Heli-Maija Heikkinen: Grilli

 

"Uluko-ovi selällään ja molemmat luukut auki! Mikä omistaja nää oot ku et tuon vertaa huolehi? Tästä on ollu niin monet kerrat puhetta, että ekkö nää vaan välitä vai ookko nää ihan tyhymä?"

(Ote 1. luvun alkupuolelta.)

Heli-Maija Heikkinen: Grilli - Sitä saa mitä tilaa, 245 s. - ilm. 2025 - kansi: Kari Jokinen - Warelia 

Eletään 1990-luvun alkua Oulussa. Tapahtumapaikka on sille ajalle tyypillinen grillikioski, jonka kautta monet juhlijat kiersivät kotimatkallaan. Paljon ostettiin makkaraperunoita, hodareita, lihiksiä ja  kärkkäreitä eli grillimakkaraa. Pikkuipanat kävivät pennosillaan ostamassa irtokarkkeja - colapulloja, merirosvorahoja, turkinpippureita ja ties mitä.

Grillillä työskenteli kolme - ja joskus neljä, kun omistaja on mukana - eri-ikäistä naista. Reipas, puolivälissä kuuttakymmentä oleva naimaton Ritva. Nainen on komea ilmestys, joka ei meikeissä säästele. Nyt Ritva on huolissaan riippuvista luomistaan ja pohtii leikkausta:
- Nääthän nää miten yläluomi roikkuu mutku kiristää niin näyttää paljo paremmalta. - Tiäkkö nää mitä se maksaa? Susanna kysyi ja siirtyi pariloiden alustojen puolelle. - Oon mä niitä kattonut ja ne on kalliita, mutta jos luomien roikkumisesta on terveydellistä haiitta, ne mennee julukisen kautta ja vertaa nyt näitä, Ritva jatkoa ja osoitti silmiään.

.

Grillin omistaa Susanna, kolmekymmentäyhdeksänvuotias siro nainen. Susanna oli aloittanut 17-vuotiaana vanhempiensa grillillä ja samana kesänä rakastunut sähkömieheen, joka on osoittautunut viinaanmeneväksi vaimonsa pahoinpiteijäksi. Sitten  Susannan isä oli sairastunut, eikä jaksanut enää olla grillillä ja äitikin oli jäämässä eläkkeelle. Niin grilli siirtyi Susannalle. Aviomies jäi pois sähkömiehen töistä ja alkoi työskennellä grillillä. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. 

Susannaa siivoaa aina. Pesi ja jynssäsi aamusta iltaan sekä grillillä että kotonaan.

Lisäksi Susanna tarkistaa aina jokaisen laatikon sisällön ja käy läpi kaikki tarpeelliset yön raaka-aineisiin liittyvät kysymykset. Parempi tsekata nyt kun sitten kun juopuneiden jono jatkuisi kulman taakse.

Ilmeisesti kauppa käy hyvin, sillä Susannalla on allaan upouusi BMW.

Punatukkainen Jaana on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta, joiden kanssa on aina jotain säätöä, etenkin jos mies ei lupauksistaan huolimatta saavu ajoissa kotiin. Videot ovat nuoremman lapsen pelastus, mutta mitä sitten kun isoveli Matti on livistänyt ulos pihalle.

- Ota kasetti ja työnnä sinne videon sisään ja sitten painat sitä, missä lukee play. (..)
P-L-A-Y. Pee on se pupukirjain. Nii-i, painat sitä sitten. Yritäpä käyvä, äiti oottaa täällä puhelimessa. (...) Eikö se käynnistyny? Pallaako siinä valo? No, siinä videossa, semmonen vihiriä valo. Käy kattomassa, äiti oottaa tässä.

Kolmas työntekijä on lukiolainen Heidi, joka on ensimmäisessä työpaikassaan. 
- Hän puhui nopeasti ja paljon ja vaihtoi jutun aihetta niin usein, että siinä oli vaikeata pysyä mukana, Hän sai aikaan säpinää ja sitä seurasi ylimääräistä työtä toisille. 

Naiset tekevät töitään erilailla. Ritva on tarkka, teitittelee vanhoja ihmisiä, tukee heikkoja ja käsittelee juopuneita varoen. Kaikille ihmisille pitää olla ystävällinen.

Jaana puolestaan on sitä mieltä, että työhän kuuluu vain ruuan laitto ja jos asiakas on kusipää, niin tällainen tapaus saa myös ansaitsemaansa palvelua. 

Työt kuitenkin hoidetaan. Välillä naiset nokittelevat toisiaan ja kestopuheenaiheina ovat miehet, perhe ja näyttelijät eikä  juoruilemistakaan unohdeta. Grillillä käy paljon samoja asiakkaita ja naiset tuntevat lähes kaikki. 

Tunnit kuluvat ja aina vain luukulle ilmestyy juopuneempia ihmisiä rähisemään.

Lopulta aamu koittaa, kello on kuusi ja työvuoro loppuu. Tällä kertaa tämä työvuoro saa kuitenkin erilaisen lopun. Olipa yö!

-----

Aikamoinen tarina, joka etenee tunti kerrallaan, 18.00 - 06.00 eli yhden työvuoron ajan. Siinä tulee monet makkaraperunat ja kärtsät laitetuiksi ja ohella maailmaa parannetuksi. Taitaa grillityöskentely oikeastikin olla aika värikästä. Näkee paljon erilaisia ihmisiä, vaihtelevin humalatiloin. 

Henkilöhahmot ovat kivan erilaisia. Kullakin omat oikkunsa ja tapansa. Vaan kyllä minulla olisi mennyt hermo jos työkaverini olisi roikkunut koko ajan puhelimessa.

Asiantuntevaksi tekstin ja tarinan tekee se, että Heikkinen on työskennellyt opiskeluaikoinaan grillillä. Dialogi on Oulun murretta, jonka lukeminen ei minua hidastanut. Ehkä sen vuoksi, että sukua on Oulusta ja olen kuullut paikkakunnan murretta pikkulikasta lähtien.

Alan masentua, sillä tässäKIN teoksessa viljellään liian tiuhaan vittuja! Lisäksi on outoa ja epäkohteliasta asiakkaita kohtaan, että asiakaspalvelija käyttää noin rumaa kieltä. Jos minun kuulteni puhuttaisiin noin, niin taatusti kääntyisin kannoillani ja grillituotteet saisivat jäädä ostamatta. 

Romaani on sopivan mittainen, sillä näinkin sain makkaraperunoista tarpeekseni :)
Aihe on virkistävästi erilainen ja teos helppolukuinen. Tarina avaa mainiosti millaista kioskityöskentely on - ei kovin helppoa. 

Plussaa annan kirjan poikkeuksellisen isosta fontista. 

Valitettavasti kirjasta ei ole e- eikä äänikirjoja (ainakaan toistaiseksi.)

Kaupungin ylle yö heitti ohuen harso, himmerssi muttei pimentänyt. Muutti kirkkaan matalaksi.

+++++
Kirjailija, historian lehtori
Heli-Maija Heikkinen, asuu Lopen Hunsalassa.

****
Ilmestyneet teokset:
Viestikyyhkyupseeri 2024 - Asema 2024 - Grilli 2025

-----

Kustantajalle kiitos kirjasta!