Kaksi surullista naiskohtaloa.
(Ote kirjan alusta.)
Äänikirjan sisältötiedot Adlibrisin sivuilta:
"Leena Kiviharju (1948-2021) eli epätavallisen elämän tien päällä. Laukku-Leenaksi kutsuttu naiskulkuri kulki kymmenine laukkuineen ympäri Suomea kävellen tai liftaten. Hän lähti liikkeelle vuonna 2002 ja asui kesät ja talvet taivasalla. Hänen leiripaikkojaan olivat huoltoasemien lähistöt ja teiden pientareet. Vaikka hänelle tarjottiin apua ja asuntoa, hän pysyi lähes elämänsä loppuun asti kodittomana.
Päivi Ketolaisen koostama teos perustuu Leena Kiviharjun ainutlaatuisiin matkapäiväkirjoihin ja tuo selkoa Laukku-Leenan matkantekoon pitkin Suomen maanteitä."
.....
Leena oli kotoisin hyvästä opettajaperheestä ja opiskellut yliopistossa lakia. Leena luki paljon eri kielillä. Kaikkien normitavaroidensa lisäksi Leena ja raahasi mukanaan lukemattomia teoksia. Kirjat olivat niin tärkeitä.
Surullinen tarina, joka sai pohtimaan, mitä elämässä on tapahtunut, että ihminen päätyy viisikymppisenä asumaan ilman pysyvää kotia — jopa usein silloinkin , kun sosiaalitoimi sellaisia tarjosi. Oliko syynä äidin kuolema? Leena olisi halunnut jäädä asumaan lapsuudenkotiinsa, mutta sisarukset möivät talon ja ajoivat Leenan pois. Ainakin tämän takia välit sukulaisiin katkesivat. Leena eli kiertolaiselämää parikymmentä vuotta.
Leena ei käyttänyt huumeita eikä alkoholilia, oli vain nikotiini- ja kahviriippuvainen.
Kirja sai alkunsa kun kirjailija törmäsi Leena Kiviharjun päiväkirjoihin, joita Leena oli vaellusvuosinaan kirjoittanut.
Kirjassa pohditaan onko Joensuun Elli urbaanilegenda? Ei ole, vaan täyttä totta. Olen nuorena sattunut hänen kanssaan samaan vaunuosastoon. Elli oli kovaääninen ja ruikutti alkoholia matkustajilta. Aikoinaan junissa ei ollut ravintovaunuja, vaan eväät, joihin joillakin kuului myös alkoholi, nautittiin junavaunussa omalla paikalla.
Lukija hyvä.
+++++
Kirjailija, toimittaja
Päivi Ketolainen
******
Ilmestyneitä teoksia:
Iloinen huopakirja 2010 - Paperimiehet 2013 - Yhtä kylää 2016 - Metsän kutsu 2017 - Ilon päivä, lehmä poiki. Muistoja Porkkalan koulupiirin kyliltä 2018 - Piikki 2021 - Laukku-Leena, Naiskulkurin tarina 2025
--------
(Ote kirjan alusta.)
"Viisikymppinen Sari on tuttu näky Helsingin päärautatieasemalla. Yli kymmenen vuoden ajan hänet on voinut nähdä työntämässä kesät ja talvet omaisuuttaan kärryssään ja paikkaamassa ilmastointiteipillä kenkiään ja silmälasejaan. Sari kuljettaa mukanaan satojen elokuvien kokoelmaansa, ja hän rahaa saadessaan yöpyy hotelleissa. Arkensa perheetön ja työtön nainen jakaa muiden juna-asemalla asuvien ja satunnaisten ohikulkijoiden kanssa. Asemalle on muodostunut varjoyhteiskunta, joka jää usein tavalliselta työmatkalaiselta näkemättä.
Lopussa on luvut, joissa käsitellään suomalaisen asuttomuuden historiaa sekä sitä voiko asunnottomuusongelman ratkaista. Kirjailija pohtii pitkissä loppusanoissaan mm. sitä kuinka eettistä Sarista ja hänen kaltaisistaan olisi tehdä kirjaa.
Lähteitä on paljon, enkä jaksanut kuunnella kaikkia, niinpä silmäilin listan e-kirjan puolelta.
Kirjassa lienee myös kuvaliitteitä, mutta pikaisella selaamisella en e-kirjasta löytynyt kuin yhden kuvan. Ehkä kuvat olisi löytyneet, jos olisin jaksanut plärätä e-kirjan läpi.
Leenalla ja Sarilla oli paljon yhteistä ja voi vain kuvitella kuinka rankkaa on kulkea päivät pääksytyksin omaisuuttaan raahaten. Tosin molemmilla on tuttuja, joiden luokse saattoi joitain tavaroita säilöä.
Sari oli siinä mielessä paremmassa asemassa, että hän kykeni joskus majoittautumaan hotelliin, jossa saattoi peseytyä ja pestä vaatteitaan. Mieleeni jäi etenkin se, kun Sari oli pessyt turkkinsa hotellin kylpyhuoneessa. Mahtoi olla operaatio.
Kirja kertoo myös siitä miten alisteisessa asemassa naiset ovat. Miehet hallitsevat naisia rahalla, seksillä, huumeilla.
Lukija ok.
+++++
Kirjailija, toimittaja
Heini Kilpamäki, synt. 1981 ja kotoisin Kouvolasta. Asuu Helsingissä.
******
Ilmestyneet teokset:
Suomalaisen tyhmyyden ylistys 2012 - Aseman nainen 2025
-----
Äänikirjasovelluksen maksan itse.
Kommentit
Lähetä kommentti