Joel Kangas: Kaamos,1.osa

Musta sade tuntuu iholla pieniltä puukoilta. Maistuu kyyneleiltä, suolalta ja kuivalta. Pimeys on läpitunkematonta, tiheää kuin tervahyytelö.

Joel Kangas: Kaamos, 319 s. - ilm. 2025 - 1. osa - esikoisdekkari - Karisto

Lauttasaaren kärjestä on löydetty nuoren henkilön ruumis, jonka kehossa on lukuisia viiltoja. 

Tapaksen pariin päätyy univaikeuksista kärsivä, Inarista lähtöisin oleva Mikkal Moilanen kollegoineen. Päävastuun kantaa rikoskonstaapeli Taina Riestola, kun taas Mikkal jää enemmän *sidekickin rooliin. 

Mikkalia vaivaavat myös lapsuudentraumat, joilla on kirjassa omat lukunsa. Menneisyys sijoittuu Lappiin ja 1990-luvulle. Mitä niin kamalaa aikoinaan oli tapahtunut, että mies joutuu purkamaan traumojaan työpsykologin kanssa? Entä miten Lauttasaaren tapauksen käy?

.....

"Kaamos" on dekkariksi sanankäytöltään omalaatuinen ja tällaisten kuvailujen määrä on rikoskirjallisuudessa harvinaista, sillä genren painopiste on useimmiten juonen etenemisessä ja jännityksen ylläpitämisessä. Teoksessa ei kuitenkaan rajoituta luontokuvaukseen – samalla tarkkuudella esitellään myös esimerkiksi ajoneuvot, vaatetus ja sisätilat. Kliseitä vilisee ja luontokuvauksia on paljon. Kärjistetysti voisi kysyä, onko murha vain tekosyy päästä kuvailemaan sumuisia merenlahtia ja tuulessa huojuvia kaisloja.

Eli, sananhelinää olisi voinut hieman karsia, sillä se paikoin peittää alleen juonen ja lukijan mielenkiinto herpaantuu.

Tarinassa vaihtelee poliisin murhatutkinta nykyajassa ja Moilasen lapsuusmuistot pohjoisessa. Jälkimmäisen tapahtumia olisi voinut ruveta avaamaan hieman aikaisemmassa vaiheessa. Turhan pitkään joutui odottamaan, mitä oikein oli tapahtunut. (Olen kärsimätön.)

Pieni yksityiskohta: alkupuolella aletaan kertoa vitsiä, joka loppuu kysymykseen. Ikinä ei kerrota vastausta. Myöhemmin palataan vielä tähän samaan vitsiin, eikä vieläkään kerrota vastausta. Hei, me lukijatkin haluamme tietää.

Hahmoista on vaikea sanoa paljoakaan, mutta herää kysymys: miksi päähenkilöllä on lähes poikkeuksetta jokin menneisyyden trauma? Onko tämä jo genren sisäinen pakollinen klisee?

Alku on kuin mistä tahansa perusdekkarista. Onneksi juonen kehittely paranee huomattavasti ajan mittaan, vaikka loppu hieman töksähti. Sillä kai halutaan vihjata seuraavaan osaan.

Dekkari on nopealukuinen (jollei jymähdä kielen koukeroihin). Luvut ovat lyhyitä ja otsikoitu tarpeen mukaan paikkakunnilla ja vuosilla.

Kuten aina, annan esikoisdekkarille hieman armoa. Tarina on hyvä ja luen toisenkin osan, mutta toivon vähemmän kuvailevaa tekstiä.

P.S. Voisi myös välttää englannin kielisiä sanoja, joille on suomen kielessä selvät vastineet, eli *sidekick-roolin tilalla olisi voinut sanoa apunaan tai vaikkapa aisaparina. 

Arkikielen sanojen käyttö ei tee kirjasta yhtään huonompaa. 

Dekkarista on tehty myös äänikirja, lukijana Ville Tiihonen, kesto 9 t 15 min.

Varanginvuono on tyyni. Meren pinta ei värähtele edes kauempana ulapalla. Hämärä painaa vaaleansinistä valon kajoa vastapäätä näkyvän tunturirivistön taakse. Kaamos tekee tuloaan.

++++++
Kirjailija, muusikko, pankkialan kehitysjohtaja
Joel Kangas, synt. 1984

Kuvasin kirjailijan Otavan ja Liken jännäri-illassa keväällä 2025.

*****
Ilmestyneet teokset:
Kaamos 2025

......
Kustantajalle kiitos ennakkokappaleesta. Luin kirjan sen saatuani, mutta ulkomaanmatkojeni takia "Kaamos" jäi luonnoskansiooni, kuten niin moni muukin arvio.