Jarmo Teinilä: Epäpyhä allianssi 1. osa

 

Kaupunki oli kääriytynyt turvallisen tuntuiseen lumivaippaan.  Loivaan ylämäkeen lipui  valkoinen Suomen kilvissä oleva pakettiauto. Se parkkeerasi sadan metrin päähän baarista ja muutaman metrin päähän suojatiestä, joka oli jäänyt lumen alle. Taivaalla leimusivat revontulet.
(Ote kirjan alusta.)

 Jarmo Teinilä: Epäpyhä allianssi, 229 s. - ilm. 2024 - kannet: Kanerva Kartano - Warelia

Sisältökuvaus kustantajan sivuilta:
"Epäpyhä allianssi on nopeatempoinen lyyrinen trilleri, joka pysäyttelee välillä ajattelemaan, välillä nauramaan.

Mitä voisi tapahtua, kun ihmiset lopulta kyllästyvät poliitikkojen kyvyttömyyteen suojella Suomen luontoa monikansallisilta kaivosyhtiöiltä?

Kansainvälisen kuljetusyhtiön terminaali Tampereen Harhalahdessa on romaanin outo tilannehuone ja tapahtumien solmukohta. Terminaalissa tiedetään maailmanmenosta enemmän kuin työntekijöiden hullun käytöksen ja huumorin perusteella kukaan uskoisi. Terminaalin kautta kulkee kaiken tavanomaisen tavaran lisäksi myös laittomia aseita, ja tavallisesta jääkaappipakastimesta vierähtää lattialle pitkäpartaisen miehen ruumis.

Terminaalissa työskentelee myös Kari Ryssänkuru, entinen sotilas ja entinen moottoripyöräjengiläinen."

Kirjasta oli hieman hankala kirjoittaa koska lukemisesta on sen verran aikaa. En päässyt työstämään arviota loppuun silloin kuin halusin, sillä olkapääni murtui niin pahasti, etten pystynyt moneen kuukauteen kirjoittamaan - en käsin enkä koneella. 

Mitä "epäpyhä allianssi" tarkoittaa? Se tarkoittaa kahden sellaisen tahon tai ryhmän välistä yhteistyötä, sopimusta tai liittoa, joiden arvot, aatteet tai päämäärät ovat periaatteessa täysin vastakkaiset tai yhteensovittamattomat (sanoo netti). 

Tässä yhteiskunnallisessa trillerissä syntyy ”epäpyhä allianssi”, kun vihreät ja vasemmistolaiset aktivistit sekä maaseudun militantit konservatiivit yhdistävät voimansa suojellakseen Suomen luontoa monikansallisilta kaivosyhtiöiltä tilanteessa, jossa poliitikkojen katsotaan epäonnistuneen tehtävässään. 
Kerrankin erilaiset ryhmittymät yhdistävät voimansa yhteisten tavoitteiden hyväksi.

Kirjailija pohtii myös sitä mitä voisi tapahtua ihmisten kyllästyessä saamattomiin poliitikkoihin. Ryhmät haluavat itse päättää luonnosta plus estää monikansallisten kaivosyhtiöiden tulemisen Suomeen. Mukana myös ryhmä, jossa olevat luonnonsuojelijat ja radikalisoituneet suomalaiset eivät kaihda käyttää väkivaltaa edistäessään toimiaan. Mitä muita keinoja on käytössä?

Nykyään monet Suomen suurimmista kaivoksista ovat kv suuryhtiöiden omistuksissa. Kirja on vuodelta 2024, mutta viime päivinäkin Suomen lehdissä on ollut juttua EU:n listalle nimetyistä kaivoshankkeista. Suomen luonnonsuojeluliitto on kritisoinut EU-komission päätöksiä, sillä jotkut kaivoshankkeet voivat vaarantaa ympäristöä.

Tarinan keskeinen tapahtumapaikka on kansainvälisen kuljetusyhtiön rahtiterminaali Tampereen Harhalahdessa. Mutta mitä terminaalissa tapahtuu tavanomaisen rahtiliikenteen ja arkisten työtehtävien taustalla?

Keskiössä on Kari Ryssänkuru, entinen moottoripyöräjengiläinen ja sotilas, joka on tottunut toimimaan itsenäisesti ja tekemään omat päätöksensä. Nyt hän työskentelee Harhalahden rahtiterminaalissa, jossa arki muodostuu rutiineista, työntekijöiden omista toimintatavoista ja työyhteisön omaleimaisesta huumorista. Tavallisen työpäivän pinnan alla saattaa kuitenkin tapahtua paljon muutakin.

229 sivuun on saatu mahtumaan tosi paljon paikkoja aina Helsingistä Lappiin ja Pohjois-Ruotsin Kiirunaan asti.
Poukkoilu aiheutti sen, että minulta katosi toisinaan tarinan punainen lanka. Sekaannusta aiheuttaa myös aivan liian laaja nimetty henkilögalleria (suurin osa miehiä). Laskin huvikseni henkilöt muutamalta kymmeneltä sivulta ja pääsin lukuun 23, sen jälkeen lopetin laskemisen. 
Ison henkilögallerian ja moninaisten paikkojen lisäksi on runsaasti tapahtumia, joista kaikkia ei ehditä kehittää kunnolla.

Kirja  jakautuu kolmeen osaan, jonka aikajanat ovat suunnilleen samat, mutta näkökulmat eri.  Ykkösosassa puheenvuoron saavat yritykset, toisessa osassa näkökulma on Ryssäkurun ja MC Thor Hammarsin ja kolmososassa käsittellään Epäpyhää allianssia ja kootaan juonet yhteen. 

Aikajanoista vielä: eräs henkikö on kuollut ja seuraavan kerran onkin taas elossa. Lukujen alkuun olisi kannattanut ehdottomasti laittaa aikamääreet, ainakin menneisyyden lukuihin.

Kirjassa on kyllä vauhtia sekä huumoria, mutta se ei aina uponnut tällaiselle kuivan huumorin ystävälle:
- Jaa että olemus tyyrevä rekkakuski Pyylevä, mikä pyy levä pyy, mikä levä pyylevä, mikä tyy, titityy.

Kokonaisuutena koin kirjan osittain niinsanotuksi äijädekkariksi: aseet, huumeet, motoristit sekä äijämäinen dialogi äijämäisine huumoreineen ja kiroiluineen. 
(Naisia taisi olla mukana neljä.)

Tämä ei ole perinteinen dekkari poliiseineen ja murhineen (tosin kyllä ruumiitakin tulee) vaan tarina, jossa on yhteiskunnallinen aihe, äijämäinen meno ja pieni filosofinen ote.

Epäpyhästä allianssista ei tietääkseni ole e- eikä äänikirjaa.

+++++
Kirjailija
Jarmo Teinilä, synt. 1967 Tamperella.
Kirjailija on kirjoittanut myös lastenkirjoja. Lista alimmaisena.

****
Ilmestyneeet teokset:
Tuonelan mustat linnut 2016 - Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies 2017 - Puhallintehdas 2018 - Väärän lippun operaatio 2018 - Maailmankahvi 2021 - Isän ääni 2022 - Epäpyhä alliansii 2024 - Ryssänkuru 2025 - Nyt olen kuin metsä 2026

Lastenkirjat (kuvitus: Kanerva Kartano):
Villisika nimeltään Sillivika 2022 - Päetikka - Tömsistä mökkeröiseen 2022 - Kalla ja Kasperi 2024 - Kalla ja Kasperi - Onnellisten saari 2025
------
Kiitos kirjasta!

Kommentit