Kun Laura kasvaa suureksi, hänestä tulee arkeologi. Mutta sellainen, joka tienaa rahaa makkaratehtaassa. Tai oopperalaulaja. Laura ei vielä tiedä.
Māra Zālīte: Viisi sormea, 348 s. - suom. ilm. 2018 - Pieci pirksti 2013 - suomennos: Hilkka Koskela - Arktinen Banaani ******* kirjaston kirja
5-vuotias Laura kertoo lapsuudenmuistojaan Latviassa 1950-luvun lopusta 1960-luvun alkuun.
Tyttö syntyi Siperiassa, parakissa ja ennen aikojaan. Painoa oli vain vajaat kaksi kiloa. Vauvan äidillä ei ollut maitoa rinnoissaan, joten jäisikö pieni tyttö henkiin. Parakissa oli onneksi Maija, jolta riitti maitoa toisellekin vauvalle ja näin pikkuinen Laura jäi eloon.
Kun Laura on 5-vuotias, lähtee hän Anda-äitinsä ja Jānis-isänsä kanssa Siperiasta junalla kohti Latviaa. Junalla matkustaminen on Laurasta jännittävää.
- Hip ja hei ja trallalaa, junalla Laura matkustaa! Hip ja hei ja trallalaa, kotiin Laura matkustaa!
Junassa on sen verran ahdasta, että samaan hyttiin tulee välillä muitakin ihmisiä, jotka ovat päivän, yön tai kahden yli ja sitten poistuvat. Luisevaa venäläistä baabuskaa Laura ei unohda. Eikä saa yöllä nukutuksi kun pitää pohtia eukkoa ja hänen mystisen nyyttinsä sisältöä.
- Eukolla on nyytti...Jos hänen nyytissään on käärmeitä? Baabuskasta huokuu pahuus. Niin kuin kylmyys. Kuin vanhan haju....Jospa eukko on kummitus?
- Nyytin kääröissä on munia. Jospa ne ovatkin sen ison kuristajakäärmeen munia?
Majurin tulosta vanhemmat eivät puolestaan ilahdu. Majuri kyselee aivan liikaa.
- Äiti ja isä vilkaisevat levottomasti toisiaan. Miksi? Lauraa majurin tulo ilahduttaa, tapahtuupahan edes jotain.
Jännittävän ja pitkän junamatkan jälkeen perhe saapuu perille.
- Džon (= Jānis), katso tuolla on mamman ja papan talo Jokiranta.
Mamma, pappa ja vanha Rippe-koira ovat asemalla vastassa. Mamma on äidin isoäiti ja pappa isoisä.
- Mamma ja pappa ovat kauhean vanhoja! ( ...) Noin vanhoja ihmisiä Laura ei ole nähnyt milloinkaan. Siperiassa ei ollut noin vanhoja.
Lauralla riittääkin ihmettelemistä jo asemalaiturilta alkaen: vanhoja ihmisiä, joilla kaiken lisäksi on valkoiset ja kauniit hampaat. Siperiassa ei monilla nuorillakaan ollut hampaita. Lisäksi nämä tosi vanhat ihmiset ovat pukeutuneet oudosti: Siperiassa ei kukaan pukeutunut pitkään hameeseen ja esiliinaan.
- Laura ei ainakaan pane sellaisia päällensä.
Lisäksi Lauraa pelottaa koska mamma ja pappa näyttävät niin heikoilta.
- Kauheaa. Lauraa pelottaa, että mamma ja pappa kuolevat jo kotimatkalla. Hyvine hampaineen.
Lauran perhe asettuu asumaan äidille tuttuun paikkaan, Lähteelään. Äiti järkyttyy.
- Luoja varjele, mamma, missä on puutarha? - Missä on iso lehmus? - Missä ovat vanhat vaahterat? - Missä vanhat päärynäpuut? - Koivulehto? - Tammet?
- Äiti on kuin pikkulapsi, kuin Laura kiukutellessaan. Oikea kiukkupussi.
Mammakin hermostuu äidin kyselyistä, sillä Laura, Anda ja Jānis ovat kuitenkin elossa, toisin kun isän koko lähisuku ja äidin monet läheisistä.
Nuori perhe on vihdoin päässyt Latviaan ja yrittää sopeutua uudenlaiseen elämään ja ympäristöön. Ei ole helppoa, töitä ei tahdo olla ja alkoholikin maittaa usealle. Laura kuitenkin on eläväinen tyttö, joka ei aina ymmärrä tekojaan. Pikkutyttö, joka havainnoi tarkasti kaikkea ja kaikkia, muttei useimmiten tajua näkemäänsä eikä kuulemaansa. Aikuiset puhuvat niin outoja ja mitä se savulapakin on? Mistä valtava puu syntyy? Tyhjästäkö? Mitä ovat omenat, päärynät, kirsikat, luumut? Miksi ampiaiset pistävät takapäällä? Miksi lantakasassa on kirjoja?
- Mitä ihmettä lantakasassa on? Kiviä? Tiiliä? Johan on! Kirjoja. Nahkakantisia. Kirjat lantakasassa, vieläpä nahkakantiset, mykistävät yhden jos toisenkin...Kirjoja on enemmän kuin paskaa, isä sanoo.
Māra Zālīte: Viisi sormea, 348 s. - suom. ilm. 2018 - Pieci pirksti 2013 - suomennos: Hilkka Koskela - Arktinen Banaani ******* kirjaston kirja
5-vuotias Laura kertoo lapsuudenmuistojaan Latviassa 1950-luvun lopusta 1960-luvun alkuun.
Tyttö syntyi Siperiassa, parakissa ja ennen aikojaan. Painoa oli vain vajaat kaksi kiloa. Vauvan äidillä ei ollut maitoa rinnoissaan, joten jäisikö pieni tyttö henkiin. Parakissa oli onneksi Maija, jolta riitti maitoa toisellekin vauvalle ja näin pikkuinen Laura jäi eloon.
Kun Laura on 5-vuotias, lähtee hän Anda-äitinsä ja Jānis-isänsä kanssa Siperiasta junalla kohti Latviaa. Junalla matkustaminen on Laurasta jännittävää.
- Hip ja hei ja trallalaa, junalla Laura matkustaa! Hip ja hei ja trallalaa, kotiin Laura matkustaa!
Junassa on sen verran ahdasta, että samaan hyttiin tulee välillä muitakin ihmisiä, jotka ovat päivän, yön tai kahden yli ja sitten poistuvat. Luisevaa venäläistä baabuskaa Laura ei unohda. Eikä saa yöllä nukutuksi kun pitää pohtia eukkoa ja hänen mystisen nyyttinsä sisältöä.
- Eukolla on nyytti...Jos hänen nyytissään on käärmeitä? Baabuskasta huokuu pahuus. Niin kuin kylmyys. Kuin vanhan haju....Jospa eukko on kummitus?
- Nyytin kääröissä on munia. Jospa ne ovatkin sen ison kuristajakäärmeen munia?
Majurin tulosta vanhemmat eivät puolestaan ilahdu. Majuri kyselee aivan liikaa.
- Äiti ja isä vilkaisevat levottomasti toisiaan. Miksi? Lauraa majurin tulo ilahduttaa, tapahtuupahan edes jotain.
Jännittävän ja pitkän junamatkan jälkeen perhe saapuu perille.
- Džon (= Jānis), katso tuolla on mamman ja papan talo Jokiranta.
Mamma, pappa ja vanha Rippe-koira ovat asemalla vastassa. Mamma on äidin isoäiti ja pappa isoisä.
- Mamma ja pappa ovat kauhean vanhoja! ( ...) Noin vanhoja ihmisiä Laura ei ole nähnyt milloinkaan. Siperiassa ei ollut noin vanhoja.
Lauralla riittääkin ihmettelemistä jo asemalaiturilta alkaen: vanhoja ihmisiä, joilla kaiken lisäksi on valkoiset ja kauniit hampaat. Siperiassa ei monilla nuorillakaan ollut hampaita. Lisäksi nämä tosi vanhat ihmiset ovat pukeutuneet oudosti: Siperiassa ei kukaan pukeutunut pitkään hameeseen ja esiliinaan.
- Laura ei ainakaan pane sellaisia päällensä.
Lisäksi Lauraa pelottaa koska mamma ja pappa näyttävät niin heikoilta.
- Kauheaa. Lauraa pelottaa, että mamma ja pappa kuolevat jo kotimatkalla. Hyvine hampaineen.
Lauran perhe asettuu asumaan äidille tuttuun paikkaan, Lähteelään. Äiti järkyttyy.
- Luoja varjele, mamma, missä on puutarha? - Missä on iso lehmus? - Missä ovat vanhat vaahterat? - Missä vanhat päärynäpuut? - Koivulehto? - Tammet?
- Äiti on kuin pikkulapsi, kuin Laura kiukutellessaan. Oikea kiukkupussi.
Mammakin hermostuu äidin kyselyistä, sillä Laura, Anda ja Jānis ovat kuitenkin elossa, toisin kun isän koko lähisuku ja äidin monet läheisistä.
Nuori perhe on vihdoin päässyt Latviaan ja yrittää sopeutua uudenlaiseen elämään ja ympäristöön. Ei ole helppoa, töitä ei tahdo olla ja alkoholikin maittaa usealle. Laura kuitenkin on eläväinen tyttö, joka ei aina ymmärrä tekojaan. Pikkutyttö, joka havainnoi tarkasti kaikkea ja kaikkia, muttei useimmiten tajua näkemäänsä eikä kuulemaansa. Aikuiset puhuvat niin outoja ja mitä se savulapakin on? Mistä valtava puu syntyy? Tyhjästäkö? Mitä ovat omenat, päärynät, kirsikat, luumut? Miksi ampiaiset pistävät takapäällä? Miksi lantakasassa on kirjoja?
- Mitä ihmettä lantakasassa on? Kiviä? Tiiliä? Johan on! Kirjoja. Nahkakantisia. Kirjat lantakasassa, vieläpä nahkakantiset, mykistävät yhden jos toisenkin...Kirjoja on enemmän kuin paskaa, isä sanoo.
Laura haluaisi pelastaa kirjat, mutta virtsa on tehnyt pahaa vahinkoa kirjoille. Tyttönen ihmetelee kuka tällaista tuhoa on tehnyt.
- Kirjat, joita kuuluu arvostaa ja kunnioittaa. Kirjat, jotka ovat sielun kauneus ja viisaus. Kirjat, jotka ovat unelmia ja rakkautta, kirjat, joihin ihmissydämen aarteet on talletettu kuin vihreään kapioarkkuun.
Kirja on kirjoitettu rikkaasti ja kauniisti, huumoria unohtamatta. Pikkuvanha Laura on mainio kertoja ja niinpä tämän pohdinnat ja tekemiset ovatkin kirjan parasta antia. Samalla tämä on kurkistus neuvostoajan maalaiskylän tapahtumiin ja ihmisiin. Monet vakavat asiat aukeavat pikkulapsen näkökulmasta erilailla.
Viisi sormea on omaelämäkerrallinen, hyvin suomennettu romaani, joka on proosateospalkintonsa ansainnut. Pidin, todellakin.
Viljapellot hengittävät Lauran hengityksen mukana, Puiden latvat hengittävät Lauran hengityksen mukana. Laura unohtaa ihmispedon, menköön helvettiin. Häipyköön hiiteen.
Laura lentää!
Se on salaisuus.
Kukaan maailmassa ei saa tietä, että Laura osaa lentää.
P.S. Kirja nimen taustalla on vanha omenapuu, jossa on viisi paksua oksaa. Tähän puuhun Laura rakentaa majan, jolle antaa nimen "Viisi sormea". Tarinassa kerrotaan puusta ja majasta.
Lisäksi teoksessa on Tšekan ihmispetojen kiduttama Asja, juutalainen oopperalaulaja Lontoosta. Nainen, jota epäiltiin englantilaisten vakoojaksi. Asjan sormet liittyvät myös kirjan nimeen.
++++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Māra Zālīte, syntyi Siperiaan kyyditetyille vanhemmille Krasnojarskissa 1952. Perhe oli siirretty Siperiaan 1941 ja palasi Latviaan 1956. Zālīte on Latvian tunnetuimpia nykykirjailijoita, joka on useiden runo- ja lastenkirjojen, näytelmien ja romaanien lisäksi laatinut libretot moniin musikaaleihin. "Viisi sormea" on valittu Latviassa v. 2013 parhaaksi proosateokseksi. Zālīten teoksia on käännetty lukuisille kielille.
(Lähde: LIAA/ kirjailijasivu)
(©Piritta's foto)
************
Suomennetut teokset:
Viisi sormea 2018
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
https://facebook.com/kirjarouvanelamaa
Twitter
Instassa: #pirittaolen
Instassa: #pirittaolen
Blogin etusivulla suorat linkit.
Tämä oli todella hieno romaani. Lisäksi sinä kirjoitit siitä tosi hyvin ja otit kuvaavia lainauksia kirjasta. Tekstisi kautta pääsi uudestaan sisälle tunnelmaan. Lapsen näkökulma tuo kirjaan raikkautta ja hiukan keventää raskasta aihetta.
VastaaPoistaHieno kirja, pidin älyttömästi!
PoistaKiitos kauniista sanoistasi❤️😀