Opettaja oli lyönyt häntä karttakepillä takamuksille. Se oli kivistänyt aika pitkään mutta ei ollut tehnyt Rutista vaiteliaampaa, pikemminkin päinvastoin.
(Ote 1. luvusta.)
Ann-Luise Bertell: Halun ja surun maa, 223 s. - suom. ilm. 2026 - Skuggas - suomennos: Vappu Orlov - Storytelin äänikirja - lukija: Eija Ahvo - kesto: 6t 47min. - Karisto
Sisältökuvaus kustantajan sivuilta:
"Kolmen lapsen äiti Rut jää vastuuseen perheen maatilasta Pohjanmaalla, kun ensin hevoset ja sitten rakas puoliso Verner joutuvat rintamalle. Keväällä 1944 raskasta työtä on niin paljon, että Rut taipuu ottamaan avukseen sotavangin, ukrainalaissyntyisen Antonin. Ilman yhteistä kieltäkin heidän suhteensa hiljalleen tiivistyy ja lämpenee niin, että salaiset kohtaamiset metsän suojissa on pidettävä visusti piilossa juoruilevalta kyläyhteisöltä."
....
Kaipasin tarinaan jotakin, ehkä lisää tapahtumia. Siitä huolimatta pidän tästä romaanista.
Teos on selkeästi Rutin tarina. Millaiseksi elämä vuonna 1944 muodostui ja millaisia tunteita naisilla oli aviomiesten ollessa sodassa?
Mitä sodan aikana kasvanut himo ja kaipuu toisen ihmisen luo saa aikaan? Voiko ja uskaltaako suhteen takia ottaa isoja riskejä?
Tarina on ennalta-arvattava, muttei haitannut.
Mietin, että olen lukenut vastaavanlaisen kirjan, mutten millään muista mikä romaani on kyseessä.
++++
Kirjailija, näyttelijä, ohjaaja, Wasa teaterin johtaja
Ann-Luise Bertell, synt. 1971 Oravaisissa ja asuu Vöyrillä Pohjanmaalla.
Kirjailija on kirjoittanut proosan lisäksi myös runoutta ja näytelmiä.
****
Ilmestyneet suomennetut proosat:
Halun ja surun maa 2026
Botnia-trilogia:
Ikävän jälkeen 2022 - Oma maa 2021 - Ikuinen kaipuu 2022
------
Mie kerroin siula, tyttöseni, että alussa oli kohtu ja liha ja veri,
sykkivä sydän ja lämmin syli, ensimmäinen äiti, vanhin vaimo
ja eläjä, rakas armas emonen, pyhä piigu pikkarainen, Maria.
(Ote kirjan alusta.)
Sisältökuvaus kustantajan sivuilta:
"Kahden naisen ja äidin tarinat punoutuvat yhteen, kun sota syttyy ja he joutuvat luopumaan siitä, mikä on heille kalleinta. Muamossa naiset eivät ole vahvoja eivätkä heikkoja, naiset vain ovat.
Miniä ahkeroi karjalaisen maatilan askareissa ja tuntee kehossaan synnytyspoltot, mutta Anoppi patistaa jatkamaan töitä. Lypsyä ei jätetä kesken. Miniä synnyttää yksin navetassa ja leikkaa itse napanuoran niin kuin hänen Muamonsa ja Buabonsakin ovat tehneet. Ja niin Miniästä tulee Äiti.
Anna tuijottaa homepilkkuja katossa ja miettii, miten hän joutuikaan tähän suomalaiseen taloon Pohjanmaalle. Huora, äiti oli sanonut. Min mamma. Ei olisi pitänyt suostua tanssiin, ei katsoa silmiin, tarttua käteen. Anoppi keskeyttää Annan ajatukset houkuttelemalla syömään ja katsomaan vauvaa, mutta Anna ei halua. Pitäköön anoppi lapsen.
Tämä kirja oli kuunneltava heti Sillinpyytäjän jälkeen, sillä pidin siitä kovasti.
Muamossa on toisenlainen tarina. Kuvaukset kahden naisen ja äidin maailmasta ovat koskettavia ja järkyttäviä. Anoppi on ilkeä ja kova ihminen, myös miniäänsä kohtaan. Eikä äitikään ole yhtään sen parempi huoritellessaan tytärtään.
Vaikuttava teos, jonka kielestä ja tarinasta pidän. Suosittelen!
Veikkaisin, että sain tästä romaanista enemmän irti kuuntelemalla, sillä minulle murteiden kuuntelu on helpompaa kuin lukeminen.
Jossain vaiheessa kuuntelen ehdottomasti myös esikoisteoksen (Tilhi).
Lisää kirjoja kiitos, Karoliina Niskanen!
Romaanin kaksi lukijaa antaa tarinalle syvyyttä. Molemmat lukevat erinomaisesti ja toinen lukijahan on kirjailija itse.
+++++
Kirjailija, näyttelijä ja muusikko
Karoliina Niskanen, synt. 1987 Kaarinassa. Kirjoittamisen lisäksi Niskanen tekee musiikkia artistinimellä LEHMÄ.
****
Ilmestyneet teokst:
Tilhi 2020 - Muamo 2023 - Sillinpyytäjä 2026
Ilmestyneet teokst:
Tilhi 2020 - Muamo 2023 - Sillinpyytäjä 2026
Linkki: Sillinpyytäjä
(Bonuksena Leena Paasio: Lännessä loistaa majakka, 2. osa)
-----
Äänikirjasovelluksen maksan itse.
Kommentit
Lähetä kommentti