Chris Carterin dekkarit ovat tunnetusti aika väkivaltaisia, eivätkä nämä kolme tee poikkeusta. Tarinat on kuitenkin kirjoitettu hyvin.
"Painajaismaisen koukuttava sarjamurhatrilleri vie ihmismielen pimeimpiin syövereihin.
Alttarin portailta löytyy mestatun papin jäännökset. Rikosteknisessä tutkinnassa uhrin rinnasta paljastuu verellä raapustettu numero 3.
LAPD:n rikosetsivä Robert Hunterin silmään tapaus näyttää rituaalimurhalta. Kun ruumiiden määrä kasvaa, hän joutuu kuitenkin tarkistamaan tulkintaansa. Jokainen uhri kuoli tavalla, jota kaikkein eniten pelkäsi. Heidän pahimmat painajaisensa todella kävivät toteen. Mutta mistä tappaja olisi voinut tietää? Ja mikä on kytkös uhrien välillä?
Hunterin pitäisi nyt onnistua pysäyttämään kieroutunut ja sadistinen sarjamurhaaja, jolla tuntuu olevan pääsy uhriensa mieleen."
.......
Kuuntelin tämän näistä kolmesta viimeisenä ja nyt on kaikki suomennokset kuunneltu. Enpä ensimmäisen osan perusteella arvannut, että jatkan sarjan parissa. Tämänkin tarina on väkivaltainen ja surmatapoja ja surmattuja kuvaillaan aika yksityiskohtaisesti.
Pidän siitä, että kirjailija jättää lukujen loput auki kriittisellä hetkellä. Niinpä on luettava edelleen saadakseen tietää miten tarina jatkuu. Carterilla on käsittämätön mielikuvitus. Mistä lienee keksinyt näin hurjia ja erilaisia surmatapoja, joita ei ole tullut vastaan muissa dekkareissa.
Hyvin kirjoitettu tämäkin dekkari, mutta muutaman "vitun" olisin jättänyt pois. Dialogi ei olisi siitä yhtään kärsinyt.
Arvioni lukijasta alimman kirjan yhteydessä.
++++Kirjailija, muusikko, ent. rikospsykologi
Chris Carter, syntyjään Brasiliasta. Asuu nykyään Lontoossa.
Kaikkiaan Carter on kirjoittanut tähän mennessä kaksitoista dekkaria, joten muutamia riittää vielä suomennettaviksi. Jos oikein katselin, niin uusin on ilmestynyt 2019.
Carterin dekkareita on myyty maailmanlaajuisesti yli neljä miljoonaa kappaletta.
******
Ilmestyneet suomennokset:
Krusifiksitappaja 2022 - Teloittaja 2022 - Vaanija 2023 - Veistäjä 2023 -
"Hylätyn lihakaupan takahuoneesta löydetään naisen ruumis, jonka huulet on ommeltu kiinni. Los Angelesin erikoismurharyhmän etsivä Robert Hunter ja hänen työparinsa Carlos Garcia kutsutaan rikospaikalle. Murhateon sadistisuus paljastuu toden teolla vasta ruumiinavauksessa, kun uhrin sisältä löydetään pommi.
Hunter löytää kytköksen uhria muistuttavien naisten katoamistapauksiin. Hän tajuaa jahtaavansa nyt kieron pakkomielteistä tappajaa, jolle ihailusta on tullut vaanimista ja rakkaudesta vihaa."
Kuuntelin aiemmin 1. osan, josta en erityisemmin pitänyt ja päätin etten enää Carterin kirjoja kuuntelisi. Lomalla kuitenkin unohdin aikeeni ja kuuntelin osat 3 ja 4 ja kas kummaa totesin kirjojen olevan ok. Jostain syystä olin hypännyt kakkososan yli ja kuuntelin sen myöhemmin.
Dekkarit ovat itsenäisiä. (Onneksi!)
"Hyytävässä trillerissä tappaja tekee kuolemasta taidetta.
Yksityishoitajan keikkatyötä tekevä opiskelija löytää järkytyksekseen potilaansa, syyttäjä Derek Nicholsonin, raa’asti murhattuna. Teko vaikuttaa järjettömältä, sillä terminaalivaiheen syöpää sairastanut mies olisi joka tapauksessa menehtynyt pian. Tappajan jälkeensä jättämä verinen näyttämö saa jopa LAPD:n erikoismurharyhmän kaiken nähneen Robert Hunterin tyrmistymään. Millainen viesti uhrin silvottuun, ikään kuin veistokseksi aseteltuun ruumiiseen kätkeytyy?
Juuri kun Hunter uskoo löytäneensä johtolangan, löytyy uusi ruumis – ja uusi veistos. Hunterin täytyy yhdistää tapaustutkinnan palaset ennen kuin murhaaja saa viimeisteltyä makaaberin mestariteoksensa."
Vaikka dekkarit ovat yli kymmenen vuotta vanhoja, niin aikaa ei tarinoissa huomaa.
Tässäkään osassa ei lukijaa päästetä helpolla. Jos on lukenut edes yhden Carterin dekkarin, niin tietää millainen tyyli kirjailijalla on. Mielikuvituksellisia murhatapoja on tässäkin osassa, siitä varoitus.
Kommentit
Lähetä kommentti