Meidän hajumme on sekoitus lantaa, kalaa, ruohoa, sientä, savua, maitoa, juustoa, kuraa, liejua, mutaa, hikeä, virtsaa, hometta. Me haisemme pahalta kuten Isoäiti.
Agotá Kristóf: Iso vihko, 173 s. - osa 1/3 - suom. ilm 1988 ja 2022 - Le Grand Cahier 1986 - suomennos: Anna Nordman - Storytelin äänikirja - lukija: Arttu Kurttila kesto: 4 t 14 min. - Tammen Keltainen kirjastoEsittelyteksti Suomalaisen sivuilta:
"Mitään tällaista et ole ennen lukenut. Iso vihko on Ágota Kristófin laajaa ylistystä keränneen klassikkotrilogian ensimmäinen osa. Täysin omintakeisella, minimalistisen tarkalla ja eleettömällä tyylillä Kristóf kuvaa mitä sota ja sen seuraukset - maanpako, juurettomuus, väkivalta - ihmisyydelle tekevät. Kaksoset elävät hylättyinä isoäitinsä kanssa menetetyssä maassa, jonka taustalla kumisee sota. On kuin he kaksi olisivat yksi ja sama, toisiinsa sulautuneet peilikuvat säröilevässä todellisuudessa. Heillä ei ole identiteettiä eikä moraalia, vain lapsen naiivi ja julma tahto selviytyä keinolla millä hyvänsä.”
Äiti heivaa noin kymmenvuotiaat kaksospoikansa sotaa pakoon Suuresta kaupungista Pieneen kaupunkiin. Äiti jättää pojat äitinsä luo, joka vastahakoisesti ottaa kaksoset luokseen. Isoäiti on saita, ilkeä, haiseva nainen, jota yleisesti kutsutaan noita-akaksi. Isoäiti ei ole perinteinen hellan lämmössä viihtyvä mummo, vaan kohtelee karskisti ja jopa julmasti lapsenlapsiaan.
Niinpä kaksoset päättävät pärjätä keskenään, mutta miten. He muun muassa karaisevat toisiaan oppiakseen pärjäämään maailmassa. He haukkuvat toisiaan, tappavat eläimiä ja paastoavat tiukan säntillisesti. Tapaukset ja tunteensa he kirjoittavat isoon vihkoon. Kaksosten teot ovat ällityttäviä, mutta kaikenlaista "pitää"" tehdä selvityäkseen. Toisaalta monet karskit teot tehdään jotta pojat pystyvät auttamaan heitä, joilla menee vielä huonommin.
Todella hyvä teos, joka on sekoitus julmia ja karmeita tapahtumia sekä toisista ihmisistä välttämistä. Miten ihminen pystyy sellaiseen raakuuteen sekä samalla lähimmäisenrakkauteen. Hienosti toteutettu tarina, jossa ei ole mitään ylimääräistä vaan kirjoitustapa on ytimekäs. Kirjan huikean lopun jälkeen oli pakko vetää henkeä...
En yhtään ihmettele, että aiemman suomennoksen lukeneet ovat harmitelleet ettei trilogian muita osia silloin suomennettu. Toki tarinan voi lopettaa näinkin, mutta hyvä, että jatkuu. Onneksi nyt on jo toinen osa ja kolmaskin osa tulossa.
Järkyttävyyden takia en suosittele kirjaa herkille lukijoille.
Kirjasta on tehty myös elokuva, jonka ensi-ilta oli v. 2013.
Lukija ok
..................
Lucas palaa kotiin. Hän kiipeää köyttä pitkin ullakolle. Siellä on olkipatja, vanha armeijan huopa ja kirstu. Lucas avaa kirstun, ottaa sieltä kouluvihon, kirjoittaa siihen muutaman lauseen. Hän sulkee vihon ja käy olkipatjalle makaamaan.
Agotá Kristóf: Todiste, 199 s. - suom. ilm. 2023 - Le preuve 1988 - suomennos: Ville Keynäs - Storytelin äänikirja - kesto: 5 t 47 min. - lukija: Arttu Kurttila - Tammen Keltainen kirjasto
Esittelyteksti Suomalaisen sivuilta:
"Ágota Kristófin mestarillisen trilogian toinen osa kyseenalaistaa muistin ja inhimillisyyden rajat.Modernin klassikon aseman saavuttanut romaanikokonaisuus tutkii armottomalla tarkkuudella muistin valheellisuutta sodan ja ideologioiden jakamassa rikkinäisessä maailmassa.
Toinen kaksosista on ylittänyt sodan piirtämän rajan, toinen jäänyt aloilleen. Totalitaarisessa maassa asuva Lucas yrittää elää kuin hyvä ihminen, mutta todellisuus vääristyy ympärillä. Oliko heitä joskus kaksi, oliko Lucasin lisäksi Claus, vai oliko kaikki valhetta? Todiste saa lukijan kyseenalaistamaan kaiken, minkä kaksoset ovat elämästään kertoneet.”On romaaneja, jotka muuttavat tapaa katsoa maailmaa, jotka iskevät poikkeuksellisella voimalla. Ágota Kristófin kirjat ovat sellaisia, täynnä täysin omanlaistaan raakaa lumousta.”
Ensimmäinen osa loppui niin, että oli pikkuisen hengähdettävä ennen kuin pystyin jatkamaan toiseen osaan.
Tässä osassa kerrotaan Lucaksesta, joka on jo murrosikäinen ja alkaa olla kiinnostunut naisista. Lucas elättää itsensä lisäksi ramman naisen ja tämän lapsen.
