Kaksi hyvin erilaista kaunokirjaa, joilla molemmilla on ainakin jonkilainen todellisuuspohja. Berlin avautuu novelleissaan välillä hyvinkin rankasta elämästään.
Cepīte puolestaan kertoo lapsuudestaan. Ulsiks on pikkutyttö, joka havainnoi latvialaista elämäänsä ja ympäristöään lapsen näkökulmasta 1960-luvulla ja 1970-luvun alkupuolella.
ī
Kokoelma on postuumisti julkaistu.
Lucia Berlin on elämänsä aikana työskennellyt lukion opettajana, siivoojana, puhelinvaihteen hoitajana, lääkärin apulaisena ja sairaanhoitajana, samalla kun kirjoitti, kasvatti neljä poikaa, ryyppäsi, ja pääsi kuiville. Berlin on asunut monissa eri paikoissa, mm. Yhdysvaltojen kaivoskaupungeissa ja Kaliforniassa, New Yorkissa sekä Chilessä ja Meksikossa. Kirjailija on taistellut alkoholismia vastaan ja ollut naimisissa kolme kertaa.
Tämän opuksen kahdeksassatoista erimittaisesssa kertomuksessa läpikäydään lähes koko kirjailijan elämä, niin ilot kuin surutkin. Mukana on myös mm. syöpää sairastava Sally-sisko Novellit olivat mielestäni eritasoisia. Lucia Berlin on kuitenkin kirjoittanut pilke silmäkulmassa ja rehellisen tuntuisesti.
Alkuperäisteos on julkaistu jostain syystä suomeksi kahtena eri osana.
Molemmissa osissa on samat Lydia Davisin alkusanat (15 s.) ja Stephen Emersonin saatesanat (7 s.). Kummatkin luvut olivat turhat pitkät ja jaarittelevat. En olisi kaivannut sitä, että joku avaa ja kehuu etukäteen näin perusteellisesti. Lisäksi olisin sijoittanut Davisin kehumisluvun kirjan loppuun Emersonin kirjoituksen yhteyteen. Mikään ei tosin estä sitä, että jättää saatesanat alusta lukematta tai lukee vasta lopuksi.
Pidin enemmän ensimmäisestä osasta (Siivojan käsikirja ja muita kertomuksia). Tanssia ruusuille- osalle en oikein lämmennyt, ja taidan olla yksi harvoista, jolle näin on käynyt. Tykkääjiä kuitenkin on, josta hyvänä esimerkkinä se, että Tanssia ruusuilla tuli kolmanneksi Blogistanian Globalian (käännetty kaunokirjallisuus) äänestyksessä.
Kirjailijan kuoleman jälkeen yksi hänen pojistaan sanoi:"Äiti kirjoitti tositarinoita, ei välttämättä omakerrallisia, mutta läheltä usein liippaa."
Eli - mikä kertomuksissa on totta ja mikä sepitettä? Sillä ei liene väliä.
++++++++
Kirjailija:
Lucia Berlin 1936 - 2004 oli yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuden opettaja, yksinhuoltajaäiti ja alkoholisti. Kirjailija pääsi kuiville ja 1990-luvulla Berlin toimi kuusi vuotta University of Coloradon vierailevana kirjailijana ja sitten yliopiston professorina.
Kun Berlin oli 10-vuotias, hänellä todettiin skolioosi, joka vaivasi koko elämän ajan. Metallisella korsetilla yritettiin korjata selkärangan vinoumaa. 1990-luvun loppupuolella kirjailijan terveys heikkeni, koska skolioosikorsetti oli puhkaissut toisen keuhkon. Lucia Berlin menehtyi syöpään vuonna 2004. Kirjailija on julkaisssut elinaikanaan 76 novellia.
*********
Ilmestyneet suomennokset:
Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia 2017 - Siivoojan käsikirja 2 - Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia 2018
'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Inguna Ula Cepīte: Ulsiks, Neuvosto-Latvian lapsi, 253 s. - suom. ilm. 2018 - Ulsiks 2017 - suomennos: Mirja Hovila - kansi: Ilva Lejiņa, Mārtiņš Apīns - ensimmäinen proosateos - Kustantamo Paperiporo ************* kirjaston kirja
Pikkuinen Ulsiks-tyttö kertoo ajastaan 1960-luvun ja 1970-luvun alun Riiassa.
Ulsiks / Inguna Ula Cepīte on kahden tunnetun kuoronjohtajan, Ausma Derkēvican ja Imants Cepītiksen, tytär.
