Max Porter: Biitti & Angelika Klussendolf: Tyttö 1/3

Kaksi onnetonta nuorta: Shy asuu ongelmanuorten talossa ja Tyttö elää onnettomassa perheessä 1970-luvun DDR:ssä.

Hän on spreijannut, nuuskannut, polttanut, kiroillut, pöllinyt, viillellyt, mätkinyt, paennut, rynninyt, romuttanut Escortin, hajottanut kaupna, sotkenut talon, murtanut nenän, ja tuikannut isäpuoltaan veitsellä sormeen, muttei aikoihin hiipinyt.

Max Porter: Biitti, 128 s. - suom. ilm. 2023 - Sky - suomennos: Irmeli Ruuska - WSOY

Esittelyteksti kustanjan sivuilta:

"Yö on suuri, ja se sattuu.
Drum’n’bassin kiivaassa tahdissa kulkeva yhden yön kertomus eksyksissä olevasta teinipojasta.

Shy asuu Last Chance -asuntolassa, joka on nimensä mukaisesti viimeinen mahdollisuus ongelmanuorille. Sieltä apua löytyisi, jos Shy osaisi sitä kysyä tai vastaanottaa, mutta hän luottaa vain musiikkiin ja jointteihin. Tänä yönä Shy päättää jättää kaiken taakseen ja lähteä. Seurana ovat vain päässä kuuluvat äänet. Ne kuuluvat hänen vanhemmilleen ja opettajilleen. Niille, joita hän on satuttanut ja niille, jotka yrittävät häntä rakastaa.

Yhden englantilaisen nykykirjallisuuden valovoimaisimman tähden romaani on ainutlaatuinen, huumaava elämys, jonka rytmi vaihtelee lauseesta toiseen, hetkestä seuraavaan."
.....
Tämä teos minun olisi ehdottomasti kannattanut kuunnella, sillä tarinan kirjoitustapa on jälleen erikoinen (vrt. Lanny-teos). Poikkeuksellista, että sanon kerrankin näin päin. (Ja juu, kävin kuuntelemassa pätkiä) . Toisinaan kirjassa on alla olevien kuvien kaltaista tekstiä, toisinaan muuten normaalia, mutta pistettä saattaa joutua odottamaan kaksikin sivua.

Kuuntelin hetken Toni Kamulaa, ja teksti on tosiaan paljon ymmärrettävämpää kuin oma lukemiseni. En kuitenkaan ruvennut enää kuuntelemaan, koska kirja oli jo luettu.

Ehkäpä olisin tykännyt Biitistä, (kuten pidin Lannystä), jos olisin kuunnellut. Nyt en päässyt tarinaan kunnolla kiinni, vaikka aihe tuntuikin kiinnostavalta. 

Haluaisin tietää, miksi Porter kirjoittaa näin. Lannyn ilmestymisen aikoihin Porter oli tulossa Lit Helsinki -kirjatapahtumaan, jossa asia olisi ehkä selvinnyt. Valitettavasti kirjailija perui tulonsa ja jäin epätietoisuuteen.

Kannattaa kuitenkin kokeilla Biittiä. Kirjassa on vain 127 sivua ja useat niistä vajaita.

++++++++
Kirjailija:
Max Porter, synt. 1981 High Wycombe / Yhdistynyt kuningaskunta, asuu Bathissa. Porter on työskennellyt myös kirjakaupassa ja kustannustoimittajana, mutta on nykyään päätoiminen kirjailija.

*********
Ilmestyneet teokset:
Surulla on sulkapeite 2018 - Lanny 2020 - Biitti 2023

Lisäksi netistä löytyy myös toisenlaista kääntämätöntä kirjallisuutta

Linkki: Lanny
(Bonuksena Sara Stridsberg: Rakkauden Antarktis)

........

Lähes loppuun kuluneella huulipunapuikolla hän piirtää veljensä poskille punaiset pallot ja tuhrii väriä lopuksi pojan huuliin. Kun veli yrittää hangoitella, hän läimäyttää tätä korville. Hän näkee pojan silmissä saman pelon, jonka tuntee itsekin, ja se saa hänet raivostumaan.

