Heikki Hietala: Tuhkat

 

Painoin taas puhelun poikki ja suljin silmäni. Mitä ihmettä se äijä oikein yhtäkkiä halusi? Mitä keskustelemista meillä nyt voisi olla tällaisen vuosikausien mykkäkoulun jälkeen? 

Heikki Hietala: Tuhkat, 319 s. - ilm. 2023 - kansi: Emma Graves - Sitruuna Kustannus

Pekka Haarakoski on syyttäjä, joka on lopen kyllästynyt työhönsä. Aikoinaaan työ oli maittanut, jopa liikaakin. Erohan siitä tuli ja lapset Kirsikka ja Kaarlo olivat lähteneet äitinsä mukaan. Nykyään isän ja lasten välit ovat aika kohmeiset eikä yhteyttä liiemmin pidetä. 

Pekan isä  on asunut Malagassa jo vuosien ajan ja edellisestä yhteydenotostakin on kulunut jo kuutisen vuotta.
- En jäänyt kaipaamaan häntä silloin, ja kun hänestä ei seuraavinakaan vuosina kuulunut edes joulukortin vertaa, lakkasin ajattelemasta häntä.

Niinpä Pekka on nyt ihmeissään kun isä alkaa pommittaa puheluilla kertomatta muuta kuin, että on nyt sairaalassa ja olisi asiaa. Viimeisimmän puhelun jälkeen Pekkaa alkaa kuitenkin arveluttaa ja hän päättää tilata lentoliput. Lähtö tuli liian myöhään, sillä perille päästyään Pekka saa kuulla myöhästyneensä. 

Pekka päättää majailla isänsä asunnolla, mutta sielläpä odottaa pari yllätystä. Mitä ihmettä isä on oikein Espanjassa touhunnut? Pekka tutustuu myös isän korttikavereihin, joilta saa kuulla yhtä sun toista. Isä oli työelämässään ollut aika vilunki, joten kaipa se sama meno oli jatkunut. Kunhan ei olisi sekaantunut mihinkään mafiatouhuihin, Pekka tuumaa.
Mielenkiintoisin asia, jonka Pekka saa korttiringiltä kuulla, on Rojekti, joka oli isältä jäänyt kesken. Isä olisi halunnut, että Pekka vie Rojektin loppuun. Katsotaan kuinka tämän mystisen Rojektin kanssa käy.

Kesken Espanjan matkan Islannin tulivuori alkaa purkautua ja kaikki lennot perutaan. Ei auta muu kuin ruveta miettimään vaihtoehtoisia matkustustapoja. Auto? Juna? Tuskin kävellen!
Pekka tekee päätöksensä ja näin alkaa Pekan mielenkiintoinen matka kohti kotomaata, mutta muutama poikkeama matkaan on tehtävä ennen kuin Suomi häämöttää. Samalla olisi aikaa pohtia myös oman elämän kulkua, menneisyyttä, eloa nyt ja tulevaisuutta.

Tarttuessani kirjaan, en tiennyt mitä olisi vastassa, ja kaikkein vähiten osasin odottaa tragikoomista tarinaa.
Hietalan sanotaan olevan innokas brittikomedian ystävä ja tämä kyllä näkyy. Kirja etenee paikoin varsin riemukkaasti saaden lukijansa (siis minut) hyvälle tuulelle.

Romaanin nimi on oivaltavasti valittu, sillä se voi tarkoittaa kahta asiaa, Islannin tuhkapilveä ja tuhkauurnaa. Toisent tuhkat Pekka selättää mutta miten käynee niiden toisten? 

Kannattaisi tentata sukulaisiaan ennen kuin on liian myöhäistä etenkin jos joku asia askarruttaa. Mutta niinhän se usein on, että silloin kuin vanhemmat ikäpolvet ovat vielä elossa, ei jälkikasvua suvun tarinat kiinnosta. 

Suosittelen lämpimästi tätä hersyvän hauskaa romaania, jossa surulliset ja vakavatkin asiat on oivasti käsitelty. Toivon Hietalan jatkavan tällä saralla, sillä mielestäni Suomessa on aivan liian vähän hyvää proosakomiikkaa kirjoittavia kirjailijoita. 

Loimottava punainen kaari levittäytyi yli koko läntisen horisontin, leiskui auringon lähellä verenkarvaisena ja taittui kauempana aina vain tummemman punaisen kautta mustaan.

+++++
Kirjailija, tietojenkäsittelyn lehtori
Heikki Hietala, synt. 1964.  Asuu Klaukkalassa.
Tuhkat on kirjailijan kolmas teos, mutta ensimmäinen suomeksi kirjoitettu. Kaksi edellistä on kirjoitettu ja julkaistu alun perin englanniksi Englannissa ja Yhdysvalloissa.

*****
Ilmestyneet teokset:
Hotelli Tulagi 2014 - Viisto valo (novellikokoelma) 2017 - Tuhkat 2023
------
Kustantajalle kiitos kirjasta!

Kommentit