Sinä aamuna, kun vihasin häntä enemmän kuin koskaan aiemmin, äiti täytti kolmekymmeentäyhdeksän vuotta. Hän oli lyhyt ja lihava, tyhmä ja ruma. Hän oli turhin äiti, jota maa oli koskaan päällään kantanut.
(Ote: kirjan ensimmäiset rivit.)
(Ote: kirjan ensimmäiset rivit.)
Tämä pieni romaani kertoo äidistä ja pojasta, jota äiti ei ole rakastanut. Äidin sairaus kuitenkin saattaa muuttaa jotakin. Aleksy on onnettomuudessa menettänyt liikuntakykynsä ja hänestä on tullut kuuluisa kuvataiteilija, joka nyt palaa äitinsä kanssa vastentahtoisesti muistelemaan viimeistä yhteistä kesää.
Nuori Aleksy vihaa äitiään yli kaiken:
Nuori Aleksy vihaa äitiään yli kaiken:
- Äidin kainaloista kasvoi kaksi rugbypallon muotoista rintaa, jotka sojottivat eri suuntiin... (...) Hänen housunsa, paitansa ja alusvaatteensa olivat lääväisemmät kuin koko tehdas, vaikka mukaan olisi laskenut sekä sen työntekijät että paikan saastaiset äyriäiset.
Koulutoverit kutsuvat äitä "kiimaiseksi merenneidoksi". Isälle hän oli "tyhmä lehmä ". Isän uudelle naiselle "kielbasa" (= makkara, blog. huom.).
Isä oli lempannut äidin ja vaihtanut tämän puolalaiseen nuorikkoon, jolla oli kielikoru.
Eräänä kesänä Aleksyn oli tarkoitus lähteä kavereiden kanssa Amsteerdamiin, mutta äiti houkutteleekin pojan mukaansa Ranskaan. He asuvat talossa, joka on aikaisemmin ollut aitta. Talo on vaihtanut omistajaa useasti, ja jokainen on tehnyt omia muutooksiaan. Kolmas omistaja, pianisti, ei tehnyt taloon muutoksia, mutta hän
- lisäsi siihen sudenkorennon muotoisen vessanpöntön ja valtavan ammeen, molemmat kuparista.
Sinä kesänä Aleksy ei tiennyt tekevänsä tarpeensa arvoesineeseeen.
Viimeinen omistaja, jolta äiti oli talon vuokrannut, ei ollut tehnyt talolle mitään.
Aleksy ei suhtaudu ihmisiin positiivisesti, vaan haluaisi lyödä jokaista vastaantulijaa kasvoihin. On kuitenkin pakko asua kylässä kolme pitkää kuukautta.
Sitten eräänä päivänä äiti vie Aleksyn auringonkukkapellolle ja kertoo olevansa vakavasti sairas.
- Hänen katkenneiden kasvien hymynsä.
Hänen silmistään virtaava vihreä.
Hänen haavoittuneen sädekehänsä loiste.
- Mutta minun ei tarvitsisi pelätä.
Äiti muuttuu sairastumisensa myötä, sillä hän ei enää tunnu niin tyhmältä.
Aikuisena Aleksy pohtii ettei hänelläkään ole ollut helppoa sen lisäksi ettei ollut saanut äidiltään rakkautta. Aleksy kadotti jossain vaiheessa inspiraationsa tehdä taidettta ja sen löytääkseen psykiatri oli neuvonut kirjoittamaan kirjan siitä viimeisestä kesästä jonka Aleksy vietti äitinsä kanssa Ranskan talossa.
-----
Pidin alusta alkaen tästä romaanista, jonka teksti on paikoin rehevää, ilmaisuvoimaista ja kaunista. Tarina on kirjoitutettu niin, että lukijan on helppo samaistua Aleksyn nuoruuteen ja ajatusmaailmaan. Miten antaa anteeksi torjuvalle äidille, joka ei ole rakastanut? Pyytääkö äiti koskaan anteeksi käytöstään? Entä miten kohdata muita ihmisiä ja tulla sinuiksi menneisyyden kanssa?
Romaani saa myös miettimään miksi Aleksy on niin jyrkkä ja mistä hänen vihansa kumpuaa. Kirja antaa joitakin vastauksia, joten tämä on luettava itse.
Perheenjäsenten välinen rakkaudettomuus ja torjuminen ovat aiheina aika rankkoja ja surullisia. Toivoa on silti hyvä pitää yllä ja uskoa, että särkynyt suhde korjaantuu ja kumpikin saa mielenrauhan.
Kirja on suht nopealukuinen, sillä siinä on vain 167 sivua ja luvut ovat lyhyitä.
Silti kaikki sivut ovat täynnä elämää ja tunteita.
Minua kiinnostavat kirjat, joilla on hieman erikoisempi nimi sekä teokset, jotka on kirjoitttanut jonkun "harvinaisemman" maan kirjailija. "Sinä kesänä äidin silmät olivat vihreä" -kirja herätti kiinnostukseni heti kun huomasin, että Kairaamolla on romaani listoillaan. Arvostan sitä, että jotkut pienkustantamot ovat ottaneet käännettäväkseen ko. kirjan tyylisiä opuksia ja mikä parasta, ei ole tarvinnut pettyä.
Pidän myös suomennoksesta sekä eleettömän kauniista kannesta.
Romaani kuuluu sarjaan "pieni suuri kirja". Suosittelen!
Kirjasta ei ole suomeksi e- tai äänikirjaversioita, mutta jos englanniksi haluaa kuunnella (vain äänikirjana), niin löytyy nimellä The summer My Mother Had Green Eyes, kesto 4t 45 min.
Äidin silmät olivat puissa kasvaneet simpukat. (...) Äidin silmät olivat arpia kesän kasvoilla.
+++++
moldovalais-romanialainen kirjailija ja toimittaja
Tatiana Tíbuleac, synt. 1978 Chișnǎussa, joka on Moldovian pääkaupunki. Kirjailija on asunut Pariisissa vuodesta 2008 lähtien. Tíbuleac on Moldovan kansainvälisesti menestyneimpiä nykykirjailijoita, ja hänen kirjojaan on käännetty noin 20 kielelle.
*****
Ilmestyneet suomennokset:
Ilmestyneet suomennokset:
Sinä kesänä äidin silmät olivat vihreät 2026

Kommentit
Lähetä kommentti