Päivi Ketolainen: Laukku-Leena & Heini Kilpamäki: Aseman nainen

 

Kaksi surullista naiskohtaloa.

Viime yönä kävelin hitaasti, katselin ilotulituksia. Minulle tuli samanlainen tunne kuin sinä uudenvuodenyönä, jolloin olin Varsovassa ja katselin hotellin ikkunasta ilotulitusta. Olen nyt Hämeenlinnassa. Kyydin sain eilen Turengista tänne joltain englantilaiselta, jolla oli suomalainen vaimo. Ilma on inhottava, olen valtavan väsynyt. 
(Ote kirjan alusta.)

Päivi Ketolainen: Laukku-Leena, Naiskulkurin tarina, 238 s. - ilm. 2025 - Storytelin äänikirja - kesto: 6 t 24 min. - lukija: Erja  Manto - Lind & Co

Äänikirjan sisältötiedot Adlibrisin sivuilta:
"Leena Kiviharju (1948-2021) eli epätavallisen elämän tien päällä. Laukku-Leenaksi kutsuttu naiskulkuri kulki kymmenine laukkuineen ympäri Suomea kävellen tai liftaten. Hän lähti liikkeelle vuonna 2002 ja asui kesät ja talvet taivasalla. Hänen leiripaikkojaan olivat huoltoasemien lähistöt ja teiden pientareet. Vaikka hänelle tarjottiin apua ja asuntoa, hän pysyi lähes elämänsä loppuun asti kodittomana.

Yksinäinen naiskulkuri herätti aina huomiota siellä, missä liikkui. Mistä hän tuli ja minne meni? Mitä hän laukuissaan kuljetti? Miksi hän lähti taipaleelleen? Salaperäisen kulkijan matkanteko kiinnosti ihmisiä, mutta itse hän pysyi vaitonaisena elämänsä vaiheista.

Päivi Ketolaisen koostama teos perustuu Leena Kiviharjun ainutlaatuisiin matkapäiväkirjoihin ja tuo selkoa Laukku-Leenan matkantekoon pitkin Suomen maanteitä."
.....
Leena oli kotoisin hyvästä opettajaperheestä ja opiskellut yliopistossa lakia. Leena luki paljon eri kielillä. Kaikkien normitavaroidensa lisäksi Leena ja raahasi mukanaan lukemattomia teoksia. Kirjat olivat niin tärkeitä.

Surullinen tarina, joka sai pohtimaan, mitä elämässä on tapahtunut, että ihminen päätyy viisikymppisenä asumaan ilman pysyvää kotia — jopa usein silloinkin , kun sosiaalitoimi sellaisia tarjosi. Oliko syynä äidin kuolema? Leena olisi halunnut jäädä asumaan lapsuudenkotiinsa, mutta sisarukset möivät talon ja ajoivat Leenan pois. Ainakin tämän takia välit sukulaisiin katkesivat. Leena eli kiertolaiselämää parikymmentä vuotta.
Leena ei käyttänyt huumeita eikä alkoholilia, oli vain nikotiini- ja kahviriippuvainen.

Kirja sai alkunsa kun kirjailija törmäsi Leena Kiviharjun päiväkirjoihin, joita Leena oli vaellusvuosinaan kirjoittanut.

Kirjassa pohditaan onko Joensuun Elli urbaanilegenda? Ei ole, vaan täyttä totta. Olen nuorena sattunut hänen kanssaan samaan vaunuosastoon. Elli oli kovaääninen ja ruikutti alkoholia matkustajilta. Aikoinaan junissa ei ollut ravintovaunuja, vaan eväät, joihin joillakin kuului myös alkoholi, nautittiin junavaunussa omalla paikalla.

Lukija hyvä.

+++++
Kirjailija, toimittaja
Päivi Ketolainen

******
Ilmestyneitä teoksia:
Iloinen huopakirja 2010  - Paperimiehet 2013 - Yhtä kylää 2016 - Metsän kutsu 2017 - Ilon päivä, lehmä poiki. Muistoja Porkkalan koulupiirin kyliltä 2018 - Piikki 2021 -  Laukku-Leena, Naiskulkurin tarina 2025
--------

Nainen on elellyt Helsingin päärautatieasemalla ties kuinka kauan. Vuosia, joidenkin mukaan liki viisitoista vuotta. Hänet on nähty työntämässä omaisuuttaan kärryissään kesät talvet. Tai sitten hän istuu aloillaan paikkaamassa ilmastointiteipillä kenkiään tai silmälasejaan.
(Ote kirjan alusta.)

Heini Kilpamäki: Aseman nainen, 300 s. - ilm. 2025 - muistelmat/tieto - kansi: Samppa Ranta - kannen kuva: Simo Heinonen - Storytelin äänikirja - kesto: 9 t 14 min. - lukija: Johanna Kokko - Into Kustannus

Äänikirjan sisältökuvaus kustantajan sivuilta:
"Viisikymppinen Sari on tuttu näky Helsingin päärautatieasemalla. Yli kymmenen vuoden ajan hänet on voinut nähdä työntämässä kesät ja talvet omaisuuttaan kärryssään ja paikkaamassa ilmastointiteipillä kenkiään ja silmälasejaan. Sari kuljettaa mukanaan satojen elokuvien kokoelmaansa, ja hän rahaa saadessaan yöpyy hotelleissa. Arkensa perheetön ja työtön nainen jakaa muiden juna-asemalla asuvien ja satunnaisten ohikulkijoiden kanssa. Asemalle on muodostunut varjoyhteiskunta, joka jää usein tavalliselta työmatkalaiselta näkemättä.

Kirjassa kuullaan Sarin ja hänen yhteisönsä kautta, miten Suomessa voi tippua kaikkien turvaverkkojen läpi ja menettää uskonsa yhteiskuntaan. Mistä ihmisarvo ja koti rakentuvat?

Jos Sari saisi itse päättää, Quentin Tarantino saisi ohjata hänestä elokuvan. Se sisältäisi hänen mukaansa seikkailuja, väkivaltaa ja suuria tunteita – mystisiä aineksia unohtamatta."
-----

Sari on syntynyt 1960-luvulla Mikkelissä. Naisella on ollut elämässään kaikenlaisia ongelmia: väkivaltaisuutta, työttämyyttä ja  asunnottomuutta jo nuorena. Lisäksi mielenterveysongelmia sekä häädön takia menetetty omaisuus. Vuonna  2013 Sari muutti  päärautatieasemalle eli Steissille. Toisin kuin Leena, Sari käyttää jonkin verran alkoholia ja Sari soittelee myös vanhemmilleen Mikkeliin. 

Suomessa on nykyään n. 3000 koditonta ja päälle piilokodittomat, jotka asuvat sukulaisten tai ystävien sohvalla. Tarinassa kerrotaan myös muista kodittomista eikä vain Sarista. Lisäksi Heini Kilpamäki on haastatellut kirjaa varten lukuisia sosiaalialan asiantuntijoita, vartijoita, poliiseja ja juna-asemalla työskenteleviä ihmisiä.

Lopussa on luvut, joissa käsitellään suomalaisen asuttomuuden historiaa sekä sitä voiko asunnottomuusongelman ratkaista. Kirjailija pohtii pitkissä loppusanoissaan mm. sitä kuinka eettistä Sarista ja hänen kaltaisistaan olisi tehdä kirjaa.

Lähteitä on paljon, enkä jaksanut kuunnella kaikkia, niinpä silmäilin listan e-kirjan puolelta.

Kirjassa lienee myös kuvaliitteitä, mutta pikaisella selaamisella en e-kirjasta löytynyt kuin yhden kuvan. Ehkä kuvat olisi löytyneet, jos olisin jaksanut plärätä e-kirjan läpi. 

Leenalla ja Sarilla oli paljon yhteistä ja voi vain kuvitella kuinka rankkaa on kulkea päivät pääksytyksin omaisuuttaan raahaten. Tosin molemmilla on tuttuja, joiden luokse saattoi joitain tavaroita säilöä. 
Sari oli siinä mielessä paremmassa asemassa, että hän kykeni joskus majoittautumaan hotelliin, jossa saattoi peseytyä ja pestä vaatteitaan. Mieleeni jäi etenkin se, kun Sari oli pessyt turkkinsa hotellin kylpyhuoneessa. Mahtoi olla operaatio. 

Kirja kertoo myös siitä miten alisteisessa asemassa naiset ovat. Miehet hallitsevat naisia rahalla, seksillä, huumeilla.

Lukija ok.

+++++
Kirjailija, toimittaja
Heini Kilpamäki, synt. 1981 ja kotoisin Kouvolasta. Asuu Helsingissä.

******
Ilmestyneet teokset:
Suomalaisen tyhmyyden ylistys 2012 - Aseman nainen 2025
-----
Äänikirjasovelluksen maksan itse.