Angelika Klüssendorf: Tyttö, 211 s. osa 1/3 - suom. ilm. 2023 - Das Mädchen 2011 - suomennos: Olli Sarrovaara - kansi: Rax Rinnekangas ja Kim Söderström - LURRA Editions

DDR 1970-luku:

Näkökulma on tytön. Hän on kaksitoistavuotias. Tyttö kertoo kuusivuotiaasta Alex-veljestään ja sadistisesta äidistä, joka tappelee alati isän kanssa. Myös sisarukset saavat iskuista osansa: isä  lyö kädellä, äiti roimii vyöllä.
Vanhemmat juopottelevat ja tytön tehtävänä on kantaa Kneipesta vanhemmilleeen olutta. Siinä onkin työtä, sillä isä saattaa juoda illassa 30 pullollista. 

Alkoholia voi käyttää muuhunkin. Tytöllä on hammassärky, mutta lääkäripelko on suuri. Niinpä tyttö kärsii kunnes Alex tulee viinapullo kädessään:
- Poika on saanut tehtäväkseen viedä hänet kellariin. Siellä hänen täytyy tyhjentää pullo, jotta särky loppuu, kuului äidin ohjeistus.

Entä mitä äiti tekee kun tyttö oli jouluna luvatta käynyt maistelemassa hanhennahkaa ja jäänyt kiinni?

- Hämmästys äidin kasvoilla muuttuu hitaaksi raivoksi. Hän kerää sylkeä suuhunsa ja purskauttaa kaiken hanhen päälle. Sitten hän nostaa paistoastian pöydälle ja istuutuu. Hyvää ruokahalua, äiti sanoo...

Näin sisarukset saavat tuta äidin ilkeyden ja väkivaltaisuuden. 

Isä hermostuu ja häipyy ja sen jälkeen talossa ravaa kaikenlaisia miehiä. Erään riidan jälkeen äiti heittää tytön ulos kodista ja tyttö päätyy sosiaalitoimen kautta asumaan isän ja tämän naisystävän luokse. Lopulta tilanteet sielläkin kärjistyvät niin, että tyttö joutuu lastenkotiin.

Lastenkotiaikoina tyttö varastaa paljon, valehtelee sekä kiusaa muita tyttöjä. Härnäystapoja ei tarvitse kaukaa etsiä, sillä tyttö toteuttaa samoja juttuja, joita äiti teki. Tyttö pakottaa petaamaan sängyn ja antaa selkään ja ties mitä kaikkea keksiikään:

- Täysikuun aikana Nukke joutuu lattialle polviistuneena ulvomaan suden lailla.

Koulu loppuu aikanaan ja tyttö saa oppisopimuksen maatalousalalta, mutta opiskelu ei maita. Tyttö on nyt seitsemäntoistavuotias.

------

Jopas on kasvutarina. On pelottavaa ja surullista kuinka vanhempien käytös heijastuu lapsiin. 

Tytön roolia kuvastaa se, ettei hänellä ole edes nimeä. Tyttö on vain tyttö.  Haukkumasanoina hernekeppi tai ruipelo. Haukkumanimet eivät ole tuulesta temmattuja, sillä tyttö on todella laiha. Ei ihme, sillä tytöllä on aina nälkä, eikä ruokaa ole. Tyttö halveksii äidin tekoja, mutta syyllistyy itse samaan - ja inhoaa itseään.

Pikkuveli reagoi toisin, hän vetäytyi omaan suljettuu maailmaansa.

Haluaisin tietää miten tytön elämä jatkuu, joten toivon todellakin, että sarjan seuraavatkin osat suomennetaan. Tyttö on vahva ja rankka teos, mutta silti tarina antaa uskoa parempaan huomiseen. 

++++++
Kirjailija, maatalousteknikko ja mekaanikko

Angelika Klüssendorf, synt. 1985 Ahrensburgissa. Asuu ja työskentelee Berliinissä. Kirjailija pakeni Länsi-Saksaan vuonna 1985.

******
Ilmestyneet suomennokset:
Tyttö 2023 osa 1/3

Teos oli ilmestyttyään ehdolla Saksalaisen Kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Julkaistuja, suomentamattomia teoksia on useita.