneet liian vähän yms? Joka tapauksessa Krokotiiliyö on vuonna 2017 palkittu Saksan dekkaripalkinnolla. Jälleen ollaan sarjan kanssa tilanteessa, että odotellaan mikä osa tulee seuraavaksi? Seitsemäs osa (Beton Rouge) ?

Linkki Revolverisydämeen:
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/06/simone-buchholz-revolverisydan.html

^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen