Hän on lapsi ja hänellä on nimi, mutta useimmiten häntä kutsutaan vain tytöksi. Tytöllä on siniset vinkkelit, toppahaalarit ja -takki, jonka oikeassa hihassa roikkuu punainen, kävelevän henkolön muotoinen heijastin, käsissä eriparilapaset, päässä kettulakki.
Tyttö käy neljättä luokkaa 1970-luvun Oulussa. Tyttö asuu nelihenkisessä perheessä. Isä myy radioita paikallisessa kodinkoneliikkeessä ja äiti on kanslisti. Isosiskolle poikakaveri Tumppi on tärkein. Perhe asuu korkeassa kerrotalossa, jossa lapsille asetetaan kaikenlaisia kieltoja ja rajoituksia, joita lapset tietysti rikkovat tilaisuuksien tullen. Tytön naapurustossa asuu muitakin lapsia: on sisarukset, jotka varastavat Impolasta, pyykkinaruilta ja huhujen mukaan taskuistakin.
On Kaisa, on Stella, on naapurin Tapio, joka varastaa tytön juuri kunnostetun potkurin. Tyttö päättää hakea potkurinsa takaisin.
Ja sitten on Sirpa, Raakel ja Lisette, jotka muodostavat Raakelsirpalisette-kolmikon:
Ja sitten on Sirpa, Raakel ja Lisette, jotka muodostavat Raakelsirpalisette-kolmikon:
- Heitä kaikkia tarvitaan, jotta kuvio pysyy ehjänä. Lisette on pomo. Raakel on myös pomo, mutta pienempi. Sirpa on pomo vain, jos Lisette on poissa, ja sen näkevät kaikki.
Raakel käy joskus tytön kotona ja tutkii aina luokkakuvaa ja käy läpi kuvan lapset. Toisia hän haukkuu ja toisia kehuu:
Mika on söpö (...) Pekka on sika. Sen nenä on pystyssä ja se pieree ja röyhtäilee. (...) Liseten isä on ketku. (...) Liseten koirakin on ihan hullu.
Mika on söpö (...) Pekka on sika. Sen nenä on pystyssä ja se pieree ja röyhtäilee. (...) Liseten isä on ketku. (...) Liseten koirakin on ihan hullu.
Kiusaamiset tulevat aikanaan tietysti ilmi, mutta eihän rehtori usko: ei meidän koulussamme ketään kiusata. Niinpä niin. Mielikuvituksesta syytetään. Ja onhan tytöllä sitä:
- Kerran jollekin kävi jossain niin, että vessanlukko juuttui ja sisältä löytyi myöhemmin pölyiseksi kasaksi kuivahtanut luuranko sisällään nälkään ahmittu, sulamaton pyyheliina. (...) Kukaan ei koskaan sano, että mielikuvitus voisi olla taakka.
- Kerran jollekin kävi jossain niin, että vessanlukko juuttui ja sisältä löytyi myöhemmin pölyiseksi kasaksi kuivahtanut luuranko sisällään nälkään ahmittu, sulamaton pyyheliina. (...) Kukaan ei koskaan sano, että mielikuvitus voisi olla taakka.
Musta tuntuu etten mää saa henkeä.
Musta tuntuu etten mää saa henkeä.
Aloittaessani lukemista en tiennyt kirjasta muuta kuin että se sijoittuu 1970-luvun Ouluun ja kertoo neljättä luokkaa käyvästä tytöstä. Nyt en ihmettele kansikuvan tytön surullista ilmettä.
Kirjailija on hyvin päässyt tytön nahkoihin, pelkoihin ja toivottomuuteen - toivoon ja iloisiin päiviin. Eniten koskettivat ne kohdat, joissa tyttö epätoivoisesti yrittää päästä suosioon ja porukkaan mukaan. Ja miten sitten tyttöä huijataan ja jälleen kerran Hannele saa karvaasti pettyä. Silti tyttö jaksaa aina uudelleen ja uudelleen yrittää, uskoa ja toivoa, että kelpaisi. (Kirjailija ei käytä tytön nimeä - Hannele - kuin muutaman kerran).
Onneksi on myös niitä ilon hetkiä, joita lapsilla aina on. Ja onneksi on Kaisa, paras ystävä, jonka kanssa voi leikkiä - tosin vain vapaa-ajalla koska tytöt ovat eri kouluissa.
Tyttö näkee ja kuulee kaikenlaisia aikuistenkin asioita, muttei ymmärrä niitä.
Vaikka kirjan päähenkilöt ovat lapsia, niin kirja on aikuisten. Tosin minusta nuoremmatkin voisivat lukea.
Onko onnenpäiviä? Voiko niitä ostaa kolikoilla? Miten Hannelen lopulta kävi, sitä en tässä paljasta.
Ja opinhan minä uuden sanan, jonka tosin googletin, vaikka arvasin oikein. Sana on vinkkelit eli huopikkaat eli huopatossut tai tallut, kuten meillä päin sanotaan.
Hyvin kirjoitettu romaani vaikeasta aiheesta, joka valitettavasti on nykyäänkin ajankohtainen. Kevennyksenä tekstissä on herkullisen humoristisia kohtia, niin kuin lasten elämässä usein on.
Koskettava tarina, joka menee luihin ja ytimiin. Romaani on palkintonsa ansainnut. Kannattaa lukea!
Jääkannen alla uinuu joen raskas veli, meri. Täällä se on matala ja siinä on kivinen hietapohja. Sula-ajan aallot rypyttävät hiekkapohjan nimismiehenkiharoiksi, jotka jalan alla ovat hyvät ja kovat.
+++++++
Kirjailija, käsikirjoittaja ja kirjoittamisen opettaja
Johanna Hulkko, synt. 1969 Oulussa, asuu nykyään Nokialla. Kirjailijalla on laaja tuotanto nuorten- ja lastenkirjallisuutta. Lasten Geoetsivät -sarja lienee tunnetuin. Aikuisten romaanit on lueteltu alla.
Lisäksi Hulkko oli mukana käsikirjoittamassa TV 2:n suosittua Uusi Päivä -sarjaa.
Johanna Hulkko, synt. 1969 Oulussa, asuu nykyään Nokialla. Kirjailijalla on laaja tuotanto nuorten- ja lastenkirjallisuutta. Lasten Geoetsivät -sarja lienee tunnetuin. Aikuisten romaanit on lueteltu alla.
Lisäksi Hulkko oli mukana käsikirjoittamassa TV 2:n suosittua Uusi Päivä -sarjaa.
*******
Ilmestyneet teokset:
Ilmestyneet teokset:
Romaanit:
Säkeitä Pietarista 2009 - Jostain kotoisin 2011 -Vähäisiä tyyppivikoja 2020 - Onnenpäiviä 2023
Onnenpäiviä voitti seitsemättä kertaa jaetun Botnia-kirjallisuuspalkinnon. Onnea!
Säkeitä Pietarista 2009 - Jostain kotoisin 2011 -Vähäisiä tyyppivikoja 2020 - Onnenpäiviä 2023
Onnenpäiviä voitti seitsemättä kertaa jaetun Botnia-kirjallisuuspalkinnon. Onnea!
Lisäksi nuortenkirjoja, kuten Harmaa hakkeri -sarja ja lastenkirjoissa Geoetsivät -sarja ja Maija-kuvakirjat. Kirjat kätevästi kirjailijan kotisivuilta: Johanna Hulkon kotisivut
Kommentit
Lähetä kommentti