Minun nimeni on Estela, kuuletteko? Sanoin Es-te-la Gar-cia. En tiedä nauhoitatteko tämän vai teettekö muistiinpanoja, saati onko siellä toisella puolella ketään, mutta jos kuulette minua, jos tosiaankin olette siellä, ehdottaisin vaihtokauppaa: minä kerron teille tarinan, ja kun pääsen loppuun ja viimeinen vaikenen, te päästätte minut ulos täältä. Haloo? Ei kuulu mitään?
Sisältö kustantajan sivuilta:
"Kaksinkertaisen Booker-finalistin veitsenterävä romaani liikaa nähneestä palvelijasta ja murtumispisteessä olevasta perheestä.
Estela jätti elämänsä maaseudulla työskennelläkseen varakkaan perheen kotiapulaisena Santiagossa. Seitsemän vuoden ajan Estela pesi heidän pyykkinsä, kuurasi heidän lattioitaan, laittoi heille ruokaa, säilytti heidän salaisuuksiaan, todisti heidän riitojaan, kasvatti heidän tytärtään. Hän kuuli rottien raapivan katossa, näki perheenisän katseet. Hän tiesi kaapissa olevasta myrkystä, aseesta, tyttären kapinasta, äidin kylmyydestä, isän etäisyydestä. Hän näki kaiken.
Puhdas on romaani heistä, jotka palvelevat ja joiden työtä tekevät kehot uhrataan vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän armottomalle koneistolle. Trabucco Zerán kuvaa taidokkaasti ihmisiä luokkayhteiskunnan ikeessä, missä lempeys poikkeuksetta tukahtuu epäoikeudenmukaisuuden painon alle."
(Ote1. luvun alusta.)
. . .
Voi harmitus, olisin niin halunnut pitää enemmän tästä kirjasta, sillä lukemani Latinalaisen Amerikan kirjailijoiden teokset ovat yleensä olleet hyviä. Varasin kirjan jo syksyllä, sillä chileläinen kirjailija ja aihe kiinnostivat.
Syy miksen päässyt tarinan makuun on kirjoitustapa, jossa minä-kertoja puhuu meille/teille/heille. Tarinan edessä selviää kenelle Estela puhuu. Ohessa lyhyt esimerkki:
- En ole eksynyt aiheesta, älkää huoliko, tämä on vain tarinan ääriviivaa. Ja on tärkeätä kierrrellä reunamilla ennen kuin suunnistaa sisälle. Jotta ymmärrätte, miten päädyin eteenne...
Päähenkilö, nelikymppinen Estela Garcia on kiinnostava hahmo, joka avaa hyvin asemaansa perheessä, jossa ehtii työskennellä seitsemän vuotta. Ulospäin näyttäisi, että perheessä on kaikki hyvin, mutta rouva on kylmä ja välinpitämätön ja herra töykeä. Sitten perheelle syntyy tyttö, eikä hän ole helppo lapsi. Estela oli kertonut heti alkuunsa ettei ole kokemusta lastenhoidosta, muttei se perhettä haitannut. Estela osoittautuu olevan pitkäpinnainen hoitaja, jota herra ja rouva eivät taida edes huomata tai ainakaan arvostaa.
Ylimääräinen kierrepallo tarinaan saadaan kun Estela paljastaa heti alussa, että joku kuolee. Kuka? Milloin? Miksi?
Todella harmittaa ettei "Puhdas" iskenyt minuun enempää, mutta sehän ei tarkoita ettet juuri sinä pitäisi. Kannattaa kokeilla, sivujakaan ei ole kuin 241 ja monet rivit ovat vajaita, esim. vain yksi sana per rivi.
- Lasken kolmeen.
Kaksi.
Yksi.
Jatkuvaa lähtölaskentaa.
Erikoinen kirja, totta tosiaan.
Olen varmaan uneksinut matkan alas jyrkkiä rappusia, tasanne kerrallaan, kohti aina vain synkempää pimeyttä. Sekin oli varmaan unta, kun näin sumuisen pellon, äitini ja minut kyntämässä maata, hänen kätensä ja minun käteni savessa, kunnes äiti sanoi, että minun pitäisi mennä, koska oli jotain, mikä minun pitäisi saattaa kiireesti loppuun.
+++
Kirjailija
Alia Trabucco Zerán, synt. 1983 Santiagossa, Chilessä.
***
Ilmestyneet suomennokset:
Puhdas 2026
Kommentit
Lähetä kommentti