Lisäksi kerrotaan nuorukaisen lähellä olevista henkilöistä, joilla kullakin on omat ongelmansa ja traumansa.
Minusta Iso vihko on parempi kuin Todiste. Toisaalta kirjoja on vaikea verrata, mutta sen verran voin sanoa, ettei Todiste tunkeutunut yhtä tiiviisti ihoni alle. Osaksi siksi ettei tässä ole yhtä paljon raakuutta.
Yhtäläisyyksiä toki löytyy, mm. lähimmäisenrakkaus -teema.
Myös tämän kirjan loppu saattaa loksauttaa lukijan suun. Odotan jännityksellä kolmatta osaa, joka oletettavasti kertoo toisen kaksosen eli Clausin tarinan. Olen jostain lukenut, että vasta luettuaan kolmannen osan ymmärtää koko trilogian. Onneksi kolmas osa ilmestyy jo lokakuussa.
Vahva suositus molemmille teoksille, mutta varoitus: kumpikaan ei sovellu herkille lukijoille.
Isossa vihossa ja Todisteessa on hyvät suomennokset ja lukija. Kiitokset heille.
++++++
Kirjailija
Agotá Kristóf, 1935 - 2011, syntyi Unkarissa. Kirjailija pakeni kansannousun aikaa v. 1956 Sveitsiin, jossa työskenteli tehtaassa ja oppi vähitellen uuden kielen. Sveitsissä Kristóf alkoi kirjoittaa ja päätyi pääosin kirjoittamaan ranskan kielellä.
******
Ilmestyneet suomennokset
Iso vihko 1986/2022 - Todiste 2023
Iso vihko käännettiin 30 kielelle ja siitä on myös tehty elokuva, joka sai ensi-iltansa v. 2013. - Kolmas valhe 2023
Kirjailijaon kirjoittanut myös muita romaaneja sekä näytelmiä (suomentamattomia).
Tammelle suuri kiitos, että julkaisi uudelleen ensimmäisen osa ja nyt myös loputkin trilogiasta.
................
Edit 14.10.2023: Lisätty 3. osa Kolmas valhe:
Minun on vaikea hengittää. Väkevä kipu salpaa hengityksen. Se lähtee rinnasta, leviää kylkiin, selkään, hartioihin, käsivarsiin, kurkkuun, niskaan, leukaan. Kuin vahva käsi yrittäisi musertaa minut.
Ágota Kristóf: Kolmas valhe, 170 s. - suom. ilm. 2023 - 3. osa Kaksosten trilogiaan - Le troisieme Mensong 1991 - suomennos: Ville Keynäs - kansi: Tuomo Parikka - Storytelin äänikirja - kesto: 4 t 30 min - lukija: Arttu Kurttila - Tammen Keltainen kirjasto
Esittelyteksti Suomalaisen sivuilta:
Kristófin poikkeuksellisen voimakkaan romaanikokonaisuuden päätösosa tutkii minuuden rajoja ja ideologioiden tuhoisaa vaikutusta.Rajat ovat romahtaneet ja totalitarismin aika on päättynyt. Eri puolilla rajaa eläneet kaksoset kohtaavat jälleen toisensa ja muistonsa. Valheet ja todellisuus osoittautuvat häilyviksi, sillä kaksoset sekä salailivat että liioittelivat kertoessaan lapsuutensa tapahtumista. Vuosikymmenien ajan selviytyminen on edellyttänyt valehtelua, mutta uudelleen löydetty vapaus ei merkitse totuuden löytymistä. Entä jos heidän koko olemassaolonsa onkin valhetta?
........
Odotin kolmannelta osalta jotain, jota en edes osaa sanoin kuvailla. Kaksi ensimmäistä osaa tekivät niin suuren vaikutuksen. Sanottiin, että kolmannessa osassa kahden ensimmäisen tarinat kurotaan yhteen. Tällä otaksumalla lähdin kuuntelemaan
Kolmatta valhetta.Kävi niin, että kuuntelukokemuksena teos oli siinä mielessä hieman raskas, että olin paikoin pihalla. Kuka on kukin ja millä aikajanalla eletään? Onko tarinassa sittenkään kaksosia tai edes kahta poikaa? Vai onko lukijaa koko ajan johdatettu harhaan?
Joka tapauksessa teos on kirjoitettu samaan vimmaiseen tyyliin kuin edellisetkin. Kirjassa on paljon dialogia (asia, joka ehkä vaikeutti kuuntelemista). Mitkä asiat ovat olleet totta ja ovatko molemmat pojat valehdeelleet. Jos, niin mitä?
Lopetusosassa ei ole raakuuksia kuin Isossa vihossa.
Lopussa myös selvinnee onko tarinassa yksi miespuolinen henkilö vai kaksi vai ei yhtään.
Kirjan suosiosta kertonee se, että Kolmas valhe on ilmestynyt vasta äskettäin ja painos on jo loppu. Lisää tulossa arviolta viikolla 45 eli näillä main kun tätä kirjoitan.
Kaksi ensimmäistä osaa ovat järistyttävää luettavaa ja tämä kolmas.... Lue itse. Hyvä kuitenkin, että sarja on suomennettu ja hyvin onkin. 1. osa Anna Nordman ja osat 2 ja 3 Ville Keynäs.
Lukija on hyvä.
------
Äänikirjapalvelun maksan itse.
Kommentit
Lähetä kommentti