Ulsiks asui vanhempineen laitakaupungilla, ihan tavallisessa kaksiossa, Hruštšovin aikaan rakennetussa talossa, jota sanotaan hruštšoveneksi. Joskus Ulsiks pääsi kuuntelemaan kuoroharjoituksia, joten rakkaus kuoromusiikkiin alkoi jo tuolloin. Työnsä takia vanhemmat matkustivat paljon ja tällöin Ulsiks vietti aikaansa mummin hoteissa. Ollaan maalla ja joskus jopa matkustellaan, Ukrainassa ja Gruusiassa.
Ulsiks elää tuon ajan normaalia lapsen elämää, leikkii ystävien, tarhakavereiden ja koulutovereiden kanssa, hyppää ruutua, pallottelee ja talvisin hiihtää ja luistelee. Koska Ulsiksin vanhemmat käyvät töissä ja ovat kuuluisia, niin normielämässä ei ole köyhyyttä eikä nälkää.
Kirja on myös hyvää ajankuvaa sen ajan Neuvosto-Latviasta, asumisesta, ruuasta, vaatteista jne.
- Monet kadunnimet oli muutettu neuvostoaatteen mukaisiksi, ja tuomiokirkko oli vain musiikin pyhättö, ei enää kirkko. Nykyään se on taas molempia.
Kuvaavaa ajalle on myös se, että kun äiti lähtee kilpailumatkalle Unkariin, niin tyttö pyytää tuomaan tuliaisiksi ainoastaan purukumia.
- Äiti avaa matkalaukun ja ottaa sieltä neljä houkuttelevannäköistä pikkupakettia. Ulsiks arvaa mitä niissä on. " Onko se purkkaa, äiti?" - "No tietysti, Ulsiks! Sehän oli kaikkein tärkeintä. Ostin ne heti kun löysin."
Tarina on kirjoitettu lapsen näkökulmasta ja tällöinhän pikkuinen ei aina ymmärrä mistä puhutaan tai mistä kuiskitaan. Cepīte kuvailee hauskasti lapsen ajattelumaailmaa.
Sitä tosin ihmettelin, että miksei Cepīte käytä minä-muotoa, sillä "Ulsiksin" hokeminen alkaa hieman ärsyttää, kun koko kirja on: Ulsiks sitä, Ulsiks tätä...
- Ulsiks ei aina ymmärrä äidin puhetta. Kyllähän Ulsiks tietää, että äiti tykkää runoista ja äiti lukee Ulsiksille usein jotain tai lausuu ulkoa. Yleensä Ulsiks kuuntelee tarkkaavaisesti.
Kirja on mukavan harmittomasti kirjoitettu ja avaa vähän toisella tavalla 1960-luvun Latviaa kuin muutamia viikkoja sitten lukemani hieno kirja Māra Zālīte: Viisi sormea (linkki).
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/02/mara-zalite-viisi-sormea-palkittu.html
En malta olla vertaamatta näitä kahta kirjaa, joissa molemmissa kirjoitetaan 1960-luvun Latviasta lapsinäkökulmasta. Yksi eroista on varallisuus: Viidessä sormessa on köyhyys läsnä ja ko. kirjassa kuuluisuuden myötä rahaa on käytettävissä toisella lailla. Lisäksi pidin enemmän Zālīten tyylistä kirjoittaa, se oli mukaansa tempaavampaa ja rikkaampaa. Tarina oli mielenkiintoisempi ja kirjoitettu minä-muodossa, joka teki lapsinäkökulmasta paremman.
Pidin kyllä tästäkin kirjasta, mutta vertailussa häviää Viidelle sormelle.
P.S.
Ingunaa sanottiin lapsena Ulaksi. Jostain syystä lempinimi Ulsiks on maskuliinimuodossa, jolloin erisnimen lopussa on s-kirjan. Viiva vokaalin päällä tarkoittaa pitkää äännettä.
++++++++
Kirjailija: Inguna Ula Cepīte, synt. 1960?. Kirjailija ja riikalaisen Petergailis-kustantamon johtaja. Cepīte on myös laulanut pitkään vanhempiensa kuoroissa.
********
Suomennetut teokset:
Ulsiks, Neuvosto-Latvian lapsi 2018 (Cepīten 1. proosateos)
+ suomentamattomia lastenkirjoja.
^^^^^^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://facebook.com/kirjarouvanelamaa
Instassa